Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies elää kädestä suuhun
11.11.2019 |
Hänellä on usein tili miinuksella ja laskee kaupassa tarjouksia senttien tarkkuudella. Hän on ikänsä ollut velkakierteessä ja vasta viime vuonna maksoi velkansa pois.
En ole kertonut että minulla on 40 000€ säästöjä. Tarjoan puolet ruoista ja tekemistämme. Pitäisikö tarjota enemmän ja elintaso, jota mies ei yksin voisi hankkia? Haluaisin viedä miehen kotiseudulleni ja käydä lomilla, mutta hänellä ei ole varaa.
Kommentit (136)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.
En tiedä ap tapauksen taustoja, mutta jos olet pieni yrittäjä ja teet virhearvioita, niin firman kaatuessa menee kaikki omaisuus eikä ihan äkkiä saa edes kelasta apua, kun yrittäjä on eri asemassa velkojensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies osaa pitää talouden hallinnassa, koska ei ainakaan velkaannu. Lisäksi hän on osoittanut kykenevänsä pitkäjänteiseen säästämiseen, sillä han on maksanut velkansa.
Ei siinä mitään pitkäjänteisyyttä tarvita kun ulosotto vie väkisin ennen kuin latin latia itse näet. Eri juttu jos olisi oikeasti maksanut perinnät muuta kautta kuin uo.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ tuhlaa omia säästöjäsi. Toki pieniä summia voi käyttää yhteiseen hyvään, mutta 40 000€ säästöt on sellaisia, jota todellakin vaalisin ja niitä saatat todellakin tarvita itse joskus.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mina elan avoliitossa miehen kanssa, joka on talla hetkella varaton, ja pidan itsestaanselvana etta tietysti tarjoan hanelle, jos itse haluan esim. menna ulos syomaan hanen kanssaan. Tiedan, ettei hanella ole varaa, ja haluan kuitenkin nauttia hanen seurastaan. No brainer.
Sama juttu lomien kanssa tietysti. [/quote
Olet varmaansitten iloinen, kun hän haksahtaa seuraavaan anteliaaseen naiseen ja itse olet häntä elättänyt.
Onnea valitsemallesi tielle.No jos haksahtaa, niin sitten haksahtaa! :D Han on jo tahan mennessa antanut minulle aivan mahtavan vuoden taynna rakkautta, hellyytta, intohimoa ja romantikkaa. Saanut aikaan sen, etta heraan joka aamu hymy huulilla, vaikka taivaalta tulisi p*skaa ja tuuli vetaisi lipputangot vaakatasoon.
Laheskaan kaikilla ei ole taman vertoista ihmissuhdetta - onko sinulla? :)
Raha on vain rahaa, ei se pankkitilin saldo mua saa hymyilemaan kuitenkaan.
Ei parisuhde ole mikaan yritys, jossa pitaa paasta voiton puolelle tai ainakin omilleen taloudellisesti. Kestaa niin kauan on kuin kestaakseen.
Itse en katselisi moista. Jos perhettä meinaa perustaa pitää olla elämänhaallinta kunnossa raha-asioota myöden. En kuvittelisi perustavani perhettä sellaisen miejen kanssa joka elää kädestä suuhun eli kaikki menee mikä tuleekin joko velkoihin tai turhuuteen.
Seurustelin muutama vuosi sitten miehen kanssa, joka Kelan raha päivänä meni baariin ja kuun lopussa oli aina ihan pa. Monet kerrat autoin, kun hänelläkin lapsia. Enää en auttanut häntä ja suhde loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin kerran miestä joka työskenteli postille. Eli se 9e tunti. Olisi saanut paremmin hommia jos olisi ollut ajokortti. Eipä niistä palkoista jäänyt säästöön että olisi voinut kortin itselleen hommata. Eikä juurikaan elinpiirikään ollut laaja. Pisimmillään viisi kilometriä ja työssään poljetut matkat.
Eipä sillä miehellä hirveästi maailmankuva sillä palkalla laajentunut. Sanoisin että henkisesti pystyyn kuollut ja unelmoi aina että pian hän alkaa elämäntapatyöttömäksi.
Ainoa järkevä huvi hänellä oli istua yksiössään ja tuijotella seiniä. Rahat meni suurimmaksi osaksi vuokraan ja viikonloppuisiin kaljoihin. Eikä se kaljan jättäminenkään olisi säästöjä tuonut. Yhdessä laskettiin että menisi kolme tai neljä vuotta säästää kaljattomuudessa että pääsee kämäselle Espanjan lomalle viikoksi.
Tosi mukava mies, mutta ei rahallisesti toimi. Yhteen muutto ei olisi tullut päinsä tai mikään lapsien hankkiminen.
Ei meidän suhteesta tullut mitään, kun itsekin olen matalapalkka-alan duunari.
Raha mahdollistaa maailmankuvan laajenemisen. Siis sen että pääsee edes ulos ihmisten ilmoille, eikä sitä että istutaan lähiössä neukkukuutiossa seinää tai ikkunaa tuijottaen suurin osa aika elämästä.
Milloin sosialistit tekee muutoksen ja alkaa jakamaan sitä rahaa kunnolla matalapalkka-alan duunareille?
Eihän työnteko kannata. Suomi on nyt liian eriarvoinen ja rahaa pitäisi lapata rikkailta enemmän köyhille kovemmalla ja entistä ankarammalla kädellä. Muuten kuollaan sukupuuttoon.
No.. Me kun alettiin miehen kanssa seurustella, oltiin molemmat palkkatyössä. Asuttiin toki erillään. Mieheltä loppui työt ja alkoikin sitten enemmän pyöriä mun luona. Oli ok, koska tarvitsisin apua leikkauksen jälkeen. Mies siivosi, kokkasi, toi mulle sänkyyn syötävää ja auttoi pesulle. Mulla oli tietty vakavaampi talous töiden johdosta, joten kun mies sitten enempi pyöri mun tykönä, maksoin hieman enemmän ostoksista, oli ihan ok. Tässä kohtaa toki voidaan todeta, että miehenikin eli kuin pellossa ja rahat meni mihin meni, ei siitä sen enempää. Eli vaikka oli töissä, ei sitä ikinä kuitenkaan ollut kuin korkeintaan kattamaan ruokakulut.
Kun palasin töihin ja mies muutti luokseni, minä maksoin vuokran, veden, sähköt ja osani ruuista. Mies maksoi puolet ruuista työttömyysturvastaan, samoin kaikki omat laskunsa, auton vakuutukset, omat huvittelut. Minä tankkasin autoa välillä koska itsekin siitä hyödyn.
Kotona ollut mies siis hoiti kodin ja ruuat. Tämä oli ok.
Kun minulle kävi huonosti, on tilanne se, että mies maksaa vuokran, sähköt, veden jne. Mikä osallistun sen verran kun pystyn. Tuemme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on äskettäin maksanut velkansa pois, niin luulisi talouden kohentuvan hänelläkin? Mikä mättää?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.
Täytyy nyt huomauttaa että ne työntekijäthän Suomessa on köyhiä.
Meillä on liian matalat palkat. Tuet ovat juuri niin ja näin. Niillä kyllä pärjää jos osaa käyttää rahaa ja mielenterveys on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.
Ei kaikki työttömät saa tt-tukea.
Ei kai sinun tarvitse säästöjäsi käyttää, jos joskus haluat tarjota miehelle jotain? Pidät nuo säästöt tässä vaiheessa ihan omana tietonasi, koska saatat tarvita niitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.Täytyy nyt huomauttaa että ne työntekijäthän Suomessa on köyhiä.
Meillä on liian matalat palkat. Tuet ovat juuri niin ja näin. Niillä kyllä pärjää jos osaa käyttää rahaa ja mielenterveys on kunnossa.
Ai suurilla palkoilla olisi samanhintaiset tuotteet?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on äskettäin maksanut velkansa pois, niin luulisi talouden kohentuvan hänelläkin? Mikä mättää?
Jos tuhlailu jatkuu niin ei kohene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään niin vauraalta kuulosta, että pystyisit pitkään toista sponsoroimaan. Jos alat avokätiseksi, niin teillä voi hetken aikaa olla hauskaa, mutta lopuksi jäljellä on kaksi persaukista. Itse arvioit, olisiko se sen arvoista. Jos mies on jo reilusti aikuisiässä, niin hänen elämäntyylinsä tuosta tuskin on muuttumassa.
Mä en alkais.
Meillä on ollut hauskaa yli 20 vuotta. Säästöjä ei ole kertynyt lisää, koska miehellä ei ole tuloja paljoakaan. Tänä vuonna ansainnut alle 2000 €. Mutta ei se haittaa. Hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on niin nahty, suomimiehet joilla raha polttaa taskussa ja lahimpaan kapakkaan pitaa paasta jos on vahankin varaa. Olkoot vaikka mita akateemisia ja muita suuren uran luojia.
Olen nyt ollut 50 vuotta naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa jolle kaikki on ollut yhteista avioliiton ensimmaisesta paivasta lahtien. Talo, autot ja rahat, palkat menneet yhteiselle tilille. Han on ollut hyva sijoittamaan emmeka ole koskaan elaneet varojemme yli.
Nyt olemme monimiljonaareja eika tarvitse huolehtia tulevaisuudesta. Lapsille jaa mukava perinto.
Amerikan-Pirkko on monimiljönääri. Onnittelut.
Minä en kadehti mummoja.
Isellä sileä iho..miesten päät kääntyy..
Rikas mummo= ryppykasa vagisan voiteineen
Minulla on kokemusta sekä kädestä suuhun elämisestä että vauraasta elämästä. Opiskeluaikaan olin hyvin köyhä: minulla oli omistuksessani kohtalaisen arvokas asunto, jossa iäkäs sukulainen asui, mutta se ei tietenkään kuukausittain tuottanut minulle mitään. Omaisuudesta johtuen en olisi voinut sosiaaliapua hakea enkä tietysti halunnutkaan. Jouduin opiskelemaan osittain ilman opintotukia, koska tuhlasin tukikuukausia nuorempana ei-työllistävän alan opiskeluun.
Ap:n kysymyksen vastaamiseksi olisikin olennaista tietää, MIKSI miehellä on nyt niin heikko taloustilanne. Onko hänellä suunnitelma tilanteensa parantamiseksi, noudattaako suunnitelmaa täsmällisesti ja järjestelmälliseksi, ja tapahtuuko koko ajan parannusta? Jos kyllä, ja jos mies on parisuhteeseen (eikä pelkästään puolison elatuskykyyn) aidosti sitoutunut, olisin aika avomielinen.
Silloin kun itse valmistuin, pääsin heti hyväpalkkaisiin töihin. Silti ensimmäinen n. vuosi oli edelleen taloudellisesti jonkin verran tiukkaa aikaa. Se johtui ihan siitä, että äärimmäisessä köyhyydessä eläessä olin tinkinyt suunnilleen kaikesta. Kengät olivat rikki pohjista, olin asunut kaverin piharakennuksen homeisissa nurkissa, puhelin oli niin vanha että siihen ei saanyt työpaikan kalenterisovellusta, autoni oli lahoamispisteessä ja tiputti öljyä, ja Suomessa kun ollaan, kaikkien vuodenaikojen suunnilleen ehjätkin vaatekerrat piti uusia homekämpän jäljiltä. Tuollaisen elämän jälkeen kestää hetken, ennen kuin elämän peruspalikat on rakennettu kuntoon.
Jos joku olisi tuolloin vastaan joku, olla on vähän enemmän käyttövaroja, en olisi halunnut ottaa vastaan kalliita luksus-elämyksiä. Haluan kaiken olevan jossain määrin vastavuoroista, ja jos itsellä ei ole sillä hetkellä annettavana paljon aikaa tai vastaavia yllätyksiä, en olisi halunnut jäädä "velkaa". Kotimaan reissut olisivat ok, jos sellainen vierailu ilahduttaisi puolisoa. Säästöihin kajoamista en olisi kuitenkaan missään tapauksessa hyväksynyt.
Mieti, mihin säästösi on tarkoitettu. Ovatko ne pesämuna siihen, että saisit itsellesi oman kodin ja sitä kautta jossain vaiheessa penninvenyttämisen kokonaan poikki? Jos niin on, älä tosiaankaan kajoa niihin ikinä. En tehnyt niin itsekään vaikeista vuosista huolimatta, ja se palkitsi - vanha sukulainen sai olla loppuun asti kotona ja minulla oli sitten lopulta varaa ostaa itselleni oma koti. Luopuminen ei ole ylivoimaista, ja jos suhde on kestääkseen, ei pitäisi olla tarpeen senkään eteen.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.
Ei sillä 400 euron ruokarahalla hirveesti matkustella tai käydä 50 - 100 euron konserteissa plus yövytä hotellissa tms.
Tuosta joutuu kustantamaan myös kaikki muut omat menot kuin ruoka. Ja vaatteet, hygienia, bussimatkat, harrastukset jne.
Mulla on suunnilleen joka kuukausi tuo 400 euroa ja elän kyllä kädestä suuhun.
Kuukausi on pitkä aika ja hämmästyttävän usein siihen kuuluu vielä ylimääräisenä kaksi tai kolme päivää lisää kun se ensimmäinen maksupäivä osuu viikonloppuun.
Työssä saa sentään ainakin vielä lomarahan, ylityöt, päivärahat ja muitakin etuja, esim tapaturma- ja vapaa-ajan vakuutukset ja työterveyshuollon.
Myös monesti kaikenlaisia etuseteleitä, etuja lomapaikkoihin, alennuksia bensaa ja erilaisiin juttuihin.
Itse hämmästyin todella sitä, kun jäin eläkkeelle, kuinka paljon muita etuja kuin se palkka töissäollessa oli.
Kaikki ne jää pois ja mitään ylimääräistä ei koskaan tule.
Ei toimi käytännössä, päiväunissa joo kirjoitti:
Tapailin kerran miestä joka työskenteli postille. Eli se 9e tunti. Olisi saanut paremmin hommia jos olisi ollut ajokortti. Eipä niistä palkoista jäänyt säästöön että olisi voinut kortin itselleen hommata. Eikä juurikaan elinpiirikään ollut laaja. Pisimmillään viisi kilometriä ja työssään poljetut matkat.
Eipä sillä miehellä hirveästi maailmankuva sillä palkalla laajentunut. Sanoisin että henkisesti pystyyn kuollut ja unelmoi aina että pian hän alkaa elämäntapatyöttömäksi.
Ainoa järkevä huvi hänellä oli istua yksiössään ja tuijotella seiniä. Rahat meni suurimmaksi osaksi vuokraan ja viikonloppuisiin kaljoihin. Eikä se kaljan jättäminenkään olisi säästöjä tuonut. Yhdessä laskettiin että menisi kolme tai neljä vuotta säästää kaljattomuudessa että pääsee kämäselle Espanjan lomalle viikoksi.
Tosi mukava mies, mutta ei rahallisesti toimi. Yhteen muutto ei olisi tullut päinsä tai mikään lapsien hankkiminen.
Ei meidän suhteesta tullut mitään, kun itsekin olen matalapalkka-alan duunari.
Raha mahdollistaa maailmankuvan laajenemisen. Siis sen että pääsee edes ulos ihmisten ilmoille, eikä sitä että istutaan lähiössä neukkukuutiossa seinää tai ikkunaa tuijottaen suurin osa aika elämästä.
Milloin sosialistit tekee muutoksen ja alkaa jakamaan sitä rahaa kunnolla matalapalkka-alan duunareille?
Eihän työnteko kannata. Suomi on nyt liian eriarvoinen ja rahaa pitäisi lapata rikkailta enemmän köyhille kovemmalla ja entistä ankarammalla kädellä. Muuten kuollaan sukupuuttoon.
Jotain mätää tuossa yhtälössä kyllä on. Minäkin olen kantanut postia jo parikymmentä vuotta ja oma asunto on muutaman vuoden päästä maksettu ja matkustellutkin olen joka vuosi. Vanhemmilta sain kyllä 3000e asuntoa varten mutta muuten on kaikki omista tuloista maksettu.
Maailmankuvahan on nykyään juuri niin kapea kuin siitä tekee, minä olen sitä laajentanut matkustamisen lisäksi lähinnä lukemalla ja dokkareita katselemalla sekä tutustumalla mielenkiintoisiin ihmisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
(pian entinen) postikusti
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä kädestä suuhun elämisestä että vauraasta elämästä. Opiskeluaikaan olin hyvin köyhä: minulla oli omistuksessani kohtalaisen arvokas asunto, jossa iäkäs sukulainen asui, mutta se ei tietenkään kuukausittain tuottanut minulle mitään. Omaisuudesta johtuen en olisi voinut sosiaaliapua hakea enkä tietysti halunnutkaan. Jouduin opiskelemaan osittain ilman opintotukia, koska tuhlasin tukikuukausia nuorempana ei-työllistävän alan opiskeluun.
Ap:n kysymyksen vastaamiseksi olisikin olennaista tietää, MIKSI miehellä on nyt niin heikko taloustilanne. Onko hänellä suunnitelma tilanteensa parantamiseksi, noudattaako suunnitelmaa täsmällisesti ja järjestelmälliseksi, ja tapahtuuko koko ajan parannusta? Jos kyllä, ja jos mies on parisuhteeseen (eikä pelkästään puolison elatuskykyyn) aidosti sitoutunut, olisin aika avomielinen.
Silloin kun itse valmistuin, pääsin heti hyväpalkkaisiin töihin. Silti ensimmäinen n. vuosi oli edelleen taloudellisesti jonkin verran tiukkaa aikaa. Se johtui ihan siitä, että äärimmäisessä köyhyydessä eläessä olin tinkinyt suunnilleen kaikesta. Kengät olivat rikki pohjista, olin asunut kaverin piharakennuksen homeisissa nurkissa, puhelin oli niin vanha että siihen ei saanyt työpaikan kalenterisovellusta, autoni oli lahoamispisteessä ja tiputti öljyä, ja Suomessa kun ollaan, kaikkien vuodenaikojen suunnilleen ehjätkin vaatekerrat piti uusia homekämpän jäljiltä. Tuollaisen elämän jälkeen kestää hetken, ennen kuin elämän peruspalikat on rakennettu kuntoon.
Jos joku olisi tuolloin vastaan joku, olla on vähän enemmän käyttövaroja, en olisi halunnut ottaa vastaan kalliita luksus-elämyksiä. Haluan kaiken olevan jossain määrin vastavuoroista, ja jos itsellä ei ole sillä hetkellä annettavana paljon aikaa tai vastaavia yllätyksiä, en olisi halunnut jäädä "velkaa". Kotimaan reissut olisivat ok, jos sellainen vierailu ilahduttaisi puolisoa. Säästöihin kajoamista en olisi kuitenkaan missään tapauksessa hyväksynyt.
Mieti, mihin säästösi on tarkoitettu. Ovatko ne pesämuna siihen, että saisit itsellesi oman kodin ja sitä kautta jossain vaiheessa penninvenyttämisen kokonaan poikki? Jos niin on, älä tosiaankaan kajoa niihin ikinä. En tehnyt niin itsekään vaikeista vuosista huolimatta, ja se palkitsi - vanha sukulainen sai olla loppuun asti kotona ja minulla oli sitten lopulta varaa ostaa itselleni oma koti. Luopuminen ei ole ylivoimaista, ja jos suhde on kestääkseen, ei pitäisi olla tarpeen senkään eteen.
Vastavuoroisuus on hyva pointti. Mun kohdalla mies (tyottomana) hoitaa kodin kokonaan eli mun ei tarvitse "kuin" kayda toissa. Se on mulle erittain arvokas apu.
Lisaksi olemme molemmat sita mielta (!!), etta mies tyollistyy sanotaanko puolen vuoden sisalla, ja alkaa sitten tuomaan taloudellisestikin suhteeseen jotain. Eli me pelataan tata vastavuoroisuutta myos pitkalla tahtaimella, ei paivittain tai edes viikottain.
Ei kukaan Suomessa elä kädestä suuhun.
Nämä ”köyhät” unohtavat aina mainita tulonsiirrot, joita he saavat. Työtön ei maksa vuokraansa itse, se maksetaan hänelle. Maksetaan myös lääkkeet, sähkö ja vesi plus vähintään 400€ ruokarahaa kuussa.
Työssäkäyvät joutuvat maksamaan nuo kaikki omasta pussista. Älkää uskoko näitä ”köyhien” valituksia. Ne on ihan satuja.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua