Lapseton ystävä arvostelee kasvatustyyliäni

Minä kyllä lapsettomana ihmettelin moniakin vanhempien epäloogisia tapoja toimia, ja nyt äitinä ihmettelen edelleen niitä aivan samanlaisia tapoja. Ei se ajatusmaailma siis muuttunut omien lasten myötä, vaan perusasiat ovat ja pysyvät.

Vierailija kirjoitti:

7 vuotta vanhaan ketjuun olikin tärkeä saada taas uusia kommentteja.

Aihe on kuitenkin suht ajankohtainen.  Kädettömät vanhemmat, jotka eivät vaadi lapseltaan mitään aiheuttaa sen, että koulussa ja varhaiskasvatuksessa opettajilla on todella vaikea toimia. 

Jep, ei olisi saanut arvostella kasvatustyyliä, kun lapsiperheen vierailun aikana meinasi palaa rantasauna, kukat revittiin istutuksista, laiturilla olleet tuolit heitettiin järveen, puuliiteristä viskottiin halkoja pihalle. 

Sen jälkeen ei ole ollut meille mitään asiaa.

Ei ole mukavaa, kun lapsi saa esim auringon pistoksen tai kädet yms paleltui ilman hattua ja oikeita lapasia. Jos lapsi panee vastaan, ei se oikeuta jättää asiaa sikseen. Hyvä vanhempi laittaa hatun ja lapaset ulos mentäessä, säällä kuin säällä. Lapasia ei ainakaan kesäisin.......me lapsettomathan olemme juuri niitä kaikkein parhaita tässä asiassa. Eivät lapsen omat vanhemmat mitään piittaa noista asioista. Puuttuminen on ihan oikein. Ja jos lapsen iho palaa auringossa, kun sitä ei ole suojattu vaatteilla JA aurinkovoiteella ! Sehän on selvää lapsen hylkäämistä ja ehdottomasti lasten suojelun asia. Nykyvanhemmat eivät vaan piittaa mitään. Ja kun he ovat esim rannalla kesällä , niin lapsi on kaukana vanhemmista, joilla on vain puhelin/tabletti nenän edessä, eivätkä vahdi lastaan yhtään, kun lapsen pitää olla Max metrin päässä vanhemmista ! Ja jos lapsi  on vedessä, eikä osaa uida ? Kuka sitten auttaa ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsot tiukasti silmiin, mutta leveästi hymyillen sanot reippaalla ja kuuluvalla, mutta silti äidillisen ymmärtäväisellä ääneellä: "Ei lasta, ei mielipidettä kasvatusasioista".

Sanotko tämän myös opettajalle, päiväkodin hoitajalle, lastenlääkärille tai muulle lasten kanssa työskentelevälle? Kommenttisi kertoo kaiken siitä äitiyden tuomasta viisaudesta.

Tosiaan, lapseton voi olla paljon taitavampi, jos on lasten kanssa ollut paljon tekemisissä, kuin äiti, jolla on kokemusta vain niistä omista lapsista. Toisaalta jokainen on itsekin ollut joskus lapsi, ja toiset muistavat sen ajan paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomina juuri edellä mainitut tilanteet usein näyttävät pahemmilta kuin vanhempana. Itsekin muistan päivitelleeni mielessäni tuollaisia juttuja jos näin. Ei sitä silloin pystynyt kuvittelemaan, että vaikka esim. 3-vuotiasta systemaattisesti kasvatetaan, niin hän saattaa silti raivota hanskoista. Joskus pitää olla pelisilmää antaa olla, ja antaa lapsen itse kokea se kylmyys käsissään. Ja esimerkiksi kaupassa on ihan ok ajatella muitakin asiakkaita ja valita taistelunsa. Ei jonkun 2-3-vuotiaan kanssa mukaan pysty aivan kaikkea tekemään johdonmukaisesti, ja se on sellainen kokemus mitä lapseton ei usein ymmärrä - kun ei ole sitä omaa 24/7 kokemusta asiasta.

Mutta se mikä tilanteessanne on väärin, on että ystävät eivät kritisoi toisiaan ilkeästi. Asiallisesti voi huomauttaa jostain oikeasta tilanteesta, mutta jotkut lapsen satunnaiset vaatevarustelut eivät kyllä ole niitä. On ylipäätään törkeää odottaa yhden pienen hetken edustavan toisen ihmisen koko arkea ja kasvatustapaa.

Mun lapsettomat siskot ja kälyni tasaisin väliajoin moittivat jotain random vanhempia lapsen kiukuttelusta, vaatteista ja milloin mistäkin. Osaavat kuitenkin pitää mölyt mahassaan kun meidän lapsi päättää vetää itkupotkuraivarit "en saanut lelua kaupasta" - tyyliin.

Kyllä lapsettomallakin voi olla 24/7-kokemus, kun omat sisarukset ovat huomattavasti nuorempia ja on itse osallistunut heidän kasvatukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat asiantuntijat on aina lapsettomia. 

Kuten ap. Joka on lapseton, naiseton miestrolli, joka ei vaivaa itseään työn teolla.

Ap kuvaili miten hänet on kasvatettu inseliksi

Lapsen raivokohtaukset = aikuisikäinen, kognitiivisesti max. 13-vuotiaan tasoinen läskiäijä ragettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana ei todellakaan kannata arvostella muiden lastenkasvatusta. Itse olen ottanut sen linjan, että en mitenkään huomioi niitä lapsia, en lepertele, en auta kompastunutta, en katsele, kun huutavat, että katso, katso. Niitä ei minulle ole. Jos äidit tästä hermostuvat, niin totean, että ei lapsia, ei mitään vastuuta muiden lapsista.

Ei kai kukaan äiti tuommoisesta hermostu. Kyllä me äiditkin tiedetään ettei se aikuisuus aina takaa hyviä käytöstapoja.

Nuo ovat hyviä tilanteita opettaa lapselle miten itse voisi toimia toisin jos näkee vaikka jonkun kaatuvan.

Ja itse avaukseen:

Minulla oli lapseton kaveri (miehen kaverin vaimo ja ovat onneksi eronneet) ja hän arvosteli. Meillä oli (on) kaksi erityislasta ja voi että kun tämä rouva puuttui!

Nyt nämä lapset ovat teinejä ja ilmeisesti meidän kasvatustyyli on ollut oikea kun ovat todella fiksuja ja hyväkäytöksisiä eikä erityisyyksiä enää juurikaan huomaa. Ainakaan ulkopuoliset.

Koin pienen mielihyvän hetken kerran kun näin tämän naisen kaupassa vuosia myöhemmin. Hän oli saanut kaksi lasta uuden miehensä kanssa. Ne lapset oli aivan hirveitä! Huusi ja meuhkasi siellä kaupassa 😅 Mielihyvääni lisäsi vielä se että minulla oli omat erityislapset mukana jotka käyttäytyivät aivan normaalisti ja kulki kärryjeni vieressä. En voinut vastustaa kysymästä että tarvitseeko hän apua! Ei kuulemma tarvinnut, oli kertomansa mukaan täysin normaali tilanne. Sen verran pidin kieleni kurissa etten sanonut ettei minun lapset onneksi ikinä olleet tuollaisia 😉 Näin että naista nolotti jo muutenkin tarpeeksi.

Tästä aikaa jo joitakin vuosia mutta edelleen ajattelen että karma is bitch!

Teidän erityiset ovat oppineet maskaamaan kiitettävästi. Kannattaa muistaa, että se on kuitenkin heille kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

No ihan oikeista asioista näyttää arvostelevan. Kasvatat tuolla tyylillä aikamoista "tyrannia", jota et teininä hallitse ollenkaan, jos jo nyt annat periksi kaikessa. Sinällään asia ei kaverille toki kuulu, mutta miettisin kyllä itse nyt noita omia valintoja. Rajat on kuitenkin rakkautta. 

Tätä samaa tulin kirjoittamaan. Järkyttävää, että pieni lapsi saa päättää esim käsineistä. Kyllä lapsen kanssa saa, pitääkin olla asioita, joista ei neuvotella. Uimapuku päällä ei menmä pakkasella ulos. Pienissä asioissa lapsi taas on hyvä opettaa tekemään valintoja. Esim ostetaanko iltapalalle banaanijogurttia vai mansikkaa. Sellaisia lapsen tasolle sopivia päätöksiä. Lapsi ei osaa arvioida, että tarvitaanko auringonpaisteessa suojaa päälle (tarvitaan) tai kylmällä käsineitä. 

Kyllä on ap:lla vanhemmuus pahasti hukassa. Kommenteista päätellen monella muullakin.