Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei jaksanutkaan "haastavaa" lasta
09.11.2019 |
Lapsemme on molempien kovin toivoma lapsi, ja ennen lapsen syntymää mies haaveili usein ääneen mitä kaikkea kivaa tekee ja teemme vauvan kanssa ja lapsen kanssa. No lapsi syntyi, ja osoittautui, että lapsella (jo ihan vauva-aikana) on monenlaista ongelmaa terveydessä ja kehityksessäkin ja lisäksi sellainen "tulinen" temperamentti. (Laitoin otsikkoon "haastava" kun yritin yhdellä sanalla kuvata tilannetta, mutta en koskaan oikeassa elämässä kutsu häntä haastavaksi.) Ja näiden ongelmien vuoksi ei olla pystytty tekemään montakaan niistä asioista, joita luultiin että pystyttäisiin, tai joita "helpon" vauvan ja lapsen kanssa pystyisi. Ja on tietenkin ollut paljon huoltakin siitä terveydestä, että ollut silleenkin rankkaa. Ja lisänä vielä se, että lapsi on jo pienenä vauvana kärsinyt pahasta autopahoinvoinnista, joten jokainen automatka on sitä että hän oksentaa ja sitten oksennusta on vaatteissa, turvaistuimessa, auton penkeissä ja vaikka missä. Eli ei autoilla jos ei ole pakko, koska sen oksennuksen siivoaminen ja peseminen joka automatkan jälkeen on liian raskasta, jos usein joutuu tekemään. Nyt lapsi on kaksi vuotta ja yhä on tiettyjä ongelmia ja yhä on "tulinen" temperamentti, vaikka vauva-ajan terveysongelmat on nyt takana niin nyt on jo uudet päällä ja ne on sellaisia, että ne rajoittaa ja hankaloittaa arkea aika paljon.
Mies ei vaan jaksanutkaan "haastavaa" lasta. Vauva-ajan hän valitti minulle koko ajan miten ei voida tehdä mitään mistä hän on haaveillut ja mitä KAIKKI muut vauva-perheet AINA tekevät. Valitti ja valitti. En minä osannut niihin valittamisiin oikein mitään vastata, koska en voinut poistaa meidän ongelmia, vaikka minäkin todella halusin, että oltaisiin voitu elää tavallista arkea. Sitten mies alkoi vähentämään sitä aikaa minkä on lapsen kanssa. Ja vielä vähentämään, sanoo että ei jaksa, koska kaikki on niin hankalaa. No onhan se, en sitä kiellä. Nyt on alkanut puhumaan avioerosta, jotta ei tarvisi enää jaksaa tätä. Ei ole nykyään juuri ollenkaan lapsen kanssa enää eikä juuri kotonakaan, usein tulee kotiin vasta kun olen jo laittanut lapsen nukkumaan. Meillä on kyllä ns. tukiverkkoja, mutta kukaan heistä ei suostu hoitamaan lastamme, koska se on hankalaa se hoitaminen eikä samanlaista kuin ns. helpon lapsen kohdalla. Eli olen aivan yksin ja mies kai aikoo lähteä. Ollaan käyty juttelemassa, mutta mies ei muuta ajatuksiaan, koska arkeamme ei voi muuttaa siten, että se muuttuisi tavallisen helpoksi, eli ei siihen juttelut auta. Lapsella ei ole mitään sellaista sairautta, että olisimme oikeutettuja johonkin erikoistukeen.
Osaisiko joku kommentoida tällaista tilannetta? Haluaisin vaihtaa ajatuksia. Onko joku kokenut samaa? Onko joku ollut se, joka ei jaksanutkaan ja lähti? Tai miten pärjäsit, kun mies ei jaksanutkaan ja otti avioeron? Tai mitä te ajattelette tällaisesta tilanteesta, itsellä alkaa ajatukset pyörimään aika samoja kehiä, haluaisin kuulla mitä tämä ihan muissa herättää ajatuksia.
Kommentit (159)
Hankala sanoa kun et kerro tarkemmin mitä oireita/diagnooseja lapsella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Kirjoititko kommenttisi ihan tosissasi? Miksi antaisin pois oman rakkaan lapseni? Ja mitä sterilisaatio hyödyttäisi?
Ap
Naisen kannattaa tehdä lapsia vain jos todella haluaa ja silloinkin vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos kakka osuu tuulettimeen. Toisiin ei valitettavasti ole luottamista. Kyllä sä pärjäät. Itse asiassa paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä.
Erityisen aikuisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Hankala sanoa kun et kerro tarkemmin mitä oireita/diagnooseja lapsella on.
Onko niillä oikeasti merkitystä sen suhteen, että mies ei jaksanutkaan ja puhuu avioerosta? En haluaisi tänne listata niitä, koska osa on sen verran harvinaisia, että yhdistettynä niihin yksityiskohtiin, joita kirjoitin aloituksessa, niin meidät voi tunnistaa, enkä halua että niin käy vaan haluan purkaa tänne anonyymisti ajatuksiani. En tarvitse neuvoja niihin terveysongelmiin, koska ne on jo sekä neuvolan että yksityisen erikoislääkärin hoidossa.
Ap
Miehesi voisi kasvattaa selkärangan. On niitä "haastavia" lapsia monilla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa tehdä lapsia vain jos todella haluaa ja silloinkin vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos kakka osuu tuulettimeen. Toisiin ei valitettavasti ole luottamista. Kyllä sä pärjäät. Itse asiassa paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä.
Erityisen aikuisen äiti
No tämä on ainokaisemme enkä toista ole tähän tilanteeseen tekemässä. Ja kyllä tätä lasta halusin todella paljon, mutta en osannut minäkään sitä tietää, että arki olisi tällaista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi voisi kasvattaa selkärangan. On niitä "haastavia" lapsia monilla muillakin.
Monella on itse asiassa paljon vaikeampi tilanne kuin meillä ja paljon pahemmat terveysongelmat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa tehdä lapsia vain jos todella haluaa ja silloinkin vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos kakka osuu tuulettimeen. Toisiin ei valitettavasti ole luottamista. Kyllä sä pärjäät. Itse asiassa paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä.
Erityisen aikuisen äitiNo tämä on ainokaisemme enkä toista ole tähän tilanteeseen tekemässä. Ja kyllä tätä lasta halusin todella paljon, mutta en osannut minäkään sitä tietää, että arki olisi tällaista. Ap
Eipä sitä kukaan tiedäkään etukäteen. Maailmaan tuskin syntyisi paljoakaan lapsia, jos kaikkeja riskejä osaisi ajatella. Kristallipallon puutteessa mennään niillä mitä on. Vertaistuki on arvokas asia, löydätkö sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa tehdä lapsia vain jos todella haluaa ja silloinkin vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos kakka osuu tuulettimeen. Toisiin ei valitettavasti ole luottamista. Kyllä sä pärjäät. Itse asiassa paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä.
Erityisen aikuisen äitiNo tämä on ainokaisemme enkä toista ole tähän tilanteeseen tekemässä. Ja kyllä tätä lasta halusin todella paljon, mutta en osannut minäkään sitä tietää, että arki olisi tällaista. Ap
Eipä sitä kukaan tiedäkään etukäteen. Maailmaan tuskin syntyisi paljoakaan lapsia, jos kaikkeja riskejä osaisi ajatella. Kristallipallon puutteessa mennään niillä mitä on. Vertaistuki on arvokas asia, löydätkö sellaista?
Sitä vertaistukea esim. täältä yritän nyt saada. Meidän kaikilla tutuilla on tavalliset, helpot ja terveet lapset, eli ei heistä ole vertaistueksi. Osa vaan kauhistelee, että miten vaikeaa meillä on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on keskenkasvuinen: ei jaksanut hoitaa velvollisuuksiaan, nyt kiukkuilee. Onko koskaan kysynyt miten sinä voit? Onko kaatanut omat velvollisuutensa sinun kannettavaksesi? Pariterapia olisi paikallaan. Jos tilanne ei parane niin erohan se on edessä. Olen eronnut ja todennut että yksinhuoltajuus on kuitenkin kevyempää kuin huonossa suhteessa. Paljon teen yksin mutta niin tein jo avioliittonikin aikana. Voimia ap ja muista: elämä kantaa.
Onko siitä miehestä enemmän haittaa vai hyötyä? Sun ja lapsen hyvinvointia oon ajateltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on keskenkasvuinen: ei jaksanut hoitaa velvollisuuksiaan, nyt kiukkuilee. Onko koskaan kysynyt miten sinä voit? Onko kaatanut omat velvollisuutensa sinun kannettavaksesi? Pariterapia olisi paikallaan. Jos tilanne ei parane niin erohan se on edessä. Olen eronnut ja todennut että yksinhuoltajuus on kuitenkin kevyempää kuin huonossa suhteessa. Paljon teen yksin mutta niin tein jo avioliittonikin aikana. Voimia ap ja muista: elämä kantaa.
Ei ole koskaan kysynyt miten minä voin. Ja tosiaan puhuu nyt siitä avioerosta, ei ole kylläkään papereita vielä tilannut. Ollaan tosiaan käyty jo juttelemassa, mutta ei miehen ajatukset muutu koska ei meidän arkea voi millään juttelulla muuttaa yhtäkkiä helpoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä miehestä enemmän haittaa vai hyötyä? Sun ja lapsen hyvinvointia oon ajateltava.
Haluan ajatella, että vielä enemmän hyötyä, mutta ei sillä oikein ole väliä, koska mies on se joka suunnittelee avioeroa, en minä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiperhe lapselle? Ja kotiin perhetyöstä apua. Voimia valtavasti.💞💞
Ps. Oletko ihan varma että et olisi oikeutettu omaishoidon tukeen tai vammaistukeen?
Potkaise vässykkä pihalle. Todennäköisesti arki helpottuu heti kun on märisijä poissa nurkista. Tuollainen katkera vinkuheinä vahingoittaa lastakin. Keskity itseesi ja lapseesi kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tukiperhe lapselle? Ja kotiin perhetyöstä apua. Voimia valtavasti.💞💞
Ps. Oletko ihan varma että et olisi oikeutettu omaishoidon tukeen tai vammaistukeen?
Olen aivan varma, että emme ole oikeutettu mihinkään erikoistukeen. Ne sairaudet ei ole silleen vakavia eikä diagnoosit sellaisia, jotka oikeuttaisi. Ne vain tekee arjesta hankalan, mutta ei muuta. Mies vastustaa perhetyötä hyvin voimakkaasti, enkä halua vastoin hänen tahtoa sitä meille pyytää, koska hän on sanonut niin monta kertaa niin suoraan, että hän ei suostu siihen missään nimessä. Ja mitä siitäkin tulisi, jos tänne kutsuisin perhetyön ja miehen kanta on tuo. Tukiperhettä olen miettinyt, mutta ihme kyllä minä vielä jaksan ja pystyn tähän yksinkin, niin en ole kokenut sitä ajankohtaiseksi vaan ajattelen, että monella muulla on niin paljon huonommin, että en halua heiltä viedä mahdollisuutta tukiperheeseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on keskenkasvuinen: ei jaksanut hoitaa velvollisuuksiaan, nyt kiukkuilee. Onko koskaan kysynyt miten sinä voit? Onko kaatanut omat velvollisuutensa sinun kannettavaksesi? Pariterapia olisi paikallaan. Jos tilanne ei parane niin erohan se on edessä. Olen eronnut ja todennut että yksinhuoltajuus on kuitenkin kevyempää kuin huonossa suhteessa. Paljon teen yksin mutta niin tein jo avioliittonikin aikana. Voimia ap ja muista: elämä kantaa.
Ei ole koskaan kysynyt miten minä voin. Ja tosiaan puhuu nyt siitä avioerosta, ei ole kylläkään papereita vielä tilannut. Ollaan tosiaan käyty jo juttelemassa, mutta ei miehen ajatukset muutu koska ei meidän arkea voi millään juttelulla muuttaa yhtäkkiä helpoksi. Ap
Kysy mieheltä kuinka jaksaa hoitaa lapsen yksin sitten kun on hänen isäviikonloppunsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on keskenkasvuinen: ei jaksanut hoitaa velvollisuuksiaan, nyt kiukkuilee. Onko koskaan kysynyt miten sinä voit? Onko kaatanut omat velvollisuutensa sinun kannettavaksesi? Pariterapia olisi paikallaan. Jos tilanne ei parane niin erohan se on edessä. Olen eronnut ja todennut että yksinhuoltajuus on kuitenkin kevyempää kuin huonossa suhteessa. Paljon teen yksin mutta niin tein jo avioliittonikin aikana. Voimia ap ja muista: elämä kantaa.
Ei ole koskaan kysynyt miten minä voin. Ja tosiaan puhuu nyt siitä avioerosta, ei ole kylläkään papereita vielä tilannut. Ollaan tosiaan käyty jo juttelemassa, mutta ei miehen ajatukset muutu koska ei meidän arkea voi millään juttelulla muuttaa yhtäkkiä helpoksi. Ap
Kysy mieheltä kuinka jaksaa hoitaa lapsen yksin sitten kun on hänen isäviikonloppunsa?
En usko, että hän haluaa mitään isäviikonloppuja vaan tunnin tapaamisen silloin tällöin. Ap
Syyttääkö miehesi sinua jollain tasolla tai tätä lasta? Vaikuttaa siltä, että hän toivoi lasta, mutta hänellä oli isolta osin epärealistinen käsitys siitä, että saa juuri sellaisen lapsen kuin haluaa. Tuntuu siltä, että miehesi ei pääse purkamaan suruaan ja pettymystään kunnolla ja nyt se purkautuu melko lapsellisella tavalla.
Minun lähipiirissäni syntyi erittäin vaikeasti vammautunut lapsi, joka eli vajaat kolme vuotta. Hän oli äärimmäisen rakas molemmille vanhemmilleen ja menetys oli kauhea vaikka toisaalta helpotus, koska ei ihan niin erityisen lapsen kanssa eläminen ollut elämisen arvoista oikein kenellekään.
Erityislapsen saaminen on aina yllätys, järkytyskin. Mutta nyt olisi miehelläsi aika sopeutua tilanteeseen. Elämää ei voi suunnitella. Josko hän voisi jotenkin keskittyä siihen mikä toimii kuin siihen mikä ei toimi? Minkälaista keskusteluapua olette saaneet ja onko mies harkinnut ihan yksin terapiaan menoa, voisi meinaan olla tarpeen.
Alue: Aihe vapaa
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?