Joissakin tilanteissa on vain köysi katkaistava ja jätettävä masentunut tuuliajolle

Eikö kuulosta kamalalta?
Mutta miksi ihmisen pitäisi pakata kiviä reppuunsa, jos ei ole tarve?

Tällainen mies oli joskus meidän pienellä kotikylällä.Sielä kaikki lapset toki tunsi toisensa ja yhteisöllisyys siihen aikaan oli kova. Tämä henkilö oli kuitenkin erilaisempi kuin muut. Vuorollaan siirryimme yläasteelle ja hänestähän tuli silmätikku välittömästi. Pienen kunnan koulussa toki pystyy puuttumaan kiusaamiseen, mutta kokonaan sitä ei saatu loppumaan. Hän alkoi saada paniikkikohtauksia ja masentui. Mitä olisi voinut tehdä, jos olisi puuttunut tai ollut kaveri, olisi itsekin joutunut kiusatuksi ja kuka sellaista haluaa?

Vuorollaan siirryimme suurin osa opiskelemaan viereisen kaupungin lukioon tai ammattikouluun. Joitakin tapauksia meni myös muualle, mutta surin osa samoihin ympyröihin. Hän yritti, mutta ei onnistunut, koska hänet tunnettiin ja kiusaaminen jatkui uudessakin paikassa.

Vielä yksi vaihe ja toinen paikkakunta, minne siirtyi muutamia jatkamaan opintojaan, jotka jatkoi ja suurin osa meistä tuli siihen kaupunkiin. Myös tämä henkilö yriti myöhemmin uudella paikkakunnalla elämänmuutosta uusissa kuvioissa ja epäonnistui. Me hänen "vanhat tuttunsa" emme enää oleet hänen elämässään mukana, vaikka hän sitä yritti, koska kaikilla varmasti oli jo riittävästi omiakin murheita. Hän kuitenkin kuvitteli, että olisimme halunneet olla vielä kaveri, mutta se ei enää elämäntilanteisiin käynyt. masentunutta ei jaksa määräänsä enempää ja tämän tapauksen myötä ymmärrän hyvin, miksi masentuneet valittaa, että kaikki kaikkoaa ympäriltä. Niin kävi, että hänen perheensä ja sukulaisensakin viimein laittoivat välit poikki, kun eivät jaksaneet.

Alkoi sairaalakierre ja ajan kuluessa hän siirtyi tuettuun asumispalveluun, jossa hän kuulemma nyt elää omaa elämäänsä, mutta tarkemmin kukaan ei tiedä, koska meistä vanhoista tutuista ei enää sielläpäin kukaan asu, vaan kaikki häntä lukkuunottamata palasi juurileen.
Joskus hänestä puhutaan ja muistetaan, vaikkei nyt erityisemmin kukaan ole kaipaustakaan osoittanut.
Joskus leikin ajatuksella, pitäisikö käydä häntä katsomassa, jos hän vielä olisi elossa. Se voisi piristää häntä ja tuoda ehkä mielihyvää itsellenikin.