Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei vaikuta enää pitävän minusta, miksi sinä olet joskus alkanut inhota kaveriasi?
22.07.2019 |
Olen sellainen peruspositiivinen ihminen, en koskaan ainakaan halua loukata ketään, yritän ottaa muut huomioon, vähän vetäytyvä ja introvertti kyllä olen ja joskus kömpelö sosiaalisesti (sosiaalista ahdistusta joka johtuu kiusaamistaustasta) Tässä on siis oma näkemykseni itsestäni.
Yksi kaverini tuntuu kuitenkin jotenkin selkeästi inhoavan minua nykyään. Mitä voin tehdä? Tuntuu kauhealta jos musta ei tykätä. Mutta kaveriero on varmasti ihan paikallaan jos näin on. Mutta miksi joku voi alkaa yhtäkkiä inhota toista? Olettaisin että jos olen loukannut niin loukattu sanoisi suoraan, oletan siis että persoonani on alkanut ärsyttää. :/
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet päätellyt noin? Ehkä kaverillasi on jotain mielen päällä, jotain josta ei halua puhua. Tai erilainen elämäntilanne juuri nyt ja siksi ehkä ei halua tavata tms.
Hänen kommunikaationsa kanssani on muuttunut tylyksi ja välinpitämättömäksi ja kasvotusten on vähän piikittelevä välillä, tai haukoittelee paljon. Musta tuo on surullista jos ei halua pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin vaikka ois vähän eri elämäntilanteet. En oo koskaan itse katkaissut välejä vaikka kavereilla on tilanteet muuttuneet.
Ei siinä, vapaa maa jne, mutta yritän vaan ymmärtää. Tuntuu että oon joku maailman viimeisin lojaali kaveri, ketään muuta ei tunnu enää kiinnostavan sellainen :D
Ongelma taitaa piillä viimeisessä lauseessasi. Jos olisin kaverisi, minäkin ottaisin etäisyyttä ilman selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kaverisuhteet vaan kuihtuu, ei sinun tarvitse miettiä mikä sinussa vikana. Kiusatut monesti tekevät niin.
Itse olen ottanut etäisyyttä ystävään, joka saanut elämänsä sekaisin, on liian tarvitseva, uhriutuu ja on katkera. Tuntuu, että syyttää koko ajan muita ja maailmaa haasteistaan ja samalla pitää itseään jotenkin erityisasemassa, hänen ongelmansa ovat mielestään ihan omaa luokkaansa. On masentunut, se on selvä. Odotti myös esim lastenhoitoapua, mutta sanoi ettei itse voi jeesiä mitenkään.
YStävät ryhtyivät muokaamaan minua negatiiviseen suuntaa ja sanelmaan mitä saisin haluta tai mikä minulle sopii. Samoin se, että minule ryhdyttiin tyrkyttämään islamia ja ylipäänsä kieltäydyttiin kuulemasta mielipidettäni elämäni suhteen. Eli totaalinen jyrääminen. Totesin silloin ettei tämä ole ystävyyttä vaan henkistä pahoinpitelyä, jota kukaan ei ansaitsisi osakseen. Se niistä ystävyysuhteista.
Vierailija kirjoitti:
En osannut olla ihmissuhteessa, minulta puuttui luottamus.
Minulle kyllä toditetiin ettei luottamukseen ollut aihetta. Siinä määrin useaan otteeseen luottamukseni on petetty ytävyyssuhteissa. Siksi nyt enää työkavereilla ja parisuhteella on merkitystä, mitä suhteisiin tulee. Toki toive ystävyydestä on vielä jäljellä, mutta ystävyydet syntykööt sitten työelämän puitteissa, niin on ainakin yhdistäviä tekojöitä muutoinkin, kuin asuinpaikka.
Ärsyttää ihminen joka on juopon kanssa, välillä eroamassa ja sitten taas mukamas "onnellisesti" yhdessä. Sitten taas ero houkuttaa kun tulee riitaa puolison kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osannut rentoutua yhtään ja sen takia itsekin olin aina kireänä samassa seurassa. Alkoi myöhemmin piilovittuilemaan kummallisista asioista ja keksi perättömiä juoruja minusta.
Jälkeenpäin selvisi että miesystävänsä oli ihastunut minuun. Välien katkaisun olisin ymmärtänyt mutta en tälläistä käytöstä aikuiselta naiselta.
Mä lopetin yhteydet ymmärtäessäni, miten kaveri onnistui aina jotenkin negaamaan asioita, mitä itse edustin.
Halventavaa puhetta mun sukupuolen edustajista, ammattini edustajista, kotikaupungistani jne. Korosti itseään ja vähätteli muiden osaamista. Oli manipuloiva ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni alkoi kertoilla liikaa mun elämäntarinaa muille ystävilleen ja työkavereilleen.
Mulle on sattunut ja tapahtunut elämässä paljon, erityisesti vastoinkäymisiä.
Tämä ystäväni on elänyt tasaista, turvallista elämää koko ikänsä toisin kuin minä.
En tajua vieläkään miksi draamailla mun kokemuksilla, vielä kuin kyseessä on mies.
Minä olen nainen.
Ärsyttää vieläkin kun ajattelen asiaa.
Lisäksi tämä tyyppi halusi olla muutakin kuin ystävä.
Hänen ominaishajunsa ei kiehtonut minua.
Tämä on mun tekemä vanha ketju! Meille kävi niin ettei oltu lopulta enää yhteydessä. Kerran yritin kysellä miten menee ja vastauksesta päättelin ettei entistä ystävää kiinnosta oikein olla tekemisissä. Toki mua mietityttää yhä että miksi, mutta oon koittanut keskittyä ihmisiin jotka pitää musta. Tietäen että tällä ihmisellä on ollut vaikeitakin aikoja huolestuttaa että jos kyseessä olikin jotain muuta kuin kyllästyminen kaveriin, mutta en voi sitä tietää. Jos toinen muuttuu tylyksi tai välinpitämättömäksi, on mentävä sillä oletuksella että ei varmaan kiinnosta enää. Mutta kyllä harmittaa silti pitkäaikaisen kaverin menettäminen ja on hankalaa kun ei tiedä syytä. Teillä on ollut tosi mielenkiintoisia ja rehellisiä vastauksia. Mieluusti kuulisin niitä lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osannut olla ihmissuhteessa, minulta puuttui luottamus.
Minulle kyllä toditetiin ettei luottamukseen ollut aihetta. Siinä määrin useaan otteeseen luottamukseni on petetty ytävyyssuhteissa. Siksi nyt enää työkavereilla ja parisuhteella on merkitystä, mitä suhteisiin tulee. Toki toive ystävyydestä on vielä jäljellä, mutta ystävyydet syntykööt sitten työelämän puitteissa, niin on ainakin yhdistäviä tekojöitä muutoinkin, kuin asuinpaikka.
Mulla sama ja siksi en vaan osannut
Itsellä ei ole mitään välirikkoa, mutta huomaan, että mua ei vaan enää huvita roikkua puhelimessa kuuntelemassa toisen puhetulvaa. Harvoin saa itse juurikaan puhuttua mitään. Se ei ole sellaista rentoa rupattelua, vaan tuntuu, että olen ihan uupunut noiden puheluiden jälkeen. Huomaan myös, että jätän aika usein vastaamatta. Johtuen siitä, että tiedän, että siinä menee taas "koko ilta", vaikka kuinka yrittäisi lopettaa (jos ei suorastaan meinaa katkaista puhelua). Yksi kaveri soittaa yleensä aina, kun on ajamassa johonkin tms., eli pitäisi olla vaan seurana ja itsellä ei ole sellaisia hetkiä. Kuulun siis niihin, jotka mieluummin sopivat pitkät rupattelut ennalta, niin osaa itsekin varautua kuulokkeilla ja lähteä kävelylle samaan aikaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
uudehko ystävyyssuhde kariutui. hän vaikutti alussa olevan suht. tervejärkinen, iloinen aktiivinen, sosiaalinen plus samoja harrastuksia. hänestä vain paljastui järjettömän takertuva puoli ja henk.koht draamaa riitti. eli soitti tai tekstasi useamman kerran päivässä ja puhelut oli tyyliin 3h känni-itkua keskellä yötä.
haaveili muuttavansa mun omistusasuntoon "kämppäkaveriksi". opiskelut hoiti puolivillaisesti ja pisti mut tekemään opintoihin liittyviä tehtäviä puolestaan.
eli liian takertuvainen ihminen, joka piti mua omana jatkeenaan eikä erillisenä ihmisenä. yritti sekaantua liikaa mun elämään ja hallita sitä. ei kunnioittanut mun yksityisyyttä.
imi kaiken hapen. esim. kun oltiin samassa tanssiryhmässä ja mä yritin seurata opetusta niin ei pystynyt keskittymään, kun tää yksi pölisi mulle jatkuvalla syötöllä omia juttujaan.
Herranjestas. Tuossa kohtaa kun suht uusi ystävä haluaa muuttaa kämppikseksi, ollaan jo aika rajattomissa tunnelmissa. Joku mt-häiriö varmaan.
Lisää näitä. Ystävä li 20 vuoden ajalta on alkanut käyttäytyä samalla lailla.
Itse ainakin hylkäsin yhden kaverin sen takia, että hän oli koko ajan vaan enemmän täynnä vihaa ja katkeruutta. En jaksanut enää kuunnella sitä haukkumista, rasis mia jne.