Kadotin parisuhteessa itseni
Onko ihan tyypillistä, että ”oma elämä” katoaa kun alkaa vakavaan parisuhteeseen?
Olemme asuneet yhdessä vuoden, seurustelleet kaksi. Harrastukset jäivät ensin, sitten kaverit. En käy edes vanhempieni luona enää, vaikka ennen olimme niin läheisiä. Kaikki entisen elämäni elementit ovat kadonneet, jäljellä on vain tämä koti ja mies.
Mies ei varsinaisesti rajoita menemisiäni, mutta minulla on TUNNE, että mies tahtoo minun pysyvän kotona. Kun vielä yritin harrastaa ja olla ja mennä, mies suhtautui jotenkin nihkeästi näihin olemisiini ja menemisiini. Siitä jäi tunne, että näin sen kuuluu mennä.
Mies kyllä näkee kavereitaan ja harrastaa, muttei paljon. Tällaistako tämä on? Ettei kummallakaan ole mitään omaa, vaan yhdessä ollaan ja piste.
Muilla kokemusta vastaavista parisuhteista?
Ei elämän tarvitse olla sellaista, että kummallakaan ei ole mitään omaa. Jos sulla on TUNNE, ota se puheeksi. Voi olla, että miehesi ei suhtaudukaan nihkeästi, vaan tulkitsee sen niin. Jos taas oikeasti suhtautuu, se on keskustelun paikka. Kenenkään etu ei ole se, että puolisolla ei ole muuta elämää.