Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei vaikuta enää pitävän minusta, miksi sinä olet joskus alkanut inhota kaveriasi?
22.07.2019 |
Olen sellainen peruspositiivinen ihminen, en koskaan ainakaan halua loukata ketään, yritän ottaa muut huomioon, vähän vetäytyvä ja introvertti kyllä olen ja joskus kömpelö sosiaalisesti (sosiaalista ahdistusta joka johtuu kiusaamistaustasta) Tässä on siis oma näkemykseni itsestäni.
Yksi kaverini tuntuu kuitenkin jotenkin selkeästi inhoavan minua nykyään. Mitä voin tehdä? Tuntuu kauhealta jos musta ei tykätä. Mutta kaveriero on varmasti ihan paikallaan jos näin on. Mutta miksi joku voi alkaa yhtäkkiä inhota toista? Olettaisin että jos olen loukannut niin loukattu sanoisi suoraan, oletan siis että persoonani on alkanut ärsyttää. :/
Kommentit (94)
Mistä olet päätellyt noin? Ehkä kaverillasi on jotain mielen päällä, jotain josta ei halua puhua. Tai erilainen elämäntilanne juuri nyt ja siksi ehkä ei halua tavata tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet päätellyt noin? Ehkä kaverillasi on jotain mielen päällä, jotain josta ei halua puhua. Tai erilainen elämäntilanne juuri nyt ja siksi ehkä ei halua tavata tms.
Hänen kommunikaationsa kanssani on muuttunut tylyksi ja välinpitämättömäksi ja kasvotusten on vähän piikittelevä välillä, tai haukoittelee paljon. Musta tuo on surullista jos ei halua pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin vaikka ois vähän eri elämäntilanteet. En oo koskaan itse katkaissut välejä vaikka kavereilla on tilanteet muuttuneet.
Ei siinä, vapaa maa jne, mutta yritän vaan ymmärtää. Tuntuu että oon joku maailman viimeisin lojaali kaveri, ketään muuta ei tunnu enää kiinnostavan sellainen :D
Minua alkoi tympimään kaverin epävakaus ja jatkuvat kriisit, jotka alkoivat olla todella epäilyttäviä. Jopa rikollisia ja vaarallisia.
Toinen kaveri taas on alkoholisoitumassa oleva materialisti. En jaksa sen puheita uusien tavaroiden hankinnasta velkarahalla. Välillä on suunnittelemassa laihdutuskuuria, ja tunti myöhemmin tulee kuva oluttuopista terassilla.
Onko joku asia muuttunut? Vai voisiko olla niin, että on nyt kyllästynyt johonkin jo pitempään jatkuneeseen asiaan, tuli vaan ns. mitta täyteen? Vähän samaa kuin vastaus nro 4.
Itse kertakaikkiaan kyllästyin myöhästelevään kaveriini. Aina minä olin se, joka joutui odottelemaan, vaikka opinkin jo sopimaan tapaamispaikaksi esim. kahvilan tai puiston, jossa helpompi odottaa kuin kadunkulmassa. Silti. Ja syyt olivat aina samoja, syitä, jotka olisi voinut ennakoida. "Piti hakea välipalaa." "Töissä x tuli puhumaan." - ok, joskus voi olla töissä, jokin tilanne, mutta töistä minäkin lähdin... Mitä milloinkin.
Sama kaverini myös sairastui, no tällehän ei tietenkään voi mitään. Sairauden myötä alkoi kertomaan ruumiintoiminnoistaan, jotka ilmeisesti lääkityksen myötä olivat muuttuneet. Lähes joka kerta tavatessamme raportoi "vatsan toiminnastaan". Milloin "vatsa oli toiminut" tai "vatsa ei ollut toiminut". Oikeasti !!!?
Ja tämä vatsan toimiminen/toimimattomuus oli tietenkin taas yksi syy myöhästelyille.
En vaan jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku asia muuttunut? Vai voisiko olla niin, että on nyt kyllästynyt johonkin jo pitempään jatkuneeseen asiaan, tuli vaan ns. mitta täyteen? Vähän samaa kuin vastaus nro 4.
Itse kertakaikkiaan kyllästyin myöhästelevään kaveriini. Aina minä olin se, joka joutui odottelemaan, vaikka opinkin jo sopimaan tapaamispaikaksi esim. kahvilan tai puiston, jossa helpompi odottaa kuin kadunkulmassa. Silti. Ja syyt olivat aina samoja, syitä, jotka olisi voinut ennakoida. "Piti hakea välipalaa." "Töissä x tuli puhumaan." - ok, joskus voi olla töissä, jokin tilanne, mutta töistä minäkin lähdin... Mitä milloinkin.
Sama kaverini myös sairastui, no tällehän ei tietenkään voi mitään. Sairauden myötä alkoi kertomaan ruumiintoiminnoistaan, jotka ilmeisesti lääkityksen myötä olivat muuttuneet. Lähes joka kerta tavatessamme raportoi "vatsan toiminnastaan". Milloin "vatsa oli toiminut" tai "vatsa ei ollut toiminut". Oikeasti !!!?
Ja tämä vatsan toimiminen/toimimattomuus oli tietenkin taas yksi syy myöhästelyille.En vaan jaksanut.
En oikein tiedä mikä olisi muuttunut. Mun elämässä on ollut kyllä paljon muutoksia, kaverin elämässä ei niinkään. Mutta en nyt tiedä miten se missä olen töissä tai missä asun tai seurustelenko vai ei voisi vaikuttaa kaveriin? Mielestäni pidän aina samalla lailla yhteyttä, ihan sama missä päin maailmaa olen tai kenen kanssa jaan elämäni.
Joskus kaveri vaikuttaa ärsyyntyneeltä ja ikään kuin ottaisi keskustelumme kilpailuna. Vaikka en tarkoita sitä niin jos kerron jotain kuulumisiani, kaveri ehkä kuulostaa siltä että yrittäisi pistää paremmaksi, eli luulee ehkä että mäkin yritän kilpailla? Jos taas kaveri vaikuttaa tuolla lailla huonotuuliselta muutun itsekin vähän varovaisemmaksi. Välillä hän myös tuntuu kärsimättömältä. Jos vaikka pohdin hetken minkä annoksen otan ravintolassa, tai muuta sellaista pientä epäröivää. Sitten käy myös sellaista että yritän lyödä lukkoon tapaamisen, ja lyödäänkin, niin hän peruu. Mutta samalla tavalla voi käydä jos asenteeni onkin että no katsellaan. Mutta tätä perumista ei joskus aiemmin tapahtunut hänen puolelta yhtään. Hänestä on tullut vähän niinkun epäluotettava kaverina. Itse en ole tainnut koskaan perua mitään hänen kanssa sovittua. Ei hän aina ärtyneen oloinen tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon katkonut välejä jos kaveri on vaikuttanut takertuvaiselta tai tehnyt jonkun rikoksen. Mutta mua ei tuollaisesta kyllä voi syyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan kaverisi jotenkin kateellinen sinulle? Jos hän on ärsyyntynyt sinuun, se voi johtua ihan siitäkin, että sinulla on jotain sellaista, mitä hän toivoisi saavansa, muttei oikein tiedä miten saisi itselleen (omistusasunto, työpaikka, puoliso, lapsia, kivoja harrastuksia jne). Helpompihan se on keskittyä äksyilyyn kuin toimintasuunnitelman hiomiseen.
Jos loukkaat ydinminuuteen kuuluvia asioita kuten:
Kotiaan
Ulkonäköään, sitä osaa jota ei voi muokata.
Arvojaan, sukoaan
Moraaliaan
Niin aika varma inho on tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uudehko ystävyyssuhde kariutui. hän vaikutti alussa olevan suht. tervejärkinen, iloinen aktiivinen, sosiaalinen plus samoja harrastuksia. hänestä vain paljastui järjettömän takertuva puoli ja henk.koht draamaa riitti. eli soitti tai tekstasi useamman kerran päivässä ja puhelut oli tyyliin 3h känni-itkua keskellä yötä.
haaveili muuttavansa mun omistusasuntoon "kämppäkaveriksi". opiskelut hoiti puolivillaisesti ja pisti mut tekemään opintoihin liittyviä tehtäviä puolestaan.
eli liian takertuvainen ihminen, joka piti mua omana jatkeenaan eikä erillisenä ihmisenä. yritti sekaantua liikaa mun elämään ja hallita sitä. ei kunnioittanut mun yksityisyyttä.
imi kaiken hapen. esim. kun oltiin samassa tanssiryhmässä ja mä yritin seurata opetusta niin ei pystynyt keskittymään, kun tää yksi pölisi mulle jatkuvalla syötöllä omia juttujaan.
Olet valehteleva paskalortti, koska me introvertit emme edes tykkää kuvailla itseämme.
Kuten sinä teit.
Sinccis
Voisin opettaa sua paljon .. mutta et vain halua kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos loukkaat ydinminuuteen kuuluvia asioita kuten:
Kotiaan
Ulkonäköään, sitä osaa jota ei voi muokata.
Arvojaan, sukoaan
Moraaliaan
Niin aika varma inho on tiedossa.
Mitkä näistä on sulle kaikkein tärkeimpiä ?
Sinccis
En nyt tiedä suorastaan inhota, mutta särö on tullut ystävyyteen siinä kohtaa, kun ystäväni alkoi moralisoimaan sen sijaan, että olisi ollut varauksetta minun puolellani. En ole täysin luottanut häneen enää se jälkeen.
En myöskään jaksa sitä, että lupaillaan tehdä asioita ja mennä jonnekin yms. ja sitten näitä ei koskaan kuitenkaan toteuteta. Pelkkää paskanjauhantaa ja tuuleen huutamista ja tietyissä tilanteissa "kosmetiikkaa", että ollaanpa me näin hyviä kavereita, että oikein yhdessä tässä kaikkea suunnitellaan. Tietäen kuitenkin, että mikään ei tule tapahtumaan tosielämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseletkö hänen elämästään vai luennoitko enimmäkseen omastasi? Vedätkö hänen kertomastaan keskustelun välittömästi itsellesi sattuneeseen, ei edes kovin samantapaiseen asiaan?
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä suorastaan inhota, mutta särö on tullut ystävyyteen siinä kohtaa, kun ystäväni alkoi moralisoimaan sen sijaan, että olisi ollut varauksetta minun puolellani. En ole täysin luottanut häneen enää se jälkeen.
En myöskään jaksa sitä, että lupaillaan tehdä asioita ja mennä jonnekin yms. ja sitten näitä ei koskaan kuitenkaan toteuteta. Pelkkää paskanjauhantaa ja tuuleen huutamista ja tietyissä tilanteissa "kosmetiikkaa", että ollaanpa me näin hyviä kavereita, että oikein yhdessä tässä kaikkea suunnitellaan. Tietäen kuitenkin, että mikään ei tule tapahtumaan tosielämässä.
Maailmassa on kaksi vaihtoehtoa.
Sinccis
Muakin on yksi ystävä alkanut tympimään, kun hän on omien sanojensa mukaan herkkä. Loukkaantuu siis kaikesta ja ottaa itseensä sellaisetkin asiat, joita kaveripiirissä sanotaan kaikista muistakin. Ihan vitsit siis. No tietenkin ollaan lopetettu hänelle noiden asioiden sanominen. Ärsyttävä osuus on se, että hän kyllä saa loukata jatkuvasti muita. Sitten, jos siitä sanoo, loukkaantuu taas.
Ystäväsi ei välttämättä esim. oo sun kanssa varauksetta samaa mieltä, jos ette ole 100% samaa mieltä. Näissä kannattaa aina miettiä sen toisenkin osapuolen mielipiteitä.
Sinccis
Toki me usein koemme itsemme loukatuksi, mutta asiat pitäisi kyetä jäsentelemään, että miksi ..
Vierailija kirjoitti:
Muakin on yksi ystävä alkanut tympimään, kun hän on omien sanojensa mukaan herkkä. Loukkaantuu siis kaikesta ja ottaa itseensä sellaisetkin asiat, joita kaveripiirissä sanotaan kaikista muistakin. Ihan vitsit siis. No tietenkin ollaan lopetettu hänelle noiden asioiden sanominen. Ärsyttävä osuus on se, että hän kyllä saa loukata jatkuvasti muita. Sitten, jos siitä sanoo, loukkaantuu taas.
Ootpa kova loukkaantumaan. Loukkaantuminen on sulle suorastaan ilo!
Sinccis
Mä väsyin kaveriini, joka ei jaksa kuunnella mun kuulumisiani. Itse papattaa kuin papupata omista jutuistaan mutta sitten mun kuulumisista ei ole kiinnostunut. Kysyy joo, että mitä kuuluu mutta melkein saman tien alkaa puhua omia juttujaan. Ketä kiinnostaa! Ystävyys on mun mielestä vastavuoroista ja jakamista. Jos mä kuuntelen sun marinoita, niin sä saat luvan kuunnella mun myös.
Siksipä olenkin ottanut etäisyyttä, enkä enää soittele.
Ei se välttämättä inhoa sinua, mutta mielenkiinto syvempään kaveruussuhteeseen on ehkä mennyt. Elämä ja ihmiset muuttuvat, joten ei se ole mitenkään kummankaan vika. Annat vaan asian olla.