Mä olen seonnut, olen selittänyt ihmisille ihan sekojuttuja,, jotka olen luullut todeksi..

Luulen että kyseessä ovat potilaan voimakas mielikuvitus ja eläytymiskyky, jotka sekoittuvat tämän todellisuudentajuun ja muistiin. Lisäksi mukana on myös mahdollisesti potilaan matala kynnys kommunikoida ja ilmaista tuntemuksiaan, eli avoin luonne. Nämä kaksi tekijää yhdessä sitten muodostavat sosiaalisen katastrofin. Lievällä omatoimisella pidättäytymisellä ja puheliaisuuden hillitsemisellä potilaan kokemat negatiiviset tavat sosialisoida saadaan kuriin. Suosittelen että potilas jatkossa miettii mitä meinaa sanoa ääneen, ennen kuin sanoo sen. Hänen tulee rutiininomaisesti tarkistuttaa faktat mielessään ennen kuin sanoo ne. Mikäli epävarmuus sanottavasta asiasta jatkuu lyhyen ajatteluprosessin jälkeenkin, tulee hänen pukea sanottavansa kysymyksen muotoon, johon keskustelukumppani voi sitten vastata. Esim. jos potilas tuntee että paikkakunnan huonekaluliikkeen myyjällä oli vakava sairaus, ja että hän parantui siitä, ja potilas haluaisi keskustella tästä, mutta hän kokee että ei ole mitenkään varma onko tämä missään mielessä todellinen asianlaita vai onko kyseessä vain hänen mielikuvituksensa kepposet, tulee hänen kysyä ääneen esim. "Oliko sillä huonekalukauppiaalla jokin vakava sairaus vai ajattelenko minä nyt jotain muuta ihmistä?" Lisäksi suosittelen myös muistiharjoituksia sekä harjoittelemaan puhumaan joistain tietyistä aiheista ennalta ja ulkoa, siten että faktat voi tarkistuttaa omassa rauhassa. Vaiva on parannettavissa itsekurilla ja määrätietoisuudella. Lääkitystä ei tarvita. terv. mukapsykologi

on paljon asiaa. Mulla on voimakas mielikuvitus ja eläydyn asioihin. Uskon yliluonnollisiin ja olen avoin. Sitten höpötän ihan outoja asioita, joihin oikeasti uskoin. . Ei viitsi paljastaa asioista, ettei joku tunnista. Mulla menee nyt miettiessä, miten saan asiat selvitettyä parhain päin. ap

Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. Termiä psykoosi käytetään psykiatriassa usein synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosi voi joskus laueta vaikean järkytyksen eli traumaattisen tapahtuman seurauksena (esimerkiksi omaisen kuolema) tai elimellisestä syystä. Myös pitkäaikainen unettomuus, päihteen tai lääkeaineen käyttö tai niistä vieroittautuminen voi joskus johtaa psykoosiin. Suomessa käytetään ICD-10-tautiluokitusta,[1] jossa on määritelty diagnostiset kriteerit eri syistä johtuvalle psykoottiselle oireilulle. Psykoottisia oireita ja kokemuksia ilmenee monissa psykiatrisissa sairauksissa. Pitkäaikaisista psykoottisista sairauksista tavallisin on skitsofrenia, joka johtaa usein työkyvyttömyyteen. Mielialapsykooseissa mielialaoireet hallitsevat sairaudenkuvaa, ja psykoottiset oireet ovat lyhytkestoisempia ja usein ohimeneviä. Lapsuuden ja nuoruusiän psykoosit saatetaan sekoittaa autismin tai Aspergerin oireisiin.[2]



Aistiharhat, oudot tunnekokemukset ja niiden selityksiksi muodostuvat harhaluulot vääristävät todellisuutta ja aiheuttavat usein ongelmia ihmissuhteissa. Oudot ja usein pelottavat kokemukset voivat johtaa siihen, että henkilön kyky ilmaista tunteitaan heikkenee, hän vetäytyy ihmissuhteista tai eristäytyy omaan sisäiseen maailmaansa. Joskus, mutta harvoin, psykoottiset oireet aiheuttavat aggressiivista tai impulsiivista käyttäytymistä. Psykoosia sairastavilla on myös muita oireita, kuten pelkoja, ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Psykoottinen häiriö ei välttämättä vaikuta kaikkeen psyykkiseen toimintaan, joten joillakin elämän alueilla henkilö voi suoriutua normaalilla tavalla. Psykoosin hoito koostuu erilaisista psykoterapeuttisista hoidoista, sosiaalisesta kuntoutuksesta ja lääkehoidosta.

Sisällysluettelo

siitä, minkälaisia juttuja olet kertoillut, vaikket yksityiskohtia paljastaisikaan. Niin osaisi hieman suhteuttaa, minkähenkisistä asioita on kyse. Se vaikuttaa myös siihen, miten lähiympäristö asiaan suhtautuu.

Ei viitsi paljastaa asioista, ettei joku tunnista. Mulla menee nyt miettiessä, miten saan asiat selvitettyä parhain päin. ap

ole ollut psykoosissa, enkä ole mikään rajatilatapaus. Mutta nyt olen selittänyt totena omaa mielikuvitusmaailmaani/ toivemaailmaani. Hävettää, nolottaa. Haluan vaan maan alle.. ap

älä sitä noin paljon sure. Kyllä minäkin olen joskus puhunut esim. kampaajalla jutellessa elämäni hienommaksi kuin se on, eli selittänyt unelmiani sen sijaan mikä on totuus. Olen ajatellut että se on vain kombinaation heikohko itsetunto + voimakas mielikuvitusmaailma tulos. En minä varsinaisesti puhuessani luullut niitä tosiksi mutta en kyllä myöskään missään vaiheessa ajatellut "nyt minä aion valehdella" vaan päästelin vaan suusta mitä sieltä tuli, ja sieltä tuli sitä fantasiaa.

Nuorena tunsin syyllisyyttä tällaisista, mutta enää en kun olen tosi monelta kuullut samanlaista, että ihmiset ikään kuin vahingossa kaunistelee elämäänsä ja kertovat välillä fantasioitaan totena.

Ja tosiaan keino hillitä tuota on helppo: opettelee harkitsemaan ennen kuin päästää mitään ulos suustaan.

että ap:n tapauksessa on tullut selitettyä jotakin vähän sekompaa kuin vain kaunistellut omaa elämäänsä. Ap:han sanoaa selittäneensä sekoja juttuja, joista on nyt tajunnut, etteivät ne olleet totta, vaan hänen mielikuvituksensa tuotetta.

ole ollut psykoosissa, enkä ole mikään rajatilatapaus. Mutta nyt olen selittänyt totena omaa mielikuvitusmaailmaani/ toivemaailmaani. Hävettää, nolottaa. Haluan vaan maan alle.. ap

älä sitä noin paljon sure. Kyllä minäkin olen joskus puhunut esim. kampaajalla jutellessa elämäni hienommaksi kuin se on, eli selittänyt unelmiani sen sijaan mikä on totuus. Olen ajatellut että se on vain kombinaation heikohko itsetunto + voimakas mielikuvitusmaailma tulos. En minä varsinaisesti puhuessani luullut niitä tosiksi mutta en kyllä myöskään missään vaiheessa ajatellut "nyt minä aion valehdella" vaan päästelin vaan suusta mitä sieltä tuli, ja sieltä tuli sitä fantasiaa.

Nuorena tunsin syyllisyyttä tällaisista, mutta enää en kun olen tosi monelta kuullut samanlaista, että ihmiset ikään kuin vahingossa kaunistelee elämäänsä ja kertovat välillä fantasioitaan totena.

Ja tosiaan keino hillitä tuota on helppo: opettelee harkitsemaan ennen kuin päästää mitään ulos suustaan.

mun jutut ei ole mitään pientä liiottelua tma vaan täyttä soopaa. Olen nyt asiaa harkittuani päättänyt valehtelemalla selvitä tästä. Olen tyhmä paskiainen, mutten kehtaa selvittää ihmisille, että olen ihan seko. Valehtelen ja bastaisuudessa hoidan asiat harkiten. Tyhmä olen ja harmittaa. ap

ei yksittäisen sekoilun takia kannata mainettaan toisten silmissä munata sillä, että menee avoimesti kertomaan että hei, mä valehtelin nämä kaikki jutut, sorisori! Kyllä se vaikuttaa niin paljon siihen miten nämä ihmiset sut jatkossa näkevät että jos voi kiinnijäämisen välttää niin vältä. Vaikka pienillä lisävalheilla, mutta yrität katkaista ne niin pian kuin mahdollista ettet jää valheiden verkkoon kiinni ja joudu valehtelemaan aina lisää peittääksesi edellisiä valheita.

Jos siis haluat kertoa..

yhen tyypin yrittäneen itsemurhaa vaikka mä olin nähnyt unta. Näin ne juorut lähtee menemään:)

Et varmaan ole ainoa. Ainakin mulle on myös käynyt toisinaan noin. Kannattaa korjata sen minkä voi.

ole ryypännyt. En tajua enää itseäni ollenkaan. Haluaisin eristäytyä kotiin, enkä nähdä enää ketään. ap

sanonut jotakin ihan vitsinä, ja sitten parin vuoden kuluttua ihmiset ovat selittäneet sitä totena. Ainakin työpaikoilla kannattaa varoa sanojaan jonkin verran. Kaikki eivät ymmärrä tahallista liioittelua tai ironiaa.

Sanos nyt mitä juttuja olet selittänyt. Oletko levittänyt kuulopuheita eteenpäin totena, vai näkemiäsi unia kertonut vai mitä? Vai onko tullut kerrottua esim. että "Ruotsin pääkaupunkin on Oslo" tai jotain tuon tyyppistä fakta- ja nippelitietoa totena?

niin selitä ne jutut nyt jälkeenpäin niille ihmisille.

rajatilajuttu?

ole ollut psykoosissa, enkä ole mikään rajatilatapaus. Mutta nyt olen selittänyt totena omaa mielikuvitusmaailmaani/ toivemaailmaani. Hävettää, nolottaa. Haluan vaan maan alle.. ap

Tietenkin on oltava.

Tietenkin on oltava.

en osaa sanoa. Olen ollut aika väsynyt viime aikoina. Viimeinen vuosi on ollut raskas. Mutta olen suoriutujatyyppi, en valita turhista. Nyt kai viiraa sitten päässä.. Hitto mä kuolen kohta.

Kun ei ole mitään käsitystä minkä tyyppisissä tilanteissa ja minkä tyyppisiä juttuja olet selittänyt.

Luulen että kyseessä ovat potilaan voimakas mielikuvitus ja eläytymiskyky, jotka sekoittuvat tämän todellisuudentajuun ja muistiin. Lisäksi mukana on myös mahdollisesti potilaan matala kynnys kommunikoida ja ilmaista tuntemuksiaan, eli avoin luonne. Nämä kaksi tekijää yhdessä sitten muodostavat sosiaalisen katastrofin. Lievällä omatoimisella pidättäytymisellä ja puheliaisuuden hillitsemisellä potilaan kokemat negatiiviset tavat sosialisoida saadaan kuriin. Suosittelen että potilas jatkossa miettii mitä meinaa sanoa ääneen, ennen kuin sanoo sen. Hänen tulee rutiininomaisesti tarkistuttaa faktat mielessään ennen kuin sanoo ne. Mikäli epävarmuus sanottavasta asiasta jatkuu lyhyen ajatteluprosessin jälkeenkin, tulee hänen pukea sanottavansa kysymyksen muotoon, johon keskustelukumppani voi sitten vastata. Esim. jos potilas tuntee että paikkakunnan huonekaluliikkeen myyjällä oli vakava sairaus, ja että hän parantui siitä, ja potilas haluaisi keskustella tästä, mutta hän kokee että ei ole mitenkään varma onko tämä missään mielessä todellinen asianlaita vai onko kyseessä vain hänen mielikuvituksensa kepposet, tulee hänen kysyä ääneen esim. "Oliko sillä huonekalukauppiaalla jokin vakava sairaus vai ajattelenko minä nyt jotain muuta ihmistä?" Lisäksi suosittelen myös muistiharjoituksia sekä harjoittelemaan puhumaan joistain tietyistä aiheista ennalta ja ulkoa, siten että faktat voi tarkistuttaa omassa rauhassa. Vaiva on parannettavissa itsekurilla ja määrätietoisuudella. Lääkitystä ei tarvita.



terv. mukapsykologi

rajatilajuttu?

tämä liittyy aloittajan tilanteeseen?