Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa, mutta virtuaalihalaus sinulle.
3-vuotias. Olen ollut totaaliyksinhuoltaja koko tämän ajan. -ap
Ja minua kiinnostaisi toisten kokemukset tässä äärimmäisen hankalassa tilanteessa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi? Eikö ole ketään ystävää, lapsen isää, perheenjäsentä joka voi auttaa sinua?
Harmi ettei sulla ole turvaverkkoja. Mutta luulisi, että kunhan neuvottelet sossujen kanssa he järjestävät sinulle apua.
Oletko töissä ja lapsi kumminkin hoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti riippuu täysin siitä missä asut ja ketkä siellä on sossuina. Voit saada asiallista kohtelua ja apua tai sitten sinut jyrätään ihmisenä ja äitinä täysin ja et saa enää lasta takaisin. Tämän rumban jälkeen olet luultavasti vain vielä uupuneempi kuin ikinä. Hanki apua jos vähänkin tuntuu ettet pärjää itse.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista, että lapsi enää palaa kotiin. No, itsepähän annoit pois.
No olisiko ollut parempi tilanne, että lapsi olisi jäänyt heitteille, koska olin niin uuvuksissa, etten kyennyt toimimaan. Mielestäni ajattelin tuossa tilanteessa lapsen parasta ja tein sen ainoan ratkaisun, mitä minulla oli enää jäljellä, kun kaikki oljenkorret oli käytetty. Lapsen paras on tärkeintä. Olen sitä mieltä, että on todella itsekästä ajatella, että kaikki on hyvin, kunhan lapsi on itsellä, vaikka ei pystyisi siitä huolehtimaan. Tein suurimman rakkauden ja epäitsekkäimmän teon tuossa tilanteessa ja niillä resursseilla. Jos, olisin saanut apua muualta (isovanhemmat, lapsen isä, ystävä), tilanne olisi täysin eri ja lapsi olisi nyt kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias. Olen ollut totaaliyksinhuoltaja koko tämän ajan. -ap
Ihmisten voimavarat ovat erilaisia. Itse olin totaaliyksinhuoltaja kahdelle alle 3-vuotiaalle lapselle. Ei ollut vaihtoehtoja. Ensimmäisen oman viikonloppuloman sain kun olivat 4 ja 6. Ei oltu sossun tai viranomaisten rekistereissä. Vaati kyllä paljon hoitaa homma himaan.
Tottakai saat lapsen takaisin, mutta et ihan heti ja helposti. Lastensuojelussa tarkkaillaan tilannetta aika pitkään, ettei vanhemmalle tule käsitystä että lapsen voi siirtää muualle heti kun ei jaksa itse hoitaa häntä. Erityisen väärin tilanne taitaa olla lapsen kannalta.
Älä tee väärin lastasi kohtaan toiste. Et olisi pystynyt ottamaan vaikka MLL:n lastenvahtia tai muuta ulkopuolista muutamaksi tunniksi? Itse jouduin näin tekemään pari kertaa uupumuksen vuoksi. Auttoi kun pääsin pois sieltä kotiympyröistä pariksi tunniksi hengittämään samaa ilmaa muiden ihmisten kanssa.
Pyydä apua muualta jos lähipiiri ei vastaa. Pääset paljon helpommalla.
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko jatkossa hankkia ainakin jonkin sortin tukiperheen, eikö niitä sieltä "sossusta" juuri saa. Eli lapsi voisi olla siellä toisinaan. Sitten voisit pyytää perhetyöntekijän ja MLL:n kautta on saatavilla kaikenmaailman kaverikummeja ja hoitajia. Eikö tosiaan mitään tällaisia tukitoimia ehdotettu, suostuttiin vain siihen kiireelliseen sijoitukseen?
Voimia, olet tehnyt hankalan ratkaisun mielessäsi lapsen paras.
Muutama vinkki:
selvitä, kuka on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, hän on teidän työntekijänne ja hänen arvionsa tapaamisista, kotiutumisesta yms. painaa. Muiden mutuilut voi jättää omaan arvoonsa.
Lapsen kiireellisen sijoituksen päätös kestää 30 vrk ja mikäli tilanne sitä vaatii, sosiaalityöntekijä voi jatkaa sitä toiset 30 vrk. Toisaalta sijoitus voidaan päättää jo aiemmin ja muuttaa esim. avohuollon tukitoimeksi.
Neuvottelua varten kannattaa miettiä omat toiveet valmiiksi koskien yhteydenpitoa lapseen ja mahdolliseen kotiutumiseen. Perusteleminen ja myös muiden mielipiteiden kuuntelu on hyvästä. Mieti, millaista tukea kaipaisit arkeen, ettei vastaava enää toistuisi: tukea lapsen päivärytmiin, unikoulua, lisää päiväkotipäiviä, lapselle tukiperheviikonloppuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla sijoitettiin kiireellisesti lapset, saivat kuukauden lopussa takaisin, kun oli jutelleet sossujen kanssa ja varmistettu, että tilanne on hyvä. Varmaan auttaisi, jos ois järjestetty tulevaisuutta varten jotain tukea, vaikka perhetyö viemään lapsen kerran viikossa ulos, että saat päiväunet.
Huomisessa neuvottelussa ilmeisesti sovitaan jatkosta ja siihen liittyvistä tukitoimista. Olen valmis ihan mihin tahansa, että saan lapsen joskus kotiin. Vaikka kuukauden päästä, jos katsovat tarpeelliseksi pitää niin kauan. Mutta nyt minua huolestuttaa se, että (joo olen piinannut itseäni lukemalla kaikenlaisia huostaanottostooreja, joita netti on väärällään) voivatko he lapsen ottaa minulta kokonaan pois, vaikka mitään uniongelmia suurempaa meillä ei ole. Lapsi on kyllä myös haastava ja olenkin epäillyt taustalla saattaisi olla jotakin neurologista ongelmaa. Saa erittäin voimallisia raivokohtauksia melkein päivittäin ja erittäin pienistä harmistuksen aiheista. Lääkärille vien heti, kun vain saisi kotiin. -ap
Menit sitten luomaan rahanteko tilaisuuden. Huostaanotetut lapset on bisnes.
Vierailija kirjoitti:
Voimia, olet tehnyt hankalan ratkaisun mielessäsi lapsen paras.
Muutama vinkki:
selvitä, kuka on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, hän on teidän työntekijänne ja hänen arvionsa tapaamisista, kotiutumisesta yms. painaa. Muiden mutuilut voi jättää omaan arvoonsa.
Lapsen kiireellisen sijoituksen päätös kestää 30 vrk ja mikäli tilanne sitä vaatii, sosiaalityöntekijä voi jatkaa sitä toiset 30 vrk. Toisaalta sijoitus voidaan päättää jo aiemmin ja muuttaa esim. avohuollon tukitoimeksi.
Neuvottelua varten kannattaa miettiä omat toiveet valmiiksi koskien yhteydenpitoa lapseen ja mahdolliseen kotiutumiseen. Perusteleminen ja myös muiden mielipiteiden kuuntelu on hyvästä. Mieti, millaista tukea kaipaisit arkeen, ettei vastaava enää toistuisi: tukea lapsen päivärytmiin, unikoulua, lisää päiväkotipäiviä, lapselle tukiperheviikonloppuja jne.
Kiitos paljon! Tukiperhe-jonossa olemme olleet jo melkein vuoden. Tuntuu hankalalta saada sellaista. Tosin tämän tiesin jo jonoon hakeutuessa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Menit sitten luomaan rahanteko tilaisuuden. Huostaanotetut lapset on bisnes.
Tätä juuri pelkään. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista, että lapsi enää palaa kotiin. No, itsepähän annoit pois.
No olisiko ollut parempi tilanne, että lapsi olisi jäänyt heitteille, koska olin niin uuvuksissa, etten kyennyt toimimaan. Mielestäni ajattelin tuossa tilanteessa lapsen parasta ja tein sen ainoan ratkaisun, mitä minulla oli enää jäljellä, kun kaikki oljenkorret oli käytetty. Lapsen paras on tärkeintä. Olen sitä mieltä, että on todella itsekästä ajatella, että kaikki on hyvin, kunhan lapsi on itsellä, vaikka ei pystyisi siitä huolehtimaan. Tein suurimman rakkauden ja epäitsekkäimmän teon tuossa tilanteessa ja niillä resursseilla. Jos, olisin saanut apua muualta (isovanhemmat, lapsen isä, ystävä), tilanne olisi täysin eri ja lapsi olisi nyt kotona.
Kyllä, lapsen on parempi olla hetki heitteillä asuen kuitenkin äitinsä kanssa, kuin mahdollisesti jäädä ikuisuudeksi lastensuojelun kynsiin: sijaisperheestä toiseen vuosien ajan, lastenkotiin ja sitten laitokseen. Lapsuus lastensuojelutapauksena tuhoaa kenen tahansa psyyken. Se on lapsen kannalta huomattavasti huonompi vaihtoehto, kuin olla vähän aikaa "heitteillä" äidin luona, ellei se heitteillä olo sitten tarkoita sitä, että lapsi nääntyy nälkään tmv.
Varmasti ajattelit lapsesi parasta, mutta lastensuojelu ei sitä välttämättä tee.
Oikein teit kun annit lapsen sijoitukseen kun et kerran enää jaksanut. Parempi näin kuin että uupuneena olisit tehnyt lapselle jotain pahaa,
Uskon että saat lapsesi takasin. Toivottavasti saat myös apua, esim. tukiperheen jonka luona lapsi voi olla esim. joka toinen viikonloppu että saat levättyä. Pienen lapsen hoito yksin ilman tukiverkostoa on äärettömän raskasta ja apua pitää vaan rohkeasti pyytää tarvitessaan.
Kaverilla sijoitettiin kiireellisesti lapset, saivat kuukauden lopussa takaisin, kun oli jutelleet sossujen kanssa ja varmistettu, että tilanne on hyvä. Varmaan auttaisi, jos ois järjestetty tulevaisuutta varten jotain tukea, vaikka perhetyö viemään lapsen kerran viikossa ulos, että saat päiväunet.