Lue keskustelun säännöt.
Minulla on ratkaisu vauvakatoon: me tehtäisiin heti kolmas lapsi, jos...
06.10.2019 |
...meillä olisi miehen kanssa vakituiset työpaikat ja tukiverkosto lähellä. Nyt tulevaisuus on liian epävarma työmielessä ja koko ajan vaivaa tunne siitä, että kohta ollaan jossain sillan alla koko perhe. Lisäksi ei saada lastenhoitoapua arjessa lainkaan lukuunottamatta päivähoitoa (kiitollisia ollaan tästäkin), joten omat voimavarat ei riitä kolmanteen lapseen ilman apukäsiä, vaikka lapset on ihania ja rakkaita.
Jos ei ole taloudellisia, henkisiä eikä fyysisiä resursseja lasten saamiseen, niitä ei nykyään sitten tehdä vaikka olisi hyvä parisuhde ja toivoisi omia lapsia.
Eniten surettaakin omassa lähipiirissä ihmiset, jotka eivät uskalla lähteä vauvahommiin sen takia, ettei hyvinvointiyhteiskunnalla näytä olevan tulevaisuutta. Kukapa meistä haluaisi tehdä ehdoin tahdoin lapsia maailmaan, joka on huonompi kuin maailma, jossa me itse olemme saaneet elää?
Oikeastaan tosi traagista. Moni tuntemani ihminen kuitenkin lapsia haluaisi. Ja minullakin vaivaa tyhjä syli vielä sen yhden pienokaisen verran.
Kommentit (44)
Ei meilläkään ollut mitään tukiverkkoja sukulaisissa, kun itse olin lapsi ja meitä oli 4 lasta. Isä oli pienipalkkaisessa työssä ja äiti kotona 2. lapsesta lähtien osittain huonon työtilanteen ja terveyden takia. Molemman puolen isovanhemmat oli kuolleet ennen meidän lasten syntymiä. Vanhempien sisaruksilta ei apua saatu. Vähällä tultiin toimeen. Mitään omaisuutta ei ollut vaan kädestä suuhun elettiin. En silti nälkää nähnyt. Nykyään on kaikkia leipäjonoja ja keräyksiä vähävaraisille, mitä silloin ei ollut. Sossusta ei ikinä saatu mitään. Mihinään harrastuksiin ei ollut varaa. Vanhemmillani oli 1 ystävä, joka meitä lapsia kävi tarvittaessa hoitamassa harvoin. Sitten oli jotain pientä korvausta ottavia hoitajia kunnasta, seurakunnasta tms, jotka tuli lapsia hoitamaan, jos äiti oli esim. sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan myös antaneet ajatusta sille, että teidän vanhempanne tekivät teidät vain koska se oli normi ja oletus? Eivät mitenkään olleet lapsirakkaita, mutta se oli vain yhteiskunnan oletus ja naisen tavoite et naimisiin ja lapsia.
Minun nuorempi mummoni oli haihattelija. Meni nuorena 17 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin ja 6 lasta. Hoitiko lapsia ja kotia? Ehei, kahvitteli tutuilla ja kyläili. Lapset vajastettiin kotitöihin ja töihin (maatila).
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan myös antaneet ajatusta sille, että teidän vanhempanne tekivät teidät vain koska se oli normi ja oletus? Eivät mitenkään olleet lapsirakkaita, mutta se oli vain yhteiskunnan oletus ja naisen tavoite et naimisiin ja lapsia.
Minun nuorempi mummoni oli haihattelija. Meni nuorena 17 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin ja 6 lasta. Hoitiko lapsia ja kotia? Ehei, kahvitteli tutuilla ja kyläili. Lapset vajastettiin kotitöihin ja töihin (maatila).
Mä (70-lukulainen) olen tuollaisten vanhempien lapsi, ajalta, jolloin lapsia piti vaan olla, ja uskon monen ikätoverinkin olevan. Olen ajatellut asian niin, ettei näitä normin takia lapsia hankkineita myöskään kiinnosta isovanhemmuus (kun aina valitetaan itsekkäistä isovanhemmista). Millä logiikalla isovanhemmuus olisi oma juttu, jos vanhemmuuskaan ei ollut?
Onhan teillä tukiverkko, asuu vartin matkan päässä ja tulee aina tarvittaessa. Tukiverkko ei tarkoita yökyläilyjä, eikä muutenkaan ole realistista olettaa, että kukaan ottaisi kolmea lasta yökylään.