Tuoko nuoruuden päättyminen elämään mitään hyviä asioita? +25 v kertokaa.

huuuuuhuu

Ei, mulle on jo 28-vuotiaana ilmaantuneet ekat juonteet silmien alle. Ja sehän on fakta että ihmisen keho alkaa rapistua n. 30-vuotiaana.

Lähestyvä kolmekymppinen kauhistuttaa ja en voi uskoa että elämässä ollaan jo kääntymässä ehtoopuolelle.

Ei, kaikki alkaa mennä huonommin

Vierailija kirjoitti:

Ei, mulle on jo 28-vuotiaana ilmaantuneet ekat juonteet silmien alle. Ja sehän on fakta että ihmisen keho alkaa rapistua n. 30-vuotiaana.

Lähestyvä kolmekymppinen kauhistuttaa ja en voi uskoa että elämässä ollaan jo kääntymässä ehtoopuolelle.

ja ajatella että elämää voi olla jopa 70 vuotta elettävänä vielä!

Kyllä se tuo, jos on positiivinen elämänasenne ja ylipäätään ehtinyt elää nuoruuttaan. Enpä tiedä ketään aidosti elämästään nauttinutta joka ei nauttisi siitä myös yli kolmekymppisenä, tai haikailisi nuoruutensa perään. On parempaa tekemistä.

Sitten taas on meikäläiset, joilta jäi tietyistä syistä nuoruus väliin, ja nyt 35-vuotiaana miettii ehtiikö elämässään enää mitään.

Kai elämä on asennekysymys. Tai jotain. Masentaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mulle on jo 28-vuotiaana ilmaantuneet ekat juonteet silmien alle. Ja sehän on fakta että ihmisen keho alkaa rapistua n. 30-vuotiaana.

Lähestyvä kolmekymppinen kauhistuttaa ja en voi uskoa että elämässä ollaan jo kääntymässä ehtoopuolelle.

Voin lohduttaa sen verran, että minulla myös ilmaantui juonteita ja harmaita hiuksia sinun iässäsi. Harmitti ja itketti. Sitten stressi- ja terveystilanne parani, ja nyt olen 35 eikä noita juonteita ja harmaita hiuksia enää ole. Mihin lie hävisivät?

Honestly? Vanhenemisessa ei ole mitään hyvää.

Tuo ikä toi vakituisen työpaikan, omistusasunnon ja taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Se ei vienyt mitään, mikä nuoruuteen katsotaan kuuluvan. Päin vastoin rahaa esimerkiksi biletykseen ja matkusteluun oli entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Honestly? Vanhenemisessa ei ole mitään hyvää.

No on siinä se hyvä puoli, että on vielä elossa.

En tiedä olisiko ollut mitenkään erityisen nautinnollista kuolla nuorena.

Musta tuntuu nyt nelikymppisenä, että elämä vasta alkaa. Käyn töissä, opiskelen, lapset ovat jo teinejä, on rahaa säästössä ja käytössä, omat vanhemmat ovat vielä kunnossa ja elämä on tehnyt epävarmasta 25 vuotiaasta tyttösestä varman ja rohkean naisen.

Enää ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat mun pukeutumisesta, ulkonäöstä ja mistään muustakaan. Elämä on mukavampaa näin.

Itse en odota mitään hyvää  ja tosin elämäni ei ollut hyvää edes alle 25- vuotiaana.  

Kolmenkympin kriisi oli, mutta sitten huomasinkin että olen edelleen terve, virkeä ja hyväkuntoinen ja onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Omat ja sosiaaliset kauhukuvat eivät siis pitäneet paikkaansa.

Voi sinua ap :) En voi tietenkään tietää mitä elämässäsi on sinulle tarjolla, mutta voin omasta puolestani sanoa, että vuodet voivat tuoda vaikka mitä hyvää.

Itsevarmuutta, itsetuntemusta, kokemuksia, muistoja ja näköalapaikan kaikkeen koettuun. Älä pelkää elää, seikkauluhan tämä on ♥ antoisia vuosia sinulle! t. 60+

Kyllä se ikä vaan tuo tietynlaista viisautta ja varmuutta, niin ihanaa kuin se nuoruuden huolettomuus olikin niin ei siihen enää haluaisi palata. Näin kolmekymppisenä on hyvä olla, ura aluillaan, pitkä parisuhde, oma perhe, arki on kiireistä mutta myös palkitsevaa. Odotan tulevaisuutta valoisin mielin, nelikymppisellä taas lapset on jo isoja ja taloudellinen tilanne (luultavasti) hyvä ja vakaa. Tähän ikään mennessä ei ole mitään kremppojakaan ilmennyt, samalla lailla ei jaksa juhlia kuin ennen mutta mitäpä tuosta kun ei se oikeastaan kiinnostakaan. Eikä aina enää kysytä papereita alkoholia ostaessa ja muutenkin saa keskimäärin parempaa palvelua ja töissä enemmän uskottavuutta kuin parikymppisenä :D

Noh... Erottiin reilu puoli vuotta sitten exän kanssa kuuden vuoden jälkeen ja nyt olen ehkä löytänyt elämäni rakkauden. Muutenkin elämässä alkaa mennä paremmin.

N28

Mä olen 40v ja sanon että älä vielä huoli. Sä et huomaa itsessäsi vanhenemisen merkkejä vielä 10 vuoteen. Olet elämäsi kunnossa jos viitsit kuntoilla. Nuoruuden kuohunta ja ehkä jo mustavalkoinen ajattelukin on jäänyt.

Tottakai vanheminen tuo hyviä asioita kuten huomattavasti enemmän tuloja ja rahaa käytettävissä kuin parikymppisenä, esim ei tarvitse enää yöpyä kaameissa halpishostelleissa kun matkustaa, ei tarvitse enää väkertää kaiken maailman turhia tutkielmia/kandia/gradua ja muuta opiskelun pakkopullaa, ikä tuo hyvän sileän ihon kun ei enää tule finnejä ja mustapäitä eikä ne rypyt vielä uhkaa, ylipäätään ikä tuo enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta ja vähemmän aivan turhia angsteja ja stressinaiheita.

T. 38 vee

Mikään ei ole enää niin ehdotonta ja mustavalkoista ja se tuo jonkinlaista vapauden tunnetta, vaikka velvollisuuksia on enemmän. Otan asiat rennommin, koska vastoinkäymisiä osaa suhteuttaa menneisiin kokemuksiin koko ajan paremmin. Pienet ongelmat tuntuu jo ihan mitättömiltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ikä toi vakituisen työpaikan, omistusasunnon ja taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Se ei vienyt mitään, mikä nuoruuteen katsotaan kuuluvan. Päin vastoin rahaa esimerkiksi biletykseen ja matkusteluun oli entistä enemmän.

Rahaa biletykseen ja matkusteluun on enemmän, mutta ei enää ihmisiä, joiden kanssa niitä voisi harrastaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ikä toi vakituisen työpaikan, omistusasunnon ja taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Se ei vienyt mitään, mikä nuoruuteen katsotaan kuuluvan. Päin vastoin rahaa esimerkiksi biletykseen ja matkusteluun oli entistä enemmän.

Rahaa biletykseen ja matkusteluun on enemmän, mutta ei enää ihmisiä, joiden kanssa niitä voisi harrastaa

Mulla ainakin on. Oma mies, yhteisiä kavereita, omia kavereita, lasten kanssa voi matkustaa ja viiden vuoden sisään lastenkin kanssa voin käydä kaljalla kun kaikki täysikäistyvät.