Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ystävä arvostelee kasvatustyyliäni
03.10.2019 |
Miten reagoisit, jos lapseton ystäväsi arvostelisi kasvatustyyliäsi? Ystäväni kertoi minulle ärsyyntyneensä siitä, että annan lapselleni periksi. Hänen mukaansa esim. aurinkoisella säällä en pakota lasta pitämään hattua, kylmällä en pakota pitämään tumppuja jne. Hän on nähnyt tilanteita, jossa olen lapsen raivokohtausta välttääkseni päättänyt, etten siinä tilanteessa ala tapella vaikkapa tumpuista, jos olen saanut muuten pidettyä lapsen lämpimänä, esim käärinyt hänen kätensä haalarin hihoihin tms.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana ei todellakaan kannata arvostella muiden lastenkasvatusta. Itse olen ottanut sen linjan, että en mitenkään huomioi niitä lapsia, en lepertele, en auta kompastunutta, en katsele, kun huutavat, että katso, katso. Niitä ei minulle ole. Jos äidit tästä hermostuvat, niin totean, että ei lapsia, ei mitään vastuuta muiden lapsista.
Ei kai kukaan äiti tuommoisesta hermostu. Kyllä me äiditkin tiedetään ettei se aikuisuus aina takaa hyviä käytöstapoja.
Nuo ovat hyviä tilanteita opettaa lapselle miten itse voisi toimia toisin jos näkee vaikka jonkun kaatuvan.
Ja itse avaukseen:
Minulla oli lapseton kaveri (miehen kaverin vaimo ja ovat onneksi eronneet) ja hän arvosteli. Meillä oli (on) kaksi erityislasta ja voi että kun tämä rouva puuttui!
Nyt nämä lapset ovat teinejä ja ilmeisesti meidän kasvatustyyli on ollut oikea kun ovat todella fiksuja ja hyväkäytöksisiä eikä erityisyyksiä enää juurikaan huomaa. Ainakaan ulkopuoliset.
Koin pienen mielihyvän hetken kerran kun näin tämän naisen kaupassa vuosia myöhemmin. Hän oli saanut kaksi lasta uuden miehensä kanssa. Ne lapset oli aivan hirveitä! Huusi ja meuhkasi siellä kaupassa 😅 Mielihyvääni lisäsi vielä se että minulla oli omat erityislapset mukana jotka käyttäytyivät aivan normaalisti ja kulki kärryjeni vieressä. En voinut vastustaa kysymästä että tarvitseeko hän apua! Ei kuulemma tarvinnut, oli kertomansa mukaan täysin normaali tilanne. Sen verran pidin kieleni kurissa etten sanonut ettei minun lapset onneksi ikinä olleet tuollaisia 😉 Näin että naista nolotti jo muutenkin tarpeeksi.
Tästä aikaa jo joitakin vuosia mutta edelleen ajattelen että karma is bitch!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuntemani 40v lapseton nainen aina oli kärkkäästi neuvomassa sisaruksiaan lasten kasvatuksessa ja totesi vielä tyhmän ylpeänä ilkkuen "näin sitä lasten kanssa pärjätään!". Sai sitten, arvatenkin opetusmielessä, lapset hoitoon pariksi päiväksi ja voi sitä valituksen määrää sen jälkeen. Lapset oli tottelemattomia, äänekkäitä, hankalia, työläitä, oli ihan rättiväsynyt sen jälkeen. Hiustenpesua mm ei ymmärtänyt ollenkaan että miksi pitää rääkyä jos pisara vettä menee kasvoille. Fiksu veto vanhemmilta, opettaa käytännössä mitä se lasten kanssa toimiminen oikein on, eivät teekään aina niin kuin aikuinen sanoo. Lyön pääni pantiksi että sen jälkeen ei enää neuvonut ketään. Joskus on hyvä että joku nainen ei saa lapsia. Uskovainen nainen, voisi leikillään kokeilla sanoa että kyllä Luoja tietää kenelle niitä lapsia kannattaa antaa. No en ole ilkeä kuitenkaan, elämä opettaa.
Kun vierestä katsoo miten lapsen ei tarvi tehdä _mitään_ jos ei halua niin tekis mieli välillä sanoa jotain. Lapsi saa ihan kaiken periksi. Edes kouluun ei tarvi mennä, jos ei halua (ja siitähän on jo seurannut ongelmia koulun kanssa, mutta silti ei ymmärrä). Mutta kun tietää tämän äitien tavan pitää itseään suunnilleen jumalina niin olkoon. Sääli vaan kun pilaa lapsen tulevaisuuden.
Kaikki vanhemmat eivät osaa kasvattaa/ymmärtää lapsia, eivätkä kaikki lapsettomat ole lapsista ja kasvatuksesta mitään tietämättömiä uunoja.
Meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani 40v lapseton nainen aina oli kärkkäästi neuvomassa sisaruksiaan lasten kasvatuksessa ja totesi vielä tyhmän ylpeänä ilkkuen "näin sitä lasten kanssa pärjätään!". Sai sitten, arvatenkin opetusmielessä, lapset hoitoon pariksi päiväksi ja voi sitä valituksen määrää sen jälkeen. Lapset oli tottelemattomia, äänekkäitä, hankalia, työläitä, oli ihan rättiväsynyt sen jälkeen. Hiustenpesua mm ei ymmärtänyt ollenkaan että miksi pitää rääkyä jos pisara vettä menee kasvoille. Fiksu veto vanhemmilta, opettaa käytännössä mitä se lasten kanssa toimiminen oikein on, eivät teekään aina niin kuin aikuinen sanoo. Lyön pääni pantiksi että sen jälkeen ei enää neuvonut ketään. Joskus on hyvä että joku nainen ei saa lapsia. Uskovainen nainen, voisi leikillään kokeilla sanoa että kyllä Luoja tietää kenelle niitä lapsia kannattaa antaa. No en ole ilkeä kuitenkaan, elämä opettaa.
Jos lapset on jo kasvatuksella pilattu niin mitenhän tollanen "opetus" pitäis toimia sille vieraalle aikuiselle? Sehän vaan vahvistaa hänen käsityksen. Tietenkään ne lapset ei tottele kun ei ole ikinä ennenkään tarvinu totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaat asiantuntijat on aina lapsettomia.
No vaikket sitä tarkoittanutkaan, niin monet entisaikojen lastenhoitajat olivat lapsettomia, ja nykypäivän tv-nannyt myös.
Kasvatuksen ammattilaisilla ei todellakaan aina ole lapsia.
Ei kai asia ole niin yksinkertainen, että tietämättömästä lapsettomasta ihmisestä tulee kasvatuksen asiantuntija kun saa lapsen. Ei hevosen ostaminenkaan tee ihmisestä hevostenhoidon ammattilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisjärki, sillä pääsee jonnekin.
Jos ei oma vanhempi ole paikalla
esim. kirjastossa, kaupassa tms., ei varsinainen kasvatus kuulu muille
mutta jos lasten käytös häiritsee
tai on mahdol. vaaraksi heille itselleen tai muille niin kait siihen pitää puuttua.
Ei voi kouluavustajakaan jättää työtään tekemättä, vaikka lapseton onkin.
Lapseton ystävä on aina aktiivisin neuvomaan, usein omaa lapsuuttaan muistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niinkään ole, että jokainen lapseton tietää ja ymmärtää aina vähemmän kuin jokainen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Pistä lapsi pariksi päivää hoitoon kaverillesi. Saattaa mielipiteet muuttua. Paitsi jos lapsesi on vieraskorea ja tekee kaiken mitä kaverisi käskee.
Ai pistä hoitoon??
Kaikkea sinä kuvitteletkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ilmiön.
Kukaan ei ole parempi tarjoamaan tiedon kultajyväsiä lasten kasvatukseen kuin sellainen jolla niitä ei ole. Mukaan sisältyy yleensä uhoa "Jos minulla olisi niin kyllä minä..." Hyvähän se on huudella etukäteen vailla kohdetta josta vastata ja aika monen olen sitten jälkikäteen toimineen paaluttamiensa arvojen vastaisesti.
On kyllä hirveää katsella vätysvanhempia jotka antavat lasten käsien palella, kun eivät jaksa laittaa hanskoja/tumppuja kun lapsi hieman kitisee. Heidän lapsia joutuu sietämään huutamassa busseissa, kun eivät halua istua rattaissa ja kaupassa kun eivät saa sitä karkkia jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön.
Kukaan ei ole parempi tarjoamaan tiedon kultajyväsiä lasten kasvatukseen kuin sellainen jolla niitä ei ole. Mukaan sisältyy yleensä uhoa "Jos minulla olisi niin kyllä minä..." Hyvähän se on huudella etukäteen vailla kohdetta josta vastata ja aika monen olen sitten jälkikäteen toimineen paaluttamiensa arvojen vastaisesti.
Olin ollut vuoden au pairina ja kaverilla lapsi vasta 4kk. Eli minulla oli enemmän kokemusta. Myös siitä että on kaksi paljon nuorempaa sisarusta. Laiskat äidit ne vaan uhoaa että et sinä tiedä kun sinulla ei ole lapsia. Kyllä tiedän koska kyseessä on se että ei vaan viitsitä.
No ihan oikeista asioista näyttää arvostelevan. Kasvatat tuolla tyylillä aikamoista "tyrannia", jota et teininä hallitse ollenkaan, jos jo nyt annat periksi kaikessa. Sinällään asia ei kaverille toki kuulu, mutta miettisin kyllä itse nyt noita omia valintoja. Rajat on kuitenkin rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Maalaisjärki, sillä pääsee jonnekin.
Jos ei oma vanhempi ole paikalla
esim. kirjastossa, kaupassa tms., ei varsinainen kasvatus kuulu muille
mutta jos lasten käytös häiritsee
tai on mahdol. vaaraksi heille itselleen tai muille niin kait siihen pitää puuttua.
Ei voi kouluavustajakaan jättää työtään tekemättä, vaikka lapseton onkin.
Niin lääkärikin osaa auttaa kun saat sydänkohtauksen vaikka hänellä ei ole ollut sydänkohtausta.
Kuulostaa siltä, että kaverisi on tismalleen oikeassa.
Juuri kuvaamasi kaltaisia vanhempia on lähipiirissäni vaikka kuinka paljon. Lasten kanssa oleminen on sitä, että itsellä ei auktoriteettiä yhtään ja lapset määräävät kaikesta.
On muuten tosi ihme, että PISA-tulokset ovat laskeneet. Siis tätä nykymeininkiä on oikeasti ihan kamalaa katsoa.
7 vuotta vanhaan ketjuun olikin tärkeä saada taas uusia kommentteja.
Oli vanhempi tai ei, niin ei kannata mennä neuvomaan toisia lapsenkasvatuksessa. Tai antamaan "avuliaita vinkkejä". Siitä ei koskaan seuraa kuin pahaa mieltä.
Lapsettomina juuri edellä mainitut tilanteet usein näyttävät pahemmilta kuin vanhempana. Itsekin muistan päivitelleeni mielessäni tuollaisia juttuja jos näin. Ei sitä silloin pystynyt kuvittelemaan, että vaikka esim. 3-vuotiasta systemaattisesti kasvatetaan, niin hän saattaa silti raivota hanskoista. Joskus pitää olla pelisilmää antaa olla, ja antaa lapsen itse kokea se kylmyys käsissään. Ja esimerkiksi kaupassa on ihan ok ajatella muitakin asiakkaita ja valita taistelunsa. Ei jonkun 2-3-vuotiaan kanssa mukaan pysty aivan kaikkea tekemään johdonmukaisesti, ja se on sellainen kokemus mitä lapseton ei usein ymmärrä - kun ei ole sitä omaa 24/7 kokemusta asiasta.
Mutta se mikä tilanteessanne on väärin, on että ystävät eivät kritisoi toisiaan ilkeästi. Asiallisesti voi huomauttaa jostain oikeasta tilanteesta, mutta jotkut lapsen satunnaiset vaatevarustelut eivät kyllä ole niitä. On ylipäätään törkeää odottaa yhden pienen hetken edustavan toisen ihmisen koko arkea ja kasvatustapaa.
Mun lapsettomat siskot ja kälyni tasaisin väliajoin moittivat jotain random vanhempia lapsen kiukuttelusta, vaatteista ja milloin mistäkin. Osaavat kuitenkin pitää mölyt mahassaan kun meidän lapsi päättää vetää itkupotkuraivarit "en saanut lelua kaupasta" - tyyliin.