Ajatteletko onnistumisten olevan erinomaisten kykyjesi ansiota vai sattumaa?
Miten paljon ajattelet erilaisten onnistumisten tai menestyksen olevan omaa ansiotaso ja miten paljon katsot sattuman vaikuttaneen peliin?
Tarkoitan ihan pieniä juttuja. Jos lapsesi osaa käyttäytyä hyvin, saa koulusta positiivista palautetta eikä aiheuta sinulle harmaita hiuksia, katsotko, että olet kasvattajana onnistunut hyvin ja paremmin kuin häiriköivien lasten vanhemmat vai ajatteletko, että sinulle on sattunut helppo lapsi, jonka kanssa kuka vaan vanhempi pärjäisi hyvin?
Tai jos et juuri sairasta flunssaa, niin onko se hyvien elämäntapojesi ja terveellisen ruokavaliosi ansiota vai puhdasta sattumaa, että et ole saanut niitä pahimpia pöpöjä. Ajatteletko, että koko ajan sairastavankaverin pitäisi miettiä elintapojaan vai että hänellä sattuu olemaan huono tuuri tai huonompi vastustuskyky kuin sinulla eikä hän voi asialle mitään?
Kommentit (12)
Sattumaa. Mulla menee tosi hyvin, mutta paljon on muiden ansiota. Ajoitus, tukitoimet, mies...
No vähän tarkemmin. Olin nuorena masentunut, mutta pääsin oikeaan aikaan oikeaan hoitosuhteeseen. Olin itse ujo ja aika lukossa, enkä olisi osannut/jaksanut hoitaa jtn kela-papereita. Äitini hoiti. Terapeutti oli ihana, aivan ihana. Muilta oon kuullut ettei aina kemiat kohtaa ja terapia voi siksikin lopahtaa. Oli onnellinen sattuma ettei mulle käynyt niin.
Koulussa en olisi pärjännyt ahdistukseni kanssa ilman poikaystävän tukea. Hän auttoi käytännön asioissa suunnittelemalla mulle lukuaikatauluja, teki listoja yms joilla sain rytmiä sekavaan arkeeni.
Pääsin opiskelemaan unelma-alaani. Tavallaan sattumaa, kun eri vuosina on erilaiset pääsykokeet ja eri hakijat yms. Ei ollut satavarmaa että pääsen.
Nyt teen unelmahommia osa-aikaisena. Mieheni on niin hyväpalkkainen, että pärjäämme rahallisesti vaikken saa kovaa liksaa. Olisinko nyt niin onnellinen ja tasapainoinen, jos olisin joutunut aina käymään 8-16 töissä? Olisiko masennus ja kaaos uusinut?
Nyt mulla on kaikkea. Oma talo, koiria, ystäviä, harrastuksia, työ, mies. Mutta niin helposti kaikki voisi olla ihan toisin. Tavallaan olen itse näitä asioita puurtanut ja tehnyt, tavallaan kaikki on vain suurta ja onnellista sattumaa.
Elämäni on geenieni, sattuman ja omien valitojeni summa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
En koskaan ajattele onnistuneeni. Jos saavutan jotain, ajattelen että se on jotain mitä kuka tahansa voisi saavuttaa milloin vaan. Kaikesta tulee itsestään selvää sillä hetkellä kun saan sen.
Olen kyllä sen verran paljon nähnyt vaivaa ja tehnyt uhrauksia esim urani eteen, että otan niistä hyvin pitkälle myös kunnian. Tuon sattuman perään huutelevat lähinnä ihmiset jotka makaavat sohvalla ja syyttävät huonoa onnea siitä, ettei heillä ole hyvää koulutusta, työtä ja palkkaa.
Se on vähän fifti-sixty. Molemmat voi pilata toisensa. Joskus huono tuuri pilaa hyväkin kasvatuksen ja toisinaan taas omat heikot tavat hyvän tuurin.
Asiaa on muistaakseni tutkittukin ja ihmisillä on ilmeisesti tapana ottaa onnistumisistaan liikaa kunniaa itselleen ja vähätellä hyvän onnen tai toisten avun merkitystä. Kaipa se on ihan inhimillistä.
Molempia. Ihmisen omalla yrittämisellä ja sitkeydellä voi olla vaikutusta. Moni asia voi olla myös muista ihmisistä ja heidän yhteistyöhalustaan tai heidän tekemistään virheistä kiinni.
puhtaasti omien suunnitelmien ja toteutusten laadun mukainen lopputulos. Onnea ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sen verran paljon nähnyt vaivaa ja tehnyt uhrauksia esim urani eteen, että otan niistä hyvin pitkälle myös kunnian. Tuon sattuman perään huutelevat lähinnä ihmiset jotka makaavat sohvalla ja syyttävät huonoa onnea siitä, ettei heillä ole hyvää koulutusta, työtä ja palkkaa.
Yleistät liikaa. Menestynytkin ihminen voi nähdä miten hyvin palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Omalla kohdallani sanoisin että 50-50. Itse olen lukenut sen hyvän ammatin, omalla persoonallani saanut ystävät ja kumppanin yms. Ja silti siinä on niim paljon onnea ja sattumaa matkassa mukana. Kuten elämässä aina.
Totuus on se, että kaikki on sattumaa. Se että on jaksamista ja kiinnostusta tehdä töitä itseään kehittääkseen on myös sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Molempia. Ihmisen omalla yrittämisellä ja sitkeydellä voi olla vaikutusta. Moni asia voi olla myös muista ihmisistä ja heidän yhteistyöhalustaan tai heidän tekemistään virheistä kiinni.
Se että omaa yritteliäisyyttä ja sitkeyttä, on sattumaa.
Minun lapseni onnistumiset ovat hänen omien tekojensa ansiota. Itse yritin kasvattaa häntä parhaani mukaan; luoda olosuhteet, joissa hän voi kasvaa täyteen mittaansa ja onnistua. En onnistunut siinä kovinkaan hyvin mutta riittävästi.
Mutta täytyy kyllä sanoa, että paljon on ollut myös sen varassa, että lapsen geenit ovat hyvät.