Minulla on ratkaisu vauvakatoon: me tehtäisiin heti kolmas lapsi, jos...
...meillä olisi miehen kanssa vakituiset työpaikat ja tukiverkosto lähellä. Nyt tulevaisuus on liian epävarma työmielessä ja koko ajan vaivaa tunne siitä, että kohta ollaan jossain sillan alla koko perhe. Lisäksi ei saada lastenhoitoapua arjessa lainkaan lukuunottamatta päivähoitoa (kiitollisia ollaan tästäkin), joten omat voimavarat ei riitä kolmanteen lapseen ilman apukäsiä, vaikka lapset on ihania ja rakkaita.
Jos ei ole taloudellisia, henkisiä eikä fyysisiä resursseja lasten saamiseen, niitä ei nykyään sitten tehdä vaikka olisi hyvä parisuhde ja toivoisi omia lapsia.
Eniten surettaakin omassa lähipiirissä ihmiset, jotka eivät uskalla lähteä vauvahommiin sen takia, ettei hyvinvointiyhteiskunnalla näytä olevan tulevaisuutta. Kukapa meistä haluaisi tehdä ehdoin tahdoin lapsia maailmaan, joka on huonompi kuin maailma, jossa me itse olemme saaneet elää?
Oikeastaan tosi traagista. Moni tuntemani ihminen kuitenkin lapsia haluaisi. Ja minullakin vaivaa tyhjä syli vielä sen yhden pienokaisen verran.
Kommentit (44)
Hyvin todettu. Asia on juuri näin. Pätkätyöläinen ei paljon vaippoja ostele .
Anteeksi mutta viestisi oli hieman sekava. Onko ongelma siis työ, tukiverkot, muut resurssit vai hyvinvointiyhteiskunnan rappio? Ja eikö se ole hyvä, että ei tee lapsia, jos ei ole "taloudellisia, henkisiä eikä fyysisiä resursseja" siihen? Ja ymmärrän tuskasi kolmannen kaipuusta, mutta en itse uskaltaisi tehdä lapsia tukiverkoston varaan, siis siten, että jaksan lapseni vain tukiverkoston ansiosta - entä jos tukiverkostolle tapahtuu jotain? Tai siis, minusta on erittäin hyvä, jos ihmiset tekevät tasan niin paljon lapsia kuin jaksavat itse hoitaa, tukiverkoston apu on sitten mukava bonus jos sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta viestisi oli hieman sekava. Onko ongelma siis työ, tukiverkot, muut resurssit vai hyvinvointiyhteiskunnan rappio? Ja eikö se ole hyvä, että ei tee lapsia, jos ei ole "taloudellisia, henkisiä eikä fyysisiä resursseja" siihen? Ja ymmärrän tuskasi kolmannen kaipuusta, mutta en itse uskaltaisi tehdä lapsia tukiverkoston varaan, siis siten, että jaksan lapseni vain tukiverkoston ansiosta - entä jos tukiverkostolle tapahtuu jotain? Tai siis, minusta on erittäin hyvä, jos ihmiset tekevät tasan niin paljon lapsia kuin jaksavat itse hoitaa, tukiverkoston apu on sitten mukava bonus jos sitä on.
Monta kysymystä mutta siis juu. Ongelmana ovat nuo kaikki yhtä aikaa. Ja on hyvä, että lapsia ei tehdä, jos ei ole resursseja. Traagista on, ettei niitä resursseja ole. AP
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Kymppitonnin kannustus palkkio ekasta, 20t tokasta, 30t kolmannesta. Yhteiskunnan kannattaa maksaa tämä...
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Jos saa kolme lasta vaikka 5 vuoden välein eikä saa lapsia ikinä hoitoon, siinä on kevyesti yli 15 vuotta ilman yhtäkään parisuhdeiltaa tai edes kauppareissua ihan puolison kanssa kahdestaan. Ehkä joillekin riittää leikkipuistot ja vauvakerhot, mutta kun sitä lapsiperhe-elämää on niiden vauvavuosien jälkeenkin. Kuka edes hoitaa isompia lapsia, kun uutta vauvaa ollaan synnyttämässä, jos ei ole tukiverkostoa? On myös karmeaa ajatella, että lasten toinen vanhempi jää aivan yksin lasten kanssa, jos toiselle sattuu jotain. Tukiverkosto luo turvaa ja tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Kymppitonnin kannustus palkkio ekasta, 20t tokasta, 30t kolmannesta. Yhteiskunnan kannattaa maksaa tämä...
Taitaisi kannustaa vaan heikompaa ainesta lisääntymään...
Mielummin ekasta lapsesta palkkatulojen veroprosenttia alas 1%, toisesta 2% ja kolmannesta 4%.
Ei mitään kannusteita enää lastenhankintaan, maailmassa on jo ylikansoitusta. Kaksi lasta perheessä on jo aivan tarpeeksi.
Ennen sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Nykyään ei uskalleta enää luottaa tulevaan, kun kaikki perheet tuntuu jäävän niin yksin.
Oikeasti, mikä tuota edellistä ikäpolvea oikein vaivaa? Ei heidän vanhempansa jättäneet heitä todellakaan yksin lasten kanssa. Miksi he on niin itsekkäitä, ettei voi omia lapsiaan auttaa ja olla omien lastenlastensa kanssa? Ihan järjetöntä. Halveksin tuollaisia isovanhempia. Sellaisten sietääkin jäädä yksin vanhainkotiin. Sitä saa mitä tilaa.
Meillä on tasan yksi lapsi ja enempää ei tule. Tienataan yhdessä miehen kanssa vähän keskitasoa paremmin ja maksetaan kaikesta enemmän. Mitään helpotuksia ei saada mistään, maksetaan kaikesta aina maksimi. Verojakin maksetaan ihan tarpeeksi. Sain palkankorotuksen sillä seurauksella, että sain käteen vähemmän kuin ennen palkankorotusta. Tukiverkosto on aika vähissä. Sukulaistyttö käy välillä lapsenvahtimassa, ja me maksetaan sille Ihan käypä hinta siitä. Isovanhempia asia ei kiinnosta. Yhden lapsen vanhempina pystytään sentään joskus käymään perheenä jossain. En uskalla edes ajatella jos soppaan lisättäisiin työttömäksi jääminen tai avioero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Jos saa kolme lasta vaikka 5 vuoden välein eikä saa lapsia ikinä hoitoon, siinä on kevyesti yli 15 vuotta ilman yhtäkään parisuhdeiltaa tai edes kauppareissua ihan puolison kanssa kahdestaan. Ehkä joillekin riittää leikkipuistot ja vauvakerhot, mutta kun sitä lapsiperhe-elämää on niiden vauvavuosien jälkeenkin. Kuka edes hoitaa isompia lapsia, kun uutta vauvaa ollaan synnyttämässä, jos ei ole tukiverkostoa? On myös karmeaa ajatella, että lasten toinen vanhempi jää aivan yksin lasten kanssa, jos toiselle sattuu jotain. Tukiverkosto luo turvaa ja tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hoitoapua.
Meillä juurikin ne vauva-aikana itse luodut tukiverkostot oli niitä, joiden ansiosta päästiin parisuhdeiltaa viettämään ja toista lasta synnyttämään. Vastavuoroisesti hoidettiin toistemme lapsia tarpeen vaatiessa.
Mulla on kaks maailman ihaninta ja rakkainta lasta. Mutta kolmatta en tekis, en edes miljoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tasan yksi lapsi ja enempää ei tule. Tienataan yhdessä miehen kanssa vähän keskitasoa paremmin ja maksetaan kaikesta enemmän. Mitään helpotuksia ei saada mistään, maksetaan kaikesta aina maksimi. Verojakin maksetaan ihan tarpeeksi. Sain palkankorotuksen sillä seurauksella, että sain käteen vähemmän kuin ennen palkankorotusta. Tukiverkosto on aika vähissä. Sukulaistyttö käy välillä lapsenvahtimassa, ja me maksetaan sille Ihan käypä hinta siitä. Isovanhempia asia ei kiinnosta. Yhden lapsen vanhempina pystytään sentään joskus käymään perheenä jossain. En uskalla edes ajatella jos soppaan lisättäisiin työttömäksi jääminen tai avioero.
Mistä te mielestänne maksatte liikaa? Päivähoitomaksu on jo keskituloiselle sen maksimin. Kaksi työssäkäyvää aikuista pystyy kyllä maksamaan alle 300 euroa kuussa päivähoidosta. Miksei kahden lapsen kanssa voisi käydä perheenä missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Jos saa kolme lasta vaikka 5 vuoden välein eikä saa lapsia ikinä hoitoon, siinä on kevyesti yli 15 vuotta ilman yhtäkään parisuhdeiltaa tai edes kauppareissua ihan puolison kanssa kahdestaan. Ehkä joillekin riittää leikkipuistot ja vauvakerhot, mutta kun sitä lapsiperhe-elämää on niiden vauvavuosien jälkeenkin. Kuka edes hoitaa isompia lapsia, kun uutta vauvaa ollaan synnyttämässä, jos ei ole tukiverkostoa? On myös karmeaa ajatella, että lasten toinen vanhempi jää aivan yksin lasten kanssa, jos toiselle sattuu jotain. Tukiverkosto luo turvaa ja tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hoitoapua.
Meillä juurikin ne vauva-aikana itse luodut tukiverkostot oli niitä, joiden ansiosta päästiin parisuhdeiltaa viettämään ja toista lasta synnyttämään. Vastavuoroisesti hoidettiin toistemme lapsia tarpeen vaatiessa.
Vau, toivottavasti ymmärrät, että olette olleet todella onnekkaita! Hienoa kuulla, että noinkin voi käydä, mutta en suosittele ketään laskemaan sen varaan, että perhekerhosta tai hiekkalaatikon reunalta tuosta vaan kasaa oman tukiverkoston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymppitonnin kannustus palkkio ekasta, 20t tokasta, 30t kolmannesta. Yhteiskunnan kannattaa maksaa tämä...
Taitaisi kannustaa vaan heikompaa ainesta lisääntymään...
Mielummin ekasta lapsesta palkkatulojen veroprosenttia alas 1%, toisesta 2% ja kolmannesta 4%.
Epistä!
T. Vihervassari
Sodan jälkeen tehtiin suuret ikäluokat, vaikka tulevaisuus oli erittäin epävarma. Miten ne uskalsi, kun vakituisia työpaikkoja oli harvoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Jos saa kolme lasta vaikka 5 vuoden välein eikä saa lapsia ikinä hoitoon, siinä on kevyesti yli 15 vuotta ilman yhtäkään parisuhdeiltaa tai edes kauppareissua ihan puolison kanssa kahdestaan. Ehkä joillekin riittää leikkipuistot ja vauvakerhot, mutta kun sitä lapsiperhe-elämää on niiden vauvavuosien jälkeenkin. Kuka edes hoitaa isompia lapsia, kun uutta vauvaa ollaan synnyttämässä, jos ei ole tukiverkostoa? On myös karmeaa ajatella, että lasten toinen vanhempi jää aivan yksin lasten kanssa, jos toiselle sattuu jotain. Tukiverkosto luo turvaa ja tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hoitoapua.
Meillä juurikin ne vauva-aikana itse luodut tukiverkostot oli niitä, joiden ansiosta päästiin parisuhdeiltaa viettämään ja toista lasta synnyttämään. Vastavuoroisesti hoidettiin toistemme lapsia tarpeen vaatiessa.
Vau, toivottavasti ymmärrät, että olette olleet todella onnekkaita! Hienoa kuulla, että noinkin voi käydä, mutta en suosittele ketään laskemaan sen varaan, että perhekerhosta tai hiekkalaatikon reunalta tuosta vaan kasaa oman tukiverkoston.
Lastenhoitoapua voi myös palkata. Eräät vuorotyötä tekevät sukulaiseni pitivät lapsensa ihan tavallisessa päivähoidossa opiskelijoiden avulla, jotka hoitivat iltaisin jos molemmat vanhemmat oli töissä. Opiskelijoita löytää esimerkiksi alan korkeakouluista tai oppilaitoksista. Mikä estää sen, ettei käyttäisi palkattua apua vaikka elokuvissa käyntiä ja illallista varten muutaman kerran vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä tukiverkostosta valittamista. Millaista tukiverkostoa pitäisi olla? Minulle parasta tukiverkostoa olivat pikkulapsiaikana muut äidit, joihin tutustuin leikkipuistossa ja vauvakerhoissa. Eikä nekään välttämättömiä. Jos perheessä on kaksi aikuista, pitäisi sillä jo hyvin pärjätä.
Jos saa kolme lasta vaikka 5 vuoden välein eikä saa lapsia ikinä hoitoon, siinä on kevyesti yli 15 vuotta ilman yhtäkään parisuhdeiltaa tai edes kauppareissua ihan puolison kanssa kahdestaan. Ehkä joillekin riittää leikkipuistot ja vauvakerhot, mutta kun sitä lapsiperhe-elämää on niiden vauvavuosien jälkeenkin. Kuka edes hoitaa isompia lapsia, kun uutta vauvaa ollaan synnyttämässä, jos ei ole tukiverkostoa? On myös karmeaa ajatella, että lasten toinen vanhempi jää aivan yksin lasten kanssa, jos toiselle sattuu jotain. Tukiverkosto luo turvaa ja tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hoitoapua.
Meillä juurikin ne vauva-aikana itse luodut tukiverkostot oli niitä, joiden ansiosta päästiin parisuhdeiltaa viettämään ja toista lasta synnyttämään. Vastavuoroisesti hoidettiin toistemme lapsia tarpeen vaatiessa.
Vau, toivottavasti ymmärrät, että olette olleet todella onnekkaita! Hienoa kuulla, että noinkin voi käydä, mutta en suosittele ketään laskemaan sen varaan, että perhekerhosta tai hiekkalaatikon reunalta tuosta vaan kasaa oman tukiverkoston.
Lastenhoitoapua voi myös palkata. Eräät vuorotyötä tekevät sukulaiseni pitivät lapsensa ihan tavallisessa päivähoidossa opiskelijoiden avulla, jotka hoitivat iltaisin jos molemmat vanhemmat oli töissä. Opiskelijoita löytää esimerkiksi alan korkeakouluista tai oppilaitoksista. Mikä estää sen, ettei käyttäisi palkattua apua vaikka elokuvissa käyntiä ja illallista varten muutaman kerran vuodessa?
Jos ei ole rahaa, noin esimerkiksi. Ja kyllä, jotkut ovat vaikka sairauden tai työttömyyden takia niin köyhiä, että elokuvissa käyminen ja lastenhoitajan maksaminen on liikaa.
Ymmärrän! Joskus vaan kannattaa olla liikaa petaamatta ja varmistelematta, ja luottaa et elämä kantaa. Koskaan et voi tietää mitä tulevaisuus tuo, mutta optimimisti on onnellisempi. Plus lapset antaa sellaista iloa ja sisältöä, missä ei pienet epäteäydellisyydet tunnu missään.
Kolmen onnellinen äiti <3