Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omat lapset ja henkilökohtainen tila
25.07.2019 |
Olen aina kaivannut tosi paljon omaa henkilökohtaista tilaa ympärilleni. Tällä tarkoitan sekää omaa aikaa, että fyysistä tilaa. En tykkää jatkuvasta halailusta tai muutenkaan jatkuvasta koskettelusta. Koen esim yövieraat usein ärsyttävänä tekijänä, koska ne tulee jotenkin liikaa henkilökohtaiselle alueelleni. Ajatus esim kaverin/siskon/äidin kanssa samassa sängyssä nukkumisesta ahdistaa Mieheni kanssa homma on tietenkin erilainen, mutta mieheenkin verrattuna kaipaan kyllä omaa tilaa enemmän, en halua nukkua esim lusikassa tai välitä jatkuvasta hipsutteluista tms, kyllä me halaillaan, pussaillaan jne paljonkin, mutta en ole hänenkään kanssa se suurin iholla viihtyjä.
Kaltaisiani on varmasti muitakin. Miten te pärjäätte lastenne kanssa? Ahdistaako lapsen jatkuva fyysisen kontaktin tarve?
Kommentit (7)
Tämän takia en olekaan hankkinut lapsia. Ei ole mitään halua "pärjätä" tällaisen ongelman kanssa, kun ilman lapsiakin pärjää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ahdisti, etenkin vauva, jonka piti olla koko ajan "iholla". En myöskään halua nukkua kiinni kenessäkään. Halailu ja pussailu on kivaa, kun siihen ei jäädä nyhjäämään. Olen jossakin intron ja erakon välillä, muut ihmiset pidän sopivan matkan päässä.
Toinen lapseni on fyysisesti tosi läheinen ja on pyrkinyt olemaan ihan mussa kiinni niin hereillä kuin nukkuessaan koko 5-vuotisen elämänsä. Ekat kolme vuotta se ahdisti mua tosi paljon, mutta nyt oon jo tottunut ja toisaalta nyt hän jo touhuilee muutakin, ettei enää samalla tavalla ole kiinni, vaikka edelleen halipusimiseen menee varmaan tunti päivässä. Esikoinen sitten taas ei ole koskaan halunnut nukkua vieressä tai istua sylissä vaan hänkin haluaa oman tilansa. Riippuu lapsesta siis.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ahdisti, etenkin vauva, jonka piti olla koko ajan "iholla". En myöskään halua nukkua kiinni kenessäkään. Halailu ja pussailu on kivaa, kun siihen ei jäädä nyhjäämään. Olen jossakin intron ja erakon välillä, muut ihmiset pidän sopivan matkan päässä.
Lisään vielä, että ymmärrän hyvin yövierastuskan. Kotini on linnani, ja linnani ympärillä on vallihauta. En myöskään ole nukkunut yhtään yötä nyt aikuisen lapseni vieressä. Ihan tervepäinen tuli äidistä huolimatta.
Riittääköhän se lapselle, jos toisessa vanhemmassa saa kihnuttaa kiinni niin paljon kuin haluaa? Isässä siis. En minäkään mikään jääkalikka ole suinkaan, aivan varmasti antaisin myös fyysistä huomiota lapselle yllinkyllin, mutta kaikki perhepedit ja jatkuva kiinni olo kyllä ahdistaa.
Meillä siis vasta perheenperustaminen suunnitelmissa.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meidän parisuhteessa ei halailla tai pussailla juuri lainkaan (miehen takia), mutta lastani halailen ja pussailen senkin edestä. Lapsen kanssa koen fyysisen ja emotionaalisen läheisyyden aivan eri tavalla merkitykselliseksi. Se on lapselle TODELLA tärkeää.
Harrasta, tee omia juttujasi kodin ulkopuolella ilman lasta. Silloin saat olla vain itsesi "iholla".