Lapseton ystävä arvostelee kasvatustyyliäni

0/5

Parhaat asiantuntijat on aina lapsettomia. 

Katsot tiukasti silmiin, mutta leveästi hymyillen sanot reippaalla ja kuuluvalla, mutta silti äidillisen ymmärtäväisellä ääneellä: "Ei lasta, ei mielipidettä kasvatusasioista".

Se on ihan se ja sama loukkaantuuko se kaveri, koska jos hän hankkii omia lapsia, hän tulee oppimaan uusia asioita omasta tietämättömyydestään joka päivä. Esim. sen, että lapsen elämä ei voi olla pelkkää kieltoa ja käskyä, joskus ei ole aikaa neuvotella ja keskustella vaan on pakko vaan koppaista lapsi kainaloon ja mennä jne.

Pistä lapsi pariksi päivää hoitoon kaverillesi. Saattaa mielipiteet muuttua. Paitsi jos lapsesi on vieraskorea ja tekee kaiken mitä kaverisi käskee.

Lapsettomana ei todellakaan kannata arvostella muiden lastenkasvatusta. Itse olen ottanut sen linjan, että en mitenkään huomioi niitä lapsia, en lepertele, en auta kompastunutta, en katsele, kun huutavat, että katso, katso. Niitä ei minulle ole. Jos äidit tästä hermostuvat, niin totean, että ei lapsia, ei mitään vastuuta muiden lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat asiantuntijat on aina lapsettomia. 

Eikö sua itseä häiritse hokea tuollaisia kliseitä, joissa ei edes ole mitään perää? Lapsen saaminen ei tee ketään asiantuntijaksi lastenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Katsot tiukasti silmiin, mutta leveästi hymyillen sanot reippaalla ja kuuluvalla, mutta silti äidillisen ymmärtäväisellä ääneellä: "Ei lasta, ei mielipidettä kasvatusasioista".

Sanotko tämän myös opettajalle, päiväkodin hoitajalle, lastenlääkärille tai muulle lasten kanssa työskentelevälle? Kommenttisi kertoo kaiken siitä äitiyden tuomasta viisaudesta.

Varmaan alapeukkuja nyt satelee, mutta itse olin lapsettomana avustajana perheessä, jossa oli yksi lapsi. Äiti antoi joka asiassa periksi. Ensin oli kielto. Sitten lapsi alkoi huutaa ja huusi niin kauan, että äiti antoi periksi. Mitä lapsi tästä oppi? Hän oppi sen, että huutamalla saa tahtonsa läpi. Ymmärrän, että aina ei jaksa tapella lapsen kanssa, mutta ei ainainen periksi antaminenkaan tee hyvää... Miten lapsi pärjää muiden ihmisten kanssa, kun aina asiat eivät mene niin kuin lapsi haluaa? Siinä hämmennettiin myös minua, koska koskaan en tiennyt, että mitenköhän tässä pitäisi toimia, kun sääntöjä ei noudatetakaan.

Joskus ulkopuolinen osaa arvioida tilannetta paremmin kuin sokeasti vain ja ainoastaan omaan tapaansa uskova äiti. Kuulostaahan tuo aika kummalliselta että lapsi on jo päässyt asemaan jossa saa itse päättää noista asioista. On selvästi jo hoksannut että jos näyttää siltä että vetää raivarit niin saa sitten itse päättää.

Mulla nousee aina karvat pystyy kun hoetaan tuota "lapsettomat ovat parhaita kasvatuksen asiantuntijoita" -mantraa ja hymistellään omaa ylivertaista äitiyttä päälle. 

Itse annoin läheiselle kaksi mahdollisuutta, joko alkaa kuuntelemaan, tai sitten teen lasun ja hänen on pakko kuunnella kun joku muu sanoo saman asian. Sori, äitiys ei pätevöitä yhtään mihinkään, idiootit ovat idiootteja vaikka olisi sata lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsot tiukasti silmiin, mutta leveästi hymyillen sanot reippaalla ja kuuluvalla, mutta silti äidillisen ymmärtäväisellä ääneellä: "Ei lasta, ei mielipidettä kasvatusasioista".

Sanotko tämän myös opettajalle, päiväkodin hoitajalle, lastenlääkärille tai muulle lasten kanssa työskentelevälle? Kommenttisi kertoo kaiken siitä äitiyden tuomasta viisaudesta.

Ohis, mutta luettelemillasi on vastuu lapsesta ja siihen vastuuseen soveltuva koulutus, joten he ovat eri asemassa kuin kaveri.

Mun ystävällä on kyllä lapsi, mutta meidän lapsillamme on 8 vuotta ikäeroa. Kyllä välillä korpeaa kuunnella teininkasvatusohjeita taaperon äidiltä, kun ei ne samat lainalaisuudet vaan toimi enää itsenäisen ja itsenäisyyteen vahvasti pyrkivän murrosikäisen kanssa. Ja olen sanonut asiasta.

Mä olen lapseton, mutta työkseni hoitanut lapsia parikymmentä vuotta. Jotain kokemusta ehkä kuitenkin on 😃

Lapseton voi olla ihan hyvä asiantuntija lapsiasioissa. Eikä ystäväsi täysin väärässäkään ole.

Ethän sinä siitä loukkaannu, kun ystäväsi neuvoo. Vaan siitä, kun se - himskutti vielä - on oikeassakin!

Vierailija kirjoitti:

Mulla nousee aina karvat pystyy kun hoetaan tuota "lapsettomat ovat parhaita kasvatuksen asiantuntijoita" -mantraa ja hymistellään omaa ylivertaista äitiyttä päälle. 

Itse annoin läheiselle kaksi mahdollisuutta, joko alkaa kuuntelemaan, tai sitten teen lasun ja hänen on pakko kuunnella kun joku muu sanoo saman asian. Sori, äitiys ei pätevöitä yhtään mihinkään, idiootit ovat idiootteja vaikka olisi sata lasta.

Kumman vaihtoehdon valitsi?

Mä en kestä, kun sukulaistyttöä uhkaillaan. Siis siten, että jos et nyt heti ole rauhallisesti, niin et saa jälkiruokaa/lähdetään heti kotiin/pukki ei tuo lahjoja. Siis sellaisia juttuja, joista aikuinen heti tietää, ettei niitä ikinä toteuteta. Se muksu on jo kuusi ja jossain vaiheessa sekin oppii, että ei noista uhkailuista ikinä mitään seuraa. Tosin käytin tätä itse joskus teininä, kun olin vahtimassa lapsia. :)

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Tässä nyt ap petasi viestillään tilanteen, jossa näyttäytyy lepsuna, joten kaikki asettuvat kaverin puolelle, mutta oikeasti: kaverilla ei ole mitään asiaa käydä neuvomaan ap:ta, eikä varsinkaan kertoa että oikein ap:n tyyli hoitaa lasta ärsyttää häntä. Jos lapsi oikeasti palelee, niin siitä on ok huomauttaa. Mutta jos vaikka vauva on lämpimissä vaatteissa makuupussissa, olen menossa kauppaan ja vauva riuhtoo hanskat jatkuvasti pois, niin syyssäässä saatan antaa hänen olla paljain käsin sen pienen matkan ja mielestäni se ei ole mikään kasvatusongelma (mulla on 3 lasta, pienin on vauva ja 2 isompaa ovat hyvin käyttäytyviä eikä ole ollut ongelmia päiväkodissa eikä koulussa tästä hanskajutusta huolimatta).

Niin no en väitä, että kaveri tietää paremmin, mutta kyllä se niin vain on, että johdonmukasuus on omasta mielestäni kaiken ydin. Vastaavassa tilanteessa annan omille lapsilleni vaihtoehdon pukea hatun tai jos se ei mene päähän on kotiinlähdön aika. Pari kertaa on leikit jäänyt kesken ja sen jälkeen kyllä totellaan. Mun täytyy äitinä saada omat käskyny kristallin uskottaviksi ja sellaiseksi, että niitä totellaan vaistomaisesti. Esim tilanne jossa lapseni on vaarassa ja huudan PYSÄHDY! lapseni tietää tarkalleen pysähtyä eikä esim nauraen juokse pois sillä mitä väliä kun äidin puheet on muutenkin epäjohdonmukaisia eli ei välttämättä tälläkertaa tartte totella?

Vierailija kirjoitti:

Katsot tiukasti silmiin, mutta leveästi hymyillen sanot reippaalla ja kuuluvalla, mutta silti äidillisen ymmärtäväisellä ääneellä: "Ei lasta, ei mielipidettä kasvatusasioista".

Se on ihan se ja sama loukkaantuuko se kaveri, koska jos hän hankkii omia lapsia, hän tulee oppimaan uusia asioita omasta tietämättömyydestään joka päivä. Esim. sen, että lapsen elämä ei voi olla pelkkää kieltoa ja käskyä, joskus ei ole aikaa neuvotella ja keskustella vaan on pakko vaan koppaista lapsi kainaloon ja mennä jne.

Kyllä lapsen pää pitää suojata auringolta. Ihan oikein, että kaveri on sanonut asiasta, jos ap ei itse tajua, että lapsi voi saada auringonpistoksen tai polttaa ihonsa. Kaikenlaiset ihmiset sitä lapsia hankkiikin.