Miksi monelle avioero on turn-off, mutta avoero ei?

Olisko sen takia, että jos on jo kerran ollut naimisissa, se ei välttämättä enää toista kertaa halua?

Avioeron kokeneena. Itselle toisen avioero on turn on, jos ei ole jälkikasvua vielä..

Vierailija kirjoitti:

Olisko sen takia, että jos on jo kerran ollut naimisissa, se ei välttämättä enää toista kertaa halua?

Voihan tuota soveltaa avoliittoonkin. Vaikka avoliittoon on tietysti helpompi mennä, koska siitä lähteminenkin on helpompaa. 

Olen miettinyt samaa. Ensin sanotaan, että avoliitto riittää, avioon ei tarvitse mennä, kun sitoutumisesta on kysymys, eli avioliitto ja avoliitto ovat sama asia.

Seuraavaksi todetaan, että avioero on the ero. Avoero ei. Eräälläkin miehellä on lapsia kahden eri naisen kanssa. Toisen kanssa oli naimisissa, toisen ei. Hän sanoo eronneensa vain kerran.

???

Kaksinaamaista suhtautumista. Tiedän jopa ihmisen jolla oli itsellään neljä avoeroa taustalla mutta moralisoi ihmistä, jonka toinen avioliitto päättyi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko sen takia, että jos on jo kerran ollut naimisissa, se ei välttämättä enää toista kertaa halua?

Voihan tuota soveltaa avoliittoonkin. Vaikka avoliittoon on tietysti helpompi mennä, koska siitä lähteminenkin on helpompaa. 

Ero on mitättömän pieni. Jos on liitossa, jossa on yhteisiä lapsia, yhteistä omaisuutta ja yhteistä velkaa, niin ei sillä paljon ole merkitystä, täyttääkö pari paperilappua lisää hakeakseen avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko sen takia, että jos on jo kerran ollut naimisissa, se ei välttämättä enää toista kertaa halua?

Voihan tuota soveltaa avoliittoonkin. Vaikka avoliittoon on tietysti helpompi mennä, koska siitä lähteminenkin on helpompaa. 

Ero on mitättömän pieni. Jos on liitossa, jossa on yhteisiä lapsia, yhteistä omaisuutta ja yhteistä velkaa, niin ei sillä paljon ole merkitystä, täyttääkö pari paperilappua lisää hakeakseen avioeroa.

Niinpä. Minä olen eronnut pitkästä avioliitosta. Itse avioliiton virallisuus oli se kaikista pienin murhe kaikesta. Vain allekirjoitus.

Avioerossa se ex-puoliso täytyy joissain tapauksissa merkitä virallisiin papereihin. Lisäksi aviosääty on virallisesti "eronnut", siinä missä avopuolisostaan eronnut on sinkku.

Mulle avioliitto merkitsee ns lopullista sitoutumista, että sen ihmisen kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Sen takia avioliitosta lähteminen tuntuu itselleni isommalta kynnykseltä, sen myöntäminen että on arvioinut itse väärin kenen kanssa loppuelämänsä jakaa. Ehkä moni muukin ajattelee jotain tällaista, ja siksi avioero koetaan isommaksi jutuksi avoero?

En tuomitse ketään erojen takia, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Itse elin vuosia avoliitossa ja lapsiakin siihen liittoon syntyi. Ero oli vaikea hyväksyä, eli ei se avoerokaan mikään yksinkertainen juttu ole.

Koska avioliittoon sisältyy niin vahva arvolataus.

Mistä ihmiset edes tietää kuka on avioeronnut ja kuka avioeronnut. Avioerossa isompi prosessi paperitöiden ja rahajuttujen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko sen takia, että jos on jo kerran ollut naimisissa, se ei välttämättä enää toista kertaa halua?

Voihan tuota soveltaa avoliittoonkin. Vaikka avoliittoon on tietysti helpompi mennä, koska siitä lähteminenkin on helpompaa. 

Ajoin takaa sitä, että naiset usein haluaa sen prinsessapäivän. Jos mies on jo kerran ollut naimisissa, hän ei välttämättä toista kertaa halua. Siinä on riski, että jää prinsessailut väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset edes tietää kuka on avioeronnut ja kuka avioeronnut. Avioerossa isompi prosessi paperitöiden ja rahajuttujen vuoksi.

Mikä se Iso prosessi on? Yksi allekirjoitus paperiin. En minä muista tehneeni muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mulle avioliitto merkitsee ns lopullista sitoutumista, että sen ihmisen kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Sen takia avioliitosta lähteminen tuntuu itselleni isommalta kynnykseltä, sen myöntäminen että on arvioinut itse väärin kenen kanssa loppuelämänsä jakaa. Ehkä moni muukin ajattelee jotain tällaista, ja siksi avioero koetaan isommaksi jutuksi avoero?

En tuomitse ketään erojen takia, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Itse elin vuosia avoliitossa ja lapsiakin siihen liittoon syntyi. Ero oli vaikea hyväksyä, eli ei se avoerokaan mikään yksinkertainen juttu ole.

Minä taas en yhtään ymmärrä tätä: avioliitto on isompi juttu kuin yhteiset lapset?!?

Lastesi isästä et pääse ikinä eroon. Hänen kanssaan joudut jakamaan loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle avioliitto merkitsee ns lopullista sitoutumista, että sen ihmisen kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Sen takia avioliitosta lähteminen tuntuu itselleni isommalta kynnykseltä, sen myöntäminen että on arvioinut itse väärin kenen kanssa loppuelämänsä jakaa. Ehkä moni muukin ajattelee jotain tällaista, ja siksi avioero koetaan isommaksi jutuksi avoero?

En tuomitse ketään erojen takia, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Itse elin vuosia avoliitossa ja lapsiakin siihen liittoon syntyi. Ero oli vaikea hyväksyä, eli ei se avoerokaan mikään yksinkertainen juttu ole.

Minä taas en yhtään ymmärrä tätä: avioliitto on isompi juttu kuin yhteiset lapset?!?

Lastesi isästä et pääse ikinä eroon. Hänen kanssaan joudut jakamaan loppuelämän.

Miten niin ei pääse eroon? 

Minulle henkilökohtaisesti avoliitot olivat vain sellaista "katsellaan"-touhua. Naimisiin menin tosissani juuri sen miehen kanssa, jonka tiesin haluavani loppuelämäkseni.

Vierailija kirjoitti:

Minulle henkilökohtaisesti avoliitot olivat vain sellaista "katsellaan"-touhua. Naimisiin menin tosissani juuri sen miehen kanssa, jonka tiesin haluavani loppuelämäkseni.

Jotenkin tosi moraalittoman kuuloinen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle avioliitto merkitsee ns lopullista sitoutumista, että sen ihmisen kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Sen takia avioliitosta lähteminen tuntuu itselleni isommalta kynnykseltä, sen myöntäminen että on arvioinut itse väärin kenen kanssa loppuelämänsä jakaa. Ehkä moni muukin ajattelee jotain tällaista, ja siksi avioero koetaan isommaksi jutuksi avoero?

En tuomitse ketään erojen takia, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Itse elin vuosia avoliitossa ja lapsiakin siihen liittoon syntyi. Ero oli vaikea hyväksyä, eli ei se avoerokaan mikään yksinkertainen juttu ole.

Minä taas en yhtään ymmärrä tätä: avioliitto on isompi juttu kuin yhteiset lapset?!?

Lastesi isästä et pääse ikinä eroon. Hänen kanssaan joudut jakamaan loppuelämän.

Miten niin ei pääse eroon? 

Jos olet avioliitossa, eikä sinulla ole lapsia, niin eron jälkeen sinun ei tarvitse edes tietää, onko toinen elossa vai kuollut.

Mutta jos sinulla on lapsia, niin ekat 18 vuotta, ja sitten joudut näkemään sitä eksää häissä ja ristiäisissä.

Kyllä ne lapset sitoo sinut kiinni toiseen ihan eri lailla kuin yksi paperinpala.

Vierailija kirjoitti:

Minulle henkilökohtaisesti avoliitot olivat vain sellaista "katsellaan"-touhua. Naimisiin menin tosissani juuri sen miehen kanssa, jonka tiesin haluavani loppuelämäkseni.

Näin minäkin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset edes tietää kuka on avioeronnut ja kuka avioeronnut. Avioerossa isompi prosessi paperitöiden ja rahajuttujen vuoksi.

Kertoisitko, mistä se isompi paperityöprosessi ja rahajutut koostuvat, kiitos. Oman ymmärrykseni mukaan avioerossa täytetään kaksi yksinkertaista lomaketta puolen vuoden välein, siinä ne paperityöt. Jos omaisuutta ja/tai velkaa on, niin rahajutut on ihan yhtä hankalia oli sitten avio- tai avoliitossa.