Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa kaveria joka ottaa aina esiin asioiden negatiiviset puolet?
28.08.2019 |
Esimerkiksi kerroin taannoisesta Aasian matkastani, hänen reaktionsa oli alkaa puhua vakavista sairastapauksista ja ripuleista yms ruokamyrkytyksistä, kuinka niistä pitää olla tosi huolissaan siellä. Olen käynyt intiassa ja tarkkana saa toki olla, mutta en saanut mitään turistiripulia pahempaa omalla matkallani eikä se estä tekemästä uutta matkaa tuolle suunnalle.
Kun sain työn hän korosti kuinka tuolla alalla on tosi usein vaaratilanteita. Yritin sanoa että alalla niitä on, mutta ei minun tulevassa paikassani. Hän vaan jatkoi inttämistä että kyllä tulee olemaan sinjllakin ja suorastaan härnäsi aiheesta. Tulen kokemaan epämukavia vaaratilanteita ja sillä selvä. Haimme molemmat kyseiseen paikkaan mutta hän ei päässyt. Tuostakin hän tulistui ensin ja ihmetteli miksi ihmeessä minä pääsin.
Hän on myös dissannut asuntoni sisustusta mutta vinosti jälkeenpäin eikä suoraan minulle. Esim sanoo että sellaiset tietynlaiset kattolamput on sitten kamalia (minulla esim. sellainen). Mutta vähän ajan päästä hänellä saattaa olla samat verhot kuin mulla. Ihmettelee myös kovaan ääneen asioita kuten miksi joku lapsiperheellinen voisi asua minun asuinalueellani. Minulla on se lapsiperhe, ja minä asun täällä. Tiedän että hänkin olisi halunnut asumaan johonkin naapuriini joskus. Nämä kommentit tulee aina vinosti epäsuorasti yleisinä ihmettelyn aiheina eikä suoraan minulle. Vaikka sanoo niitä minulle ja kuulleni.
Välillä on mukavaa ja hauskaa seuraa mutta hänellä tuntuu olevan jotain hampaankolossa. Laitanko välit poikki? Alkaa kyllästyttää todella paljon tuollainen negatiivisuus ja pirujen maalailu seinille. Lyttää myös unelmani jos niistä erehdyn puhumaan, että olisi vaikea tai mahdoton saavuttaa, vaikka ei edes ole.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä, onko ystävyys aitoa. Jaksatko kuunnella tuollaista loputtomiin? Ystäväsi saattaa tuntea katkeruutta siitä, että sinä sait työn ja hän ei ja nyt yrittää sitten tuolla tavalla purkaa pahaa oloa.
No katkaise välit. Tuo kuulostaa tosin aivan normaalilta parisuhteelta, ei seksiä, jotakin ollaan aina vailla, kaikki on huonosti kun jokin on huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Unohdin vielä että happamasta asenteesta huolimatta hän haluaisi tavata tosi usein. En ymmärrä. Jos ei pidä minusta, miksi haluaa tavata?
Koska hän haluaa purkaa pahaa oloaan sulle katkeruuden takia. Itse ainakin sanoisin asiasta. Ei sun tai kenenkään tartte kestää tuollaista kohtelua.
Minulla OLI samanlainen kaveri. Ei kerta kaikkiaan kestä, jos jollain on joku asia kivemmin tai paremmin kuin hänellä. Oli ja on varmaan edelleen sokea näkemään niitä oman elämänsä hyviä puolia, vaikka kuinka esittikin pohtivaa ja älykästä persoonaa.
Sisimmissään hän oli tukehtua kateuteensa, eikä sitten alkuhuuman (joilloin meillä oli aidosti hauskaa yhdessä ja saimme toisistamme vertaistukea) jälkeen osannut enää peittää sitä. Hänellä ei ollut mitään hyvää sanottavaa mihinkään, ei, vaikka ensin sanoisi että kivat hiukset. Sen jälkeen kuitenkin toteaa, että pidemmät sopi sulle paremmin.
Jos näki hienon talon, alkoi arvuutella miten onnettomia ja velkaisia ihmisiä talossa asuu. Kaikki oikeastaan perustui siihen, että mikään ei voi olla miltä näyttää jos se näyttää kivalta. Kun hän sitten ei saanut sanottua yhtään mitään muutamaan iloiseen asiaan minun elämässäni, aloin ottaa takapakkia. Ja kun ei nähty muutamaan kuukauteen, huomasin oloni keventyneen huomattavasti. Mutta koska olen ihminen enkä aina opi kerrasta, yritimme lämmittää kaveruutta uudelleen äärimmäisen inhottavin seurauksin. Kurjaa on se, että hänen kaltaisilleen tuntuu kuitenkin aina löytyvän seuraa. Ja kurjaa on se, että hän kasvattaa tyttärestään samanlaista kateellista vertailijaa mikä itse on.
Ja kaikkein kurjinta on se, että hän on hoitoalalla. Ehkä siksi, että saa voimaa muiden kurjuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusnegatiivinen temperamentti. Itsekin olen sellainen, ollut lapsesta asti. Olen kyllä aikuisena oppinut pitämään valitukseni pääosin omana tietonani, mutta vähintään pään sisällä siis käy jatkuva marina ja valitus. Ja pääsee sitä toisinaan uloskin, vaikka yritän kyllä tarkkailla toisten eleistä että jos kyllästyvät niin lopetan.
Mukana voi olla myös kateutta tietysti, ja sitä kautta alitajuista halua himmentää toisen iloa vähän, että itse tuntisi olonsa suhteessa vähän paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Perusnegatiivinen temperamentti. Itsekin olen sellainen, ollut lapsesta asti. Olen kyllä aikuisena oppinut pitämään valitukseni pääosin omana tietonani, mutta vähintään pään sisällä siis käy jatkuva marina ja valitus. Ja pääsee sitä toisinaan uloskin, vaikka yritän kyllä tarkkailla toisten eleistä että jos kyllästyvät niin lopetan.
Mukana voi olla myös kateutta tietysti, ja sitä kautta alitajuista halua himmentää toisen iloa vähän, että itse tuntisi olonsa suhteessa vähän paremmaksi.
Minä olen myös tällainen. En tiedä, olenko sellainen perusluonteeltani ihan tällä volyymilla, mutta uskallan väittää että olisin vähemmän tällainen mikäli en olisi kokenut lapsuudessa kaikkea mitä koin. No kuitenkin, olen siis sekä perusnegatiivinen että peruspositiivinen. Negatiivisuus koskee vain minua itseäni, aina ja kaikissa tilanteissa. Se on iso osa itsentoani sekä oikeasti koettuja että vain kokemuksia kaltoinkohtelusta ja vääryydestä. Osattomuudenkokemukseen jää helposti jumiin, niin minäkin olen jäänyt.
Olen kuitenkin opetellut olemaan hiljaa tilanteissa, joissa se kannattaa. Eli siis melkein kaikissa kanssakäymisissä muiden kanssa. Ja toisaalta olen antanut tulla täyslaidallisen kun olen huomannut, että nyt meni oma kuppi nurin ja että tuota ihmistä en aio enää jaksaa sekuntiakaan. Hienompaa olisi niistäkin ihmissuhteista poistua hiljaa, mutta en voi itselleni mitään.
Se mitä olin tulossa sanomaan on, että en koe olevani sitä katkeraa kaveriani sen parempi ihmisinä. Olen kuitenkin oppinut, että monen hienon talon sisään kätkeytyy sekä niitä salaisuuksia että todella ihania asioita. Olen oppinut, että kannattaa silloin tällöin nähdä se ihminen sieltä muita häiriköivän naapurin narkin takana, vaikka olisikin puhelin toisessa kädessä soittamassa poliisille sen seitsemättä kertaa. Tai ihminen sen cashemere-asun ja botox-huulien takaa.
Olen lakannut toivomasta muille pahaa, vaikka joskus osattomuudenkokemus on niin musertava, että jään mieluummin kotiin itkemään kun menen puremaan hammasta jonnekin, jossa saattaisin lipsauttaa suustani jotakin tyhmää vain siksi, että minä olen kateellinen.
numero 6
Unohdin vielä että happamasta asenteesta huolimatta hän haluaisi tavata tosi usein. En ymmärrä. Jos ei pidä minusta, miksi haluaa tavata?