Pitikö teidän syödä pieninä lautanen tyhjäksi?

Kyllä piti.  Tosin kotona ruokaa oli vain oikeastaan sen verran ettei sitä jäänyt hukkaan heitettäväksi ja näin ollen syömättä.  Jos oltiin kylässä ja satuttiin siellä syömään niin ruokaa piti kuitenkin jättää ihan vähän lautaselle ettei vaikuttanut "ahneelta". Koulussa ei päässyt välitunnille jollei ollut syönyt kaikkea. Tämä jossakin kohden ala-astetta. -terkuin 70-luvulla syntynyt.

Kyllä. Tarhassa jopa pakotettiin, muistan että tarhatäti istutti minua pöydässä kaksi tuntia koska en halunnut syödä viiliä välipalalla (en jaksanut). 

Ei pitänyt.  Ei painostettu maistamaankaan. Tämä 60-luvulla, joten äitini oli varsinainen edelläkävijä, kun toimi jo silloin nykysuositusten mukaan. 

Samaa olen noudattanut omien lastemme kohdalla. Ruoka ei ole väline valtaan kumminkaan päin. Lapsesta tulee äkkiä ruuan kanssa venkoilija, kun siitä tehdään numero. 

Turha kai lisätä, että me olemme aivan kaikkiruokaisia jokainen ja hoikkia. Syömishäiriöitä ei kenelläkään. 

Ei tarvitse. Aina pieniä annoksia, lisää annetaan jos on vielä nälkä. Jos ei syö niin olkoon syömättä, mutta sen tilalle ei sitten mitään ennen seuraavaa ruokailuaikaa. Väkisin syöttäminen tulee vaan kaikille paha mieli.

Ei pitänyt. Enkä nykyäänkään syö aina tyhjäksi.

Omienkaan lasteni ei pidä syödä - jos joku muu on annostellut ruoan. Mutta itse piti opetella ottamaan sen verran ruokaa, että jaksaa syödä.

Tämä tuli siitä, kun ystäväni lapsi sai jo pienestä pitäen lappoa oman ruokansa. Laittoi lautasen täyteen. Pieni kirppu, joka söi vain ruokalusikallisen. Ei sen puoleen, yksikään lapsi ei olisi jaksanut sitä määrää. Ystävää ei haitannut, koska itse sitten söi loput. Mutta kun tuo lapsi oli joskus minulla hoidossa, niin annoin hänelle vain yhden lihapullan, koska tyttö oli pieniruokainen. Arvaa suuttuiko...

Piti ja monta muuta typerää asiaa ruokaan liittyen. Jotenkaan ei yllätä, että kaikki me lapset omaamme syömishäiriöitä ja kaksi kolmesta on ylipainoisia nyt. Oman lapseni ei tarvitse, jos hän on täynnä, saa lähteä pöydästä.

Meillä piti syödä kaikki, kotona ja koulussa. En tiiä onko se yks osasyy mun teini-iässä puhjenneeseen syömishäiriöön.

Mulla on edelleen omituinen suhde ruokaan ja syömishäiriön oireita.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitänyt.  Ei painostettu maistamaankaan. Tämä 60-luvulla, joten äitini oli varsinainen edelläkävijä, kun toimi jo silloin nykysuositusten mukaan. 

Samaa olen noudattanut omien lastemme kohdalla. Ruoka ei ole väline valtaan kumminkaan päin. Lapsesta tulee äkkiä ruuan kanssa venkoilija, kun siitä tehdään numero. 

Turha kai lisätä, että me olemme aivan kaikkiruokaisia jokainen ja hoikkia. Syömishäiriöitä ei kenelläkään. 

Vm71 vastaa, piti syödä lautanen tyhjäksi niin kotona, tarhassa, koulussa ja mummolassakin. Turha kait lisätä, että hoikkia ollaan, eikä syömishäiriöitä ole kenelläkään.

Kyllä piti, mutta myöskin ruoka annosteltiin itse ja kaikki mitä otettiin, tuli syödä. Mitään nuhtelemista ei tullut vaikka ottikin vähän vain ruokaa.

Kyllä piti, koska biafralaisilla lapsilla ei ollut ruokaa. Söin ilmeisesti vähän turhankin reippaasti, koska muutaman vuoden päästä ei ollut enää koko Biafraa. 

Aika ajoin oli syötävä kaikki.

Joskus muistan, kuinka äidin kanssa vetkuteltiin pöydässä, kun karjalanpaisti (joka oli niin hyvää, niin hyvää...) piti saada kokonaan alas läskinkappaleineen kaikkineen. Lopulta muistaakseni survoin tuon jäähtyneen, valkoisen läskin perunan sekaan ja nielaisin purematta.

Koulussa ei aina tarvinnut syödä ihan kaikkea, mutta ainakin kerran muistaakseni 1-2 -luokan opettaja sai sellaisen pään, että kaikkien on syötävä "terveellinen juurespala". Tarjolla oli porkkanan ja lantun kappaleita. Olin loppupäässä jonossa, joten tietenkin minulle riitti vain kova lantunkappale. En meinannut millään pystyä nielemään. Tämän syömistä harjoiteltiin koko välitunti, opettajan istuessa ja syyllistäessä vieressä. Jäi erittäin hyvin mieleen. Terkkuja vaan Anna J:lle.

Ei, jos ei ollut itse ottanut ruokaa lautaselle. Eikä silloinkaan kyllä pakotettu. Miestä pakotettiin lapsena syömään kaikki ja hän on ylipainoinen, itse en ole.