Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Niin ja jäi kertomatta, että kun tyttö kuuli olevansa hiukan vanha aloittamaan viulun soittoa, häneltä saman tien lopahti innostus soittaa yhtään mitään. Nyt hän on jo sanonut, ettei aio mennä pianotunneillekaan, vaikka sattuisi pääsemään. Keväällä kävi musiikkiopiston pääsykokeissa ja jäi varasijalle. Suositus oli ottaa alkuun esim. yksityisopetusta.
-ap
Sehän se nykyaikana taitaa olla, että kaikki tehdään verenmaku suussa ja saavutukset tähtäimessä. Ihmiset on unohtaneet, millaista on tehdä jotain asiaa vain tekemisen ja oppimisen ilosta. Minä en välittäisi valmentajien kaakatuksista, yleensä heille raha kyllä kelpaa.
Joukkueurheilua on vähän tylsä aloittaa selvästi muita vanhempana, mutta muuten harrastaa voi harrastamisen ilosta, ei tarvitse pyrkiä huipulle tai edes erityisen hyväksi. Jos siis viulu kiinnostaa, ilman muuta soittotunneille.
Kyllähän se on ollut noissa jutuissa aina. Pallopelit tai bänditoiminta. Myös yleisurheiluun otetaan kaikki innolla mukaan
Se ongelma vaan on siinä, ettei noihin isompien lasten harrastelijaryhmiin tahdo löytyä osallistujia.
Vaikka nyt tuo voimistelu: lapsesi varmaankin mukaan pääsee, mutta todellakin, muut osallistujat ovat sellaisia 5-7 vuotiaita, koska tuon ikäisiä aloittelijoita ei juurikaan ole. Jonkin toisen (taito)lajin nuorena aloittaneet ja vaoimisteluun haluavat pääsevät yleensä testien kautta suoraan edistyneempien ryhmään, koska liikunnalliset taidot on hankittu nuorempana. 10-vuotiaalla on jo tärkeimmät herkkyyskaudet taitolajeihin takanapäin.
Jukisuudessa aina keskustellaan just näistä porukoista, joissa voisi "ihan vaan pelailla ja harrastaa". Mutta kun ne eivät pidemmän päälle pysy kasassa. Lahjakkaat huomaavat haluavansa enemmän ja kehittyvänsä nopeammin kuin muu höntsäporukka ja siirtyvät seuroihin, ei niin lahjakkailla into lopahtaa ihan vaan siihen pelailemiseen. Jää muutama innokas, joille ei löydy vetäjää eikä tiloja.
Ehkä joku harrastetanssi voisi olla ok? Tosin tanssiopistojen ja muidenkin tajonnassa ne alkeisryhmät taitaa olla täynnä niitä 5-vuotiaita.
Itsellä kokemusta eniten baletista, ja siinä kyllä tosissaan harrastavan pitäisi aloittaa n. 5-6 v viimeistään. Toisaalta, Misty Copeland aloitti vasta 13-vuotiaana :) . Myöhemmin aloittavalla pitäisi koordinaation hallinnassa olla sitten minimissään luontaista lahjakkuutta sekä venyvyyttä. Mutta jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin esim. Helsingin Tanssiopistolla on alkeistunteja baletissa ja muissakin tanssilajeissa myös vähän isommille lapsille, jopa teineille. Eikä tarvitse harrastaa 5-6 krt/vko, niin kuin ne jotka haluavat tosissaan kehittyä. Tanssi on siinä mielessä hyvä harrastus, että sitä voi harrastaa juuri sen verran kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemusta eniten baletista, ja siinä kyllä tosissaan harrastavan pitäisi aloittaa n. 5-6 v viimeistään. Toisaalta, Misty Copeland aloitti vasta 13-vuotiaana :) . Myöhemmin aloittavalla pitäisi koordinaation hallinnassa olla sitten minimissään luontaista lahjakkuutta sekä venyvyyttä. Mutta jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin esim. Helsingin Tanssiopistolla on alkeistunteja baletissa ja muissakin tanssilajeissa myös vähän isommille lapsille, jopa teineille. Eikä tarvitse harrastaa 5-6 krt/vko, niin kuin ne jotka haluavat tosissaan kehittyä. Tanssi on siinä mielessä hyvä harrastus, että sitä voi harrastaa juuri sen verran kuin haluaa.
Itelläni baletista ihan toiset kokemukset, tosin ei Helsingistä. Balettitunneilla raakattiin alkeisbaletista jatkoryhmään pääsevät. Voi harmi, kun ei tänä vuonna nyt onnistanut, kokeile vuoden päästä uudestaan. Oli se 8-vuotiaan ja 9-vuotiaan mielestä nöyryyttävää, kun 15 min. pikatesteissä valittiin vuotta nuorempia jatkoryhmään ja itse jäit tahkoamaan samaan tasoon.
Ja jatkoryhmistä taas raakattiin ns. tähtioppilaat omaan ryhmäänsä. Jouduin parhaasta kaverista erilleen, kun en päässyt tähtioppilaiden ryhmään. Kiinnostus loppui siihen jo 13-vuotiaana. Nyt aikuisena vasta olen tajunnut, että eihän siinä ole mitään järkeä. 13-vuotiaat karsitaan parempiin ja huonompiin ja siitä huonommasta porukasta ponnistava saa tehdä tuplasti töitä että nousisi taas parempiin. Henkisesti turhan raskas kuorma juuri teini-iän saavuttaneille.
Joo ihme asenne tuo, ikään kuin kaikkien pitäisi koittaa tulla maailman parhaaksi tai muuten ei edes kannata aloittaa mitään harrastusta. Ja sitten lapsuus (ja vanhempien rahat ja vapaa-aika) menee siinä että käy koulussa ja 6 kertaa viikossa ohjatuissa voimistelu/luistelu/tanssi/soitto tms treeneissä vaan että voi kyllästyä ja lopettaa kaiken liikkumisen siinä 15-16v kun tajutaan ettei suurimmasta osasta kuitenkaan tule niitä maailman parhaita ja pahimmassa tapauksessa on joo muutama loppuelämän vaivaava vammakin kerättynä liian kovan ja yksipuolisen treenin takia.
Aloitin taitoluistelun leikki-ikäisenä ja telinevoimistelun hieman myöhemmin. Minusta tuli molemmissa lajeissa keskinkertainen, pikkukisojen kiertelijä. Tietenkin asioihin perehtymättömät luulevat minua kovinkin lahjakkaaksi, vaikka totuus on toinen. Monien loukkaantumisten jälkeen löysin elämääni vielä baletin, mistä nautin nykyään ehkä eniten.
10v ja 5v aloittelija samassa ryhmässä ei ole lapselle kivaa, vaikka mahdollista olisikin. 10v voi olla jo tissit ja menkat samalla kun muut ryhmäläiset ovat päiväkotilapsia. Murrosikäinen siinä joukossa voi kokea itsensä todellakin ulkopuoliseksi. Mielummin joku nuorten tanssi.
Tyttö aloitti ratsastuksen noin 5 vuotiaan, nyt 10 vuotias ja on taitava. Mutta uskon että jos halua ja rohkeutta riittää 10 vuotiaan aloitettu ratsastusharrastus tuottaisi saman tuloksen.
No tosiaan riippuu vähän lajista, voimistelu ja taitoluistelu ovat esimerkkejä lajeista jotka tulisi aloittaa aikaisin, mieluiten alle kouluikäisenä. Oma tyttö aloitti voimistelun 4-vuotiaana ja 7-vuotiaana siirtyi valmennusryhmään jossa treenattiin jo 3krt/viikko ja vuotta myöhemmin 4krt/viikko. Voit siitä laskea paljonko treeniä on ehtinyt 10-vuotiaaksi mennessä tulla. Joku telinevoimistelu on vielä vaativampaa. Mutta varmaan on lajeja joissa ikä ei niin paljon vaikuta.
Elina Gustafsson aloitti nyrkkeilyn 20-vuotiaana, nyt hän on maailman huippuja.
Sitten on se joku mies, joka aloitti oopperalaulamisen vasta aikuisena ilman mitään aiempaa laulukokemusta ja josta noin vain on kohonnut yksi tunnetuimmista tämän päivän suomalaisartisteista. Kiertelee maailman lavoja, käy välillä Suomessa piipahtamassa. Ei tule nyt nimi mieleen.
4-5-vuotiaana kun aloittaa tietyn lajin treenaamisen, niin pitäisi riittää. Alla tietysti muuta aiheeseen liittyvää toimintoa.
Esimerkiksi jos toiveissa on telinevoimistelun harrastaminen, tulisi pohjalla olla jo kehonhallintatreeniä, paljon kiipeilyä ja temppuilua ulkona jne..
Tarviiko harrastuksen olla sellainen, että siinä pitää kehittyä hyväksi/huipuksi?
Jos kaipaa uutta harrastusta, niin miten olisi joku, jossa touhutaan monipuolisesti erilaisia juttuja, ja jossa mukaan voi liittyä minkä ikäisenä tahansa, kuten vaikkapa partio tai 4h? Partio esim.opettaa luonnossa toimimista, johtajuutta ja kaikenlaisia taitoja mitä tarvitaan elämässä.
Riippuu lahjakkuudesta, mutta hyvin varhain kuitenkin jos esim kyse urheilusta.
Tykkääkö esim. uimisesta, jos on urheilullinen tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Elina Gustafsson aloitti nyrkkeilyn 20-vuotiaana, nyt hän on maailman huippuja.
Sitten on se joku mies, joka aloitti oopperalaulamisen vasta aikuisena ilman mitään aiempaa laulukokemusta ja josta noin vain on kohonnut yksi tunnetuimmista tämän päivän suomalaisartisteista. Kiertelee maailman lavoja, käy välillä Suomessa piipahtamassa. Ei tule nyt nimi mieleen.
Ei naisten nyrkkeilyä voi verrata esim. taitoluisteluun tai voimistelun. Taitotaso ja harrastajien määrä on täysin eri. Samoin voisin ihan mutullakin väittää, että venäläiset ja kiinalaiset treenauttaa jo pikkulapsia todella kovaa. Ei sieltä muuten voi säännöllisesti nousta ihan teini-ikäisiä supervoimistelijoita.
Kun Elina on vasta aloittanut nyrkkeilyuraansa, on jo huippuvoimistelujat eläkkeellä. Näin kärjistetysti. Mutta ero on huima.
Oma poikani on 12 ja on pelannut jääkiekkoa pienestä asti. Ei siihen joukkueeseen ole enää vuosiin voinut kukaan aloittelija nousta, pelaavat jo harjoittelun tuloksena niin kovaa ja taitavasti. Joten kyllä hyvin moneen lajiin 10-vuotias on jo liian vanha.
Olet aivan oikeilla jäljillä. On toedella outoa, että harrastusten ohjaajat eivät halua vetää ns. harrastusryhmiä. Mielenkiintoista on myös se, että hyvä=huippu. Jokainenhan tulee paremmaksi kuin ennen, kun harjoittelee jotakin. Jopa hyväksi omaan tasoonsa nähden. lasten suhteen taas, aina kun ovat jonkin mielenkiintoisen harrastuksen tai puuhan äärellä, niin eivät tee pahojaan :)
Voimistelemaan vaan ja soittamaan sitä viulua.