Lue keskustelun säännöt.
Tajusin jonkin aikaa sitten, etten pidä eräästä kaveristani
19.10.2019 |
Tutustumisemme aikaan olin vasta muuttanut tähän kaupunkiin ja olin yksinäinen. Ja nyt, joitain vuosia myöhemmin, olen huomannut, etten oikeastaan pidä kyseisestä ihmisestä. Hän ei ole "minun tyyppiäni", olemme todella erilaisia. Omalta osaltani kaveeraaminen onkin tainnut johtua siitä, ettei minulla ollut ketään muutakaan (eikä kyllä ole vieläkään, mutta olen alkanut viihtymään erinomaisesti yksinkin).
Nyt sitten mietin, pitäisikö tälle ihmiselle sanoa jotain? Kertoa jotenkin, että minua ei oikeastaan hänen seuransa kiinnosta? Asioita mutkistaa vielä se, että olen kummi hänen pienelle pojalleen (joo, ei olisi pitänyt suostua) sekä se, että työn takia törmäämme toisiimme yleensä pariin kertaan viikossa ja tästä syystä jonkinlaisissa väleissä olisi hyvä pysyä.
Ajatuksia? Muita kuin, että olen hirveä ihminen, sillä tämän tiedän kyllä itsekin.
Kommentit (6)
Kyllä vaikutat hirveältä, tosi itsekkäältä tyypiltä.
Toivottavasti saat kierriskellä syvässä, pohjattomassa yksinäisyyden ankeudessa lopun elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, heitä vaan kaveri yli laidan, ethän sinä häntä enää mihinkään tarvitse.
Entä tarvitsisiko tämä kaverisi sinua, mieti sitä?
Eihän sinun välejä tarvitse katkaista tai alkaa vältellä häntä, vaikka olet huomannut ettette ole samalla aaltopituudella. Ainakaan aloituksestasi ei saa käsitystä, että kaveri olisi muuttunut ilkeäksi tms.
Mielestäni kummius on kuitenkin jonkinasteinen sitoutumus, joka pitää ns. hoitaa kunnialla. Eihän teidän tarvitse usein tavata vapaa-ajalla, vaikka kaverisi kuuluukin kaveripiiriisi ja olet hänen lapsensa kummi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Outoja vastauksia nuo pari ekaa. Voihan ystävänkin kanssa kasvaa erillinen ihan kuin aviopuolisostakin. Alkaa vaan kiinnostaa eri asiat. Voit mielestäni ihan hyvin ottaa etäisyyttä mutta älä sitä kummiutta irtisano. Ole vaan vähemmän/harvemmin tekemisissä kuin ennen.
Mulla on myös käynyt noin parin kaverin kanssa, mutta eihän siitä toiselle mitään tarvitse sanoa tai ainakaan mitenkään loukata, vähentää vaan yhteydenpitoa hiljakseen. Itse en ole katkaissut välejä täysin. Vaikka viihdyt hyvin yksin ap, niin sinullekin voi joskus tulla elämässä vastaan tilanne että tarvitset toisen ihmisen tukea ja apua.
Niin, eihän sitä ystäviä tarvitse, kun pärjää yksinkin...
Kun kaveri on työnsä tehnyt, eli ollut kaveri pahimmassa yksinäisyydessä, eikä hänestä enää ole mitään HYÖTYÄ, niin kaveri joutaa roskiin.
Voi tätä pohjatonta itsekkyyttä!