Lue keskustelun säännöt.
Toivoitko lapsena, että olisit voinut kasvaa jossain toisessa perheessä omasi sijasta?
08.08.2019 |
Sitä toivoin minäkin ja edelleen ajattelen keski-iän kynnyksellä, että siten minusta luultavasti olisi kasvanut henkisesti nykyistä paremmin voiva ihminen. Narsistiset vanhemmat jättävät pitkän varjon elämään.
Kommentit (30)
Todellakin. Isäni erittäin aggressiivinen lapsiaan hakkaava narsisti, siis lähinnä sosiopaatti. Lastensuojelulaitos oli kelvannt myös, mikä vaan missä pääsee sadistista julmuutta pakoon.
Mtta ei, kukaan ei auttanut eikä puuttunut koska isäni oli paikkakunnalla ”silmäätekevä” ja luultiin että eihän myt hyvässä perheessä!
Koko lapsuus ja nuoruus oli pelkoa ja kauhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että meillä olisi puhuttu ja oltu avoimia. Eniten varmaan toivon, että mulle olisi sanottu, että olen tärkeä ja rakas ja fiksu, joskus kehuttukin. Ja otettu syliin. Mulle eräs asiantuntija kerran sanoi, että vaikutan sellaiselta ihmiseltä, ketä ei olla lapsena pidetty ollenkaan sylissä, ja oikeassa oli. No nyt teen muutosta oman lapsen kanssa ja kehun&halin, jos tulisi vaikka tasapainoisempi kuin itse olen ollut. Olispa ollut kiva, kun olisi saanut elää perheessä, jossa lapsia on tehty, koska halutaan lapsia ja tykätään niistä, en tajua miksi omat vanhempani ylipäätään tekivät peräti 2kpl.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Isäni erittäin aggressiivinen lapsiaan hakkaava narsisti, siis lähinnä sosiopaatti. Lastensuojelulaitos oli kelvannt myös, mikä vaan missä pääsee sadistista julmuutta pakoon.
Mtta ei, kukaan ei auttanut eikä puuttunut koska isäni oli paikkakunnalla ”silmäätekevä” ja luultiin että eihän myt hyvässä perheessä!Koko lapsuus ja nuoruus oli pelkoa ja kauhua.
Oletko nykyään jollain tavalla vielä tekemisissä vai katkaissut välit? Tuollainen asennoituminen tuntuu olevan hyvin yleistä. Aikuisena sitten päätä ettei menneissä saisi roikkua... Myötätuntoa ei saa siis edes aikuisenakaan.
Ajoittain. En koskaan muista ajatelleeni että onpa minulla ihana perhe, mutta toisaalta en myöskään koko ajan ajatellut että haluaisin olla muualla. Enimmäkseen ajattelin että vanhemmat voisi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En.
Olitko siis tyytyväinen perheeseesi? Oletko yhä hyvissä väleissä lapsuudenperheesi kanssa?
Toivoin. Vanhempani olivat eronneet eikä alkoholisti-isäni pitänyt minuun mitään yhteyttä. Voi kuinka kaipasinkaan kunnollista isää elämääni, ja todellakin kadehdin niitä joilla isä oli.
Äiti normaali työssäkäyvä tapaus, mutta uudet miehet tietenkin tuli kuvioihin ja minä jäin syrjään. Äitini on aika kylmä ihminen tunteiltaan, vaikka kiltti onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajoittain. En koskaan muista ajatelleeni että onpa minulla ihana perhe, mutta toisaalta en myöskään koko ajan ajatellut että haluaisin olla muualla. Enimmäkseen ajattelin että vanhemmat voisi erota.
Erosivatko he lopulta? Olivatko miten riitaisissa väleissä sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Isäni erittäin aggressiivinen lapsiaan hakkaava narsisti, siis lähinnä sosiopaatti. Lastensuojelulaitos oli kelvannt myös, mikä vaan missä pääsee sadistista julmuutta pakoon.
Mtta ei, kukaan ei auttanut eikä puuttunut koska isäni oli paikkakunnalla ”silmäätekevä” ja luultiin että eihän myt hyvässä perheessä!Koko lapsuus ja nuoruus oli pelkoa ja kauhua.
Oletko nykyään jollain tavalla vielä tekemisissä vai katkaissut välit? Tuollainen asennoituminen tuntuu olevan hyvin yleistä. Aikuisena sitten päätä ettei menneissä saisi roikkua... Myötätuntoa ei saa siis edes aikuisenakaan.
auotaan päätä... Suomalaisille on paha myötätuntovaje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika isollla osalla lama ajan lapsista meneee huonosti enemmän tai vähemmän. Mutta nneksi nyt eletäään kliiinisessä byrokraattisesssa maaailmassa jossa ongelllma pesäkkeeet paikataaan etiketteihin ja leimapeloisssa korrektistii. Maailma on täynnä raakaaa kilpailua ja siiihen kilpailuuun voidaaan vastata sisääänpäin kääntyneilllä kuplillla.
Joo, mutta aika hassusti päin. Minulla nimittäin oli ns. hyvä, kunnollinen perhe, ja kadehdin hullun lailla kaveriani, jolla oli vähän erikoinen yh-äiti ja joka asui kerrostalossa. Minusta omat vanhempani ja kotini oli tylsiä ja kalkkeutuneita. Sen sijaan kaverin äiti oli tosi kaunis ja nuorekas, cool tyyppi, ja heillä roikkui usein rennon oloista porukkaa josta tykkäsin. Tuntui että vaihtaisin koska vaan tylsän vanhuskotini sellaiseen.
Näin jälkeenpäin ajatellen tajuan että ajatus oli aivan lapsellinen. Sen kaverini äiti oli bipolaarihäiriöinen ja maniassa käytti paljon päihteitä. Ne siistit tyypit joita siellä roikkui, oli erilaisia narkkeja ja juoppoja ja kaverin äidin panokavereita, joita se maniassa keräsi ympärilleen. Kaverini on myös kertonut että hänellä usein oli ihan nälkä kun äiti haahusi jossain tai ei muuten vaan jaksanut laittaa ruokaa. Nakkeja vain löytyi kaapista mitä napsia kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kuten varmaan moni muukin alkoholistiperheen lapsi.
Voi kyllä. Yh mieleltään sairas äiti, minä ainoa lapsi. Isää ei näkynyt, oli vankilassa ja käytti paljon päihteitä. Kävin 1xkk tukiperheessä vauvasta asti, aina toivoin että saisin jäädä sinne asumaan. Tukiperheessä iso omakotitalo, ydinperhe, eläimiä, hyvää terveellistä ruokaa, minä sain olla aina perheen pikkuprinsessa sen yhden viikonlopun kuukaudessa, kunnes karu paluu arkeen äidin kanssa taas kuukaudeksi. Kotona odotti tyhjä jääkaappi ja tyhjä yksinäinen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin joskus. Koska vanhempani iäkkäitä ja vanhanaikaisia. Yhtä sukulaisperhettä ihailin. Sen perusteella mitä myöhemmin sain tietää heidän elämästään, en ikimaailmassa olisi halunnut siellä kasvaa! Oikeasti narsistinen isä, manipulointia jne. Omat vanhempani olivat sittenkin hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kuten varmaan moni muukin alkoholistiperheen lapsi.
Meillä eivät vanhemmat tainneet olla alkoholisteja (isästä en ole juomatapojen takia aivan varma, äiti oli melko raitis). Sen sijaan heillä oli paljon diagnosoimattomia ja siten myös hoitamattomia mielenterveysongelmia. Tiesin vanhempien oudon käytöksen takia jonkin olevan meillä kotona pielessä jo lapsena, mutten tiennyt mistä ongelmat johtuvat.
Ei tullut sellainen mieleen mutta jos olisi tullut niin olisin ollut pahoillaan ja nolona perheen puolesta kun olisivat joutuneet ottamaan minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Isäni erittäin aggressiivinen lapsiaan hakkaava narsisti, siis lähinnä sosiopaatti. Lastensuojelulaitos oli kelvannt myös, mikä vaan missä pääsee sadistista julmuutta pakoon.
Mtta ei, kukaan ei auttanut eikä puuttunut koska isäni oli paikkakunnalla ”silmäätekevä” ja luultiin että eihän myt hyvässä perheessä!Koko lapsuus ja nuoruus oli pelkoa ja kauhua.
Oletko nykyään jollain tavalla vielä tekemisissä vai katkaissut välit? Tuollainen asennoituminen tuntuu olevan hyvin yleistä. Aikuisena sitten päätä ettei menneissä saisi roikkua... Myötätuntoa ei saa siis edes aikuisenakaan.
Välit on poikki mutta siitä en juuri kerro kellekään. Sillä ne kerrat kun olen sanonut, olen saanut hirveän paskamyrskyn niskaan. Asiasta on syytetty minua! Siis sanottu päin näköä esim:
- mitä oikein oot tehnyt kun oot paskonut välit vanhempiisi
- olit varmaan vaikea lapsi ja teini
- oletpa lapsellinen kun kitiset vanhoista
- ne on sentään sun vanhemmat miten voit olla noin kovasydäminen
Kaikki joilla on hyvät vanhemmat aina olettaa että kaikilla MUILLAKIN on sellaiset, ja sitten vertaavat mun tilnnetta omaansa ja ihmettelevät. Usein vie tuhahtavat että ”mä en ikinä vois elää tolleen ilman vanhempia”.
Niin, en minäkään näin halua, mutta mistäs saa uudet hyvät vanhemmat?
en oikeastaan, meillä on ollut aika rento meininki kun vertaa siihen mitä muilta olen kuullut
Kyllä toivoin.