Ystävä ei vaikuta enää pitävän minusta, miksi sinä olet joskus alkanut inhota kaveriasi?

Vierailija kirjoitti:

Mä väsyin kaveriini, joka ei jaksa kuunnella mun kuulumisiani. Itse papattaa kuin papupata omista jutuistaan mutta sitten mun kuulumisista ei ole kiinnostunut. Kysyy joo, että mitä kuuluu mutta melkein saman tien alkaa puhua omia juttujaan. Ketä kiinnostaa! Ystävyys on mun mielestä vastavuoroista ja jakamista. Jos mä kuuntelen sun marinoita, niin sä saat luvan kuunnella mun myös. 

Siksipä olenkin ottanut etäisyyttä, enkä enää soittele.

Näinpä! Ärsyttäviä tämmöiset "ystävät"

Sinccis

Pikemminkin kaverini tuntui alkaneen inhota minua, liekö inhonnut koko"ystävyytemme"ajankin, mene tiedä. Lyttäsi "vaivihkaa"kommenteissaan työttömyyttäni, jakeli typeriä ylemmyydentuntosia neuvojaan (itsestäänselvyyksiä/ei toteutettavissa olevia)työttömyyteeni ja sairauteeni, draamaili omia pikkuongelmiaan saadaseen huomiota/"kilpaillakseen"kurjuudesta tms.? Alkoi vaan olla niin paha olo tämän ihmsien seurassa, ettei onneksi olla enää kavereita, hänkin on varmasti onnellisempi ilman minua kaltaistensa menestyjien ystävyyden parissa.

Kuka tää sinccis on? Lopeta ketjukaappaaminen

Yhtä aloin inhota mm. siksi, että hän aina kertoi kaikki salaisuudet eteenpäin. Muitakin syitä oli, mutta monimutkaisempia ja vaikeammin selostettavia.

Toinen oli sellainen, joka ei oikein ymmärtänyt minua, eikä hänelle koskaan mennyt mikään asia jakeluun vaikka siitä olisi keskusteltu kuinka paljon ja kauan tahansa. Tässäkin tapauksessa oli myös muita syitä. Sanotaan vaikka niin että ystävä ratkoi omia ongelmiaan siirtämällä ne minun harteilleni (en tarkoita puhumalla, vaan konkreettisesti käytännön tasolla) eikä nähnyt siinä mitään ongelmaa.

En mä inhoamaan ole alkanut, mutta otin etäisyyttä koska ystäväni alkoi liikaa koko ajan kehumaan itseään, pröystäilemään hankinnoillaan, menemisillään ja ylenkatsomaan minua. Kännissä yöllisiä viestejä ja v******ua. Vetäydyin hiljaa takavasemmalle. Jonkun ajan kuluttua alkoi ihmetellä, kun minusta ei enää kuulu mitään. Sanoin suoraan mistä kenkä puristaa. Ei ymmärtänyt. Eikä muista näin menetelleensä. Ilmeisesti poistaa viestit lähetettyään. Minulla kaikki tallessa. Saa lukea jos jossain vaiheessa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tää sinccis on? Lopeta ketjukaappaaminen

Mitä enemmän sä tuot mua esille, sen enmmän olen esillä.

Ettekö te vieläkään tajua sitä?

Sinccis

Mä osallistun tähän ketjuun vain sivusta ..

omien kokemuksien pohjalta

Olen lopettanut ystävyyssuhteen vastikään, koska minulle tuli ystäväni seurassa tyhjiin imetty olo.

Hän on ylipuhelias, räväkkä ja pirtsakka ihminen, eli alkuun hyvin viihdyttävää seuraa. Huomasin kuitenkin etten saanut suunvuoroa, koska hänellä oli aina piiiiitkiä tarinoita kerrottavana. Tarinoissa oli aina itseä kehuva sävy, mikä myös alkoi tympiä. Meitä saattoi istua isompi lössi yhdessä, mutta hän oli äänessä, muut kuuntelivat (tai miettivät omiaan).

Läheisempään ystävänä jouduin myös likasankon rooliin. Aina oli jotain draamaa meneillään, joita joutui kuuntelemaan. Lopulta aloin varmaan olla ärtyneen oloinen hänen seurassaan ja yhteydenpito jäi.

Joissain ystävyyksissä olen ottanut vähän etäisyyttä, eli katselen voisiko ystävyys kuitenkin elpyä mutta en osoita entisenlaista intoa.Syitä on ollut:

- yksipuolisuus. Mun pitäisi aina kulkea monen sadan kilsan matka häntä katsomaan.

- ei ole minun puolellani vaan hännystelee ihmistä joka on kohdellut minua rumasti. Ei usko että tämä ihminen on mikä on.

- puuttuu liikaa asioihini ja kyselee jostain tietystä osa- alueesta liikaa- tämä tuli esiin kun olin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ystävyyssuhteen vastikään, koska minulle tuli ystäväni seurassa tyhjiin imetty olo.

Hän on ylipuhelias, räväkkä ja pirtsakka ihminen, eli alkuun hyvin viihdyttävää seuraa. Huomasin kuitenkin etten saanut suunvuoroa, koska hänellä oli aina piiiiitkiä tarinoita kerrottavana. Tarinoissa oli aina itseä kehuva sävy, mikä myös alkoi tympiä. Meitä saattoi istua isompi lössi yhdessä, mutta hän oli äänessä, muut kuuntelivat (tai miettivät omiaan).

Läheisempään ystävänä jouduin myös likasankon rooliin. Aina oli jotain draamaa meneillään, joita joutui kuuntelemaan. Lopulta aloin varmaan olla ärtyneen oloinen hänen seurassaan ja yhteydenpito jäi.

Sama juttu täällä. Kaverini näpräsi vain omaa pippeliään, kun oltiin grillaamassa.

Miten ärsyttävää!

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Joissain ystävyyksissä olen ottanut vähän etäisyyttä, eli katselen voisiko ystävyys kuitenkin elpyä mutta en osoita entisenlaista intoa.Syitä on ollut:

- yksipuolisuus. Mun pitäisi aina kulkea monen sadan kilsan matka häntä katsomaan.

- ei ole minun puolellani vaan hännystelee ihmistä joka on kohdellut minua rumasti. Ei usko että tämä ihminen on mikä on.

- puuttuu liikaa asioihini ja kyselee jostain tietystä osa- alueesta liikaa- tämä tuli esiin kun olin työttömänä.

Se on ja ei ole. Jumala voi myös koetella sinua.

Sinccis

Mulla on ihan sama tarina miksi ystävä on alkanut kyllästyttää. Se jatkuva omahyväinen itsekehuminen ja muiden haukkuminen, jatkuvasti jotain et ikinä arvaa mitä mun naapruille tapahtui!!!! -draaman juoruntaa ihmisistä joita en tunne tai eivät kiinnosta, reipas alkoholinkäyttö ja siihen minunkin painostaminen, ihan suoranainen kateus joidenkin parisuhteista vaikka itselläänkin mies on, lapsista tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus.

Ihmiset muuttuu. Moni jäänyt matkan varrelle. Itseasiassa en olisi edes itseni kaveri jos mentäisiin muutama vuosi taaksepäin. Onhan sitä kömpelösti jotain yritetty lämmitellä kun on lähestytty uusiksi, mutta sitten olen todennut, että jääköön menneeseen. Ei kiinnosta samat asiat enää eikä mitään yhteistä ole. Yhdelle lupasin soittaa seuraavalla viikolla, siitä taitaa olla jo 2 vuotta. Ei kiinnostanut. Puhui minulle niin kuin vuosia sitten. Ei kukaan puhu niin mulle nykyään enkä minä muille, sillon puhuttiin. Oltiin päästämme sekaisin, se sentään kumpikin myönnettiin ja siihen jäi jutut. Ei mitään henkilökohtaista. Joskus ihmiset vaan unohtaa ja kaikki jää siihen. Ehkä ap sun kaveri ei inhoa sua, ehkä sitä ei vaan kiinnosta se mitä sinä olet nykyään eikä ole mielenkiintoa.

No ihan ensinnä sanoisin, että se ettei joku tykkää sinusta ei millään tavalla määritä sinua ihmisenä. Ei sinun sellaista täydy pelätä tai siitä ahdistua. Toki on luonnollista kokea ikäväksi tilanne, jossa on menettämässä ystävän.

Mutta loppujen lopuksi, jos tuo sinun ystävä inhoaa sinua niin että se näkyy teidän vuorovaikutuksessa on se hänen ongelmansa. Jos tuollainen tilanne tulee eteen, niin silloin joko aletaan selvittämään sitä asiaa ystävän kanssa tai sitten ei enää olla ystäviä.

Ja kyllä minullekin on tullut vaiheita, jolloin ystävä on alkanut ärsyttämään. Jos en ole ollut valmis asiaa selvittämään, niin en ole sen antanut vaikuttaa käytökseeni. Viimeisin asia mikä on ärsyttänyt, on kun yhden ystävänä kanssa tulee aina tunne, että hän pitää itseään parempana äitinä ja omaa lastaan fiksumpana kuin omaani. En ole kuitenkaan saanut otetta tästä, onko kyseessä todella ystäväni käytös vai oma itsetunto-ongelmani, joten en ole asiaa puheeksi ottanut. Mutta en todellakaan vetäydy ystäväni kanssa keskustelusta yms., vaan käyttäydyn ystävällisesti, ystäviä kun ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu. Moni jäänyt matkan varrelle. Itseasiassa en olisi edes itseni kaveri jos mentäisiin muutama vuosi taaksepäin. Onhan sitä kömpelösti jotain yritetty lämmitellä kun on lähestytty uusiksi, mutta sitten olen todennut, että jääköön menneeseen. Ei kiinnosta samat asiat enää eikä mitään yhteistä ole. Yhdelle lupasin soittaa seuraavalla viikolla, siitä taitaa olla jo 2 vuotta. Ei kiinnostanut. Puhui minulle niin kuin vuosia sitten. Ei kukaan puhu niin mulle nykyään enkä minä muille, sillon puhuttiin. Oltiin päästämme sekaisin, se sentään kumpikin myönnettiin ja siihen jäi jutut. Ei mitään henkilökohtaista. Joskus ihmiset vaan unohtaa ja kaikki jää siihen. Ehkä ap sun kaveri ei inhoa sua, ehkä sitä ei vaan kiinnosta se mitä sinä olet nykyään eikä ole mielenkiintoa.

Tällaisesta tulee mieleen lähinnä että miksi ihmeessä hankkia ollenkaan enää kavereita. Miksi kenenkään pitäisi kiinnostaa ketään. Kaikki on ihan sama. Jos onkin enää kiinnostusta, se on häilyvää. Yhtäkkiä tuntuu ihan turhalta edes ylläpitää mitään kaveruuksia. Kun ei kerran sitten edes lojaaleja olla vanhoille ystäville. Ei muakaan kaikki kaverien asiat aina niin ole koskettaneet, mutta pitänyt kaveruuksia silti yllä. Turhaan?

Mä veikkaisin, että joku on puhunut susta sille pahaa, tai luulee sun puhuneen siitä pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu. Moni jäänyt matkan varrelle. Itseasiassa en olisi edes itseni kaveri jos mentäisiin muutama vuosi taaksepäin. Onhan sitä kömpelösti jotain yritetty lämmitellä kun on lähestytty uusiksi, mutta sitten olen todennut, että jääköön menneeseen. Ei kiinnosta samat asiat enää eikä mitään yhteistä ole. Yhdelle lupasin soittaa seuraavalla viikolla, siitä taitaa olla jo 2 vuotta. Ei kiinnostanut. Puhui minulle niin kuin vuosia sitten. Ei kukaan puhu niin mulle nykyään enkä minä muille, sillon puhuttiin. Oltiin päästämme sekaisin, se sentään kumpikin myönnettiin ja siihen jäi jutut. Ei mitään henkilökohtaista. Joskus ihmiset vaan unohtaa ja kaikki jää siihen. Ehkä ap sun kaveri ei inhoa sua, ehkä sitä ei vaan kiinnosta se mitä sinä olet nykyään eikä ole mielenkiintoa.

Tällaisesta tulee mieleen lähinnä että miksi ihmeessä hankkia ollenkaan enää kavereita. Miksi kenenkään pitäisi kiinnostaa ketään. Kaikki on ihan sama. Jos onkin enää kiinnostusta, se on häilyvää. Yhtäkkiä tuntuu ihan turhalta edes ylläpitää mitään kaveruuksia. Kun ei kerran sitten edes lojaaleja olla vanhoille ystäville. Ei muakaan kaikki kaverien asiat aina niin ole koskettaneet, mutta pitänyt kaveruuksia silti yllä. Turhaan?

Ei kantsi vaipua epätoivoon, mulla on monta ystävää 40 vuoden takaa ja vielä useampi 30 vuoden takaa. Kavereita tulee ja menee.

Minulla kylmeni lopulta välit vanhaan ystävään, joka rikastui äkillisesti tosi paljon. Kun itse elää tavallista pienituloisen ihmisen elämää, alkoi se idioottimainen törsäily ja liikunta-/ruokavaliohifistely vaan käydä lopulta liikaa hermoille. Vaikka ihmisen ei tarvitse käydä töissä, voisi sentään keksiä jotain järkevää tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaisin, että joku on puhunut susta sille pahaa, tai luulee sun puhuneen siitä pahaa.

Meillä ei ole muita yhteisiä kavereita. Alan kallistua siihen teidän vastausten perusteella että kaveri on ottanut joitain sanomisiani pahalla, esimerkiksi mielipide-eroja. Olen minäkin hänen käytöksestä välillä kyllä pahastunut, mutta en ole näyttänyt sitä mitenkään, koska en ole aikonut ottaa asiaa esille, juuri niinkuin yksi aiempi kirjoittaja sanoi.

Pitäisikö mielipiteistä jatkossa olla hiljaa? Nää on jotain kissat vs.koirat tason eroja, ei mitään poliittisia.

Ehkä oon ihan hakoteillä, yritän vaan miettiä mikä mussa vaivaa toista. Ehkä ei pitäisi. Osaisipa ajatella että ihan sama pitääkö kukaan musta. Mutta haluaisin olla mukava kaveri ja tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kylmeni lopulta välit vanhaan ystävään, joka rikastui äkillisesti tosi paljon. Kun itse elää tavallista pienituloisen ihmisen elämää, alkoi se idioottimainen törsäily ja liikunta-/ruokavaliohifistely vaan käydä lopulta liikaa hermoille. Vaikka ihmisen ei tarvitse käydä töissä, voisi sentään keksiä jotain järkevää tekemistä.

Kuulostaa vähän ikävältä asenteelta kaveriasi kohtaan. Eikö oma hyvinvointi saisi olla tärkeää? Kuka voi määritellä ulkopuolelta mikä on järkevää tekemistä kellekin? Kuulostat tuomitsevalta. T. Ap (onko tämä nyt typerä mielipide sanoa ääneen)

Älä ota yhteyttä vaan anna ystävän ottaa ensin. Jos ei mitään kuulu niin asia on sillä siisti. Just toimin noin yhden kohdalla ja en enää pidä häntä edes kaverina.