Lue keskustelun säännöt.
Äitiys eli "luuserius" pelottaa
03.07.2019 |
Hei av, tarvitsen apua järjettömään ahdistukseen ja pelkoon. Tiedän jo etukäteen, että turpaan tulee joten menen suoraan asiaan:
Pelkään, että äitiyden myötä muutun täydeksi surkimukseksi, jota jää painamaan elämätön elämä. Näen jatkuvasti ympärilläni vauvaonnen sijaan vain sitä, miten ennen fiksut ja menestyneet naiset muuttuvat vauvan myötä kestovaipoista ja lastenvaatekutsuista innoissaan jauhaviksi synnytyskoneiksi, joiden kehitys pysähtyy vauvaan. Kaikki omat unelmat lentävät romukoppaan, ja naisen osaksi muuttuu vauvojen palveleminen. Miehet sen sijaan saavat nauttia perhe-elämästä ja samalla jatkavat uraa, naiset ottavat takkiin niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Koen suunnatonta ahdistusta siitä, etten mitenkään sovi "kunnon äidin" muottiin. En ole pätkääkään kiinnostunut pukemaan vauvaa söpöihin asuihin, en halua rakentaa hiekkakakkuja tai käydä kutsuilla vaan tehdä tärkeitä ja haastavia asioita. Toisaalta pelkään kuitenkin myös sitä, että joutuisin jäämään aivan yksin vauvan kanssa, kun mies on töissä ja koska en mitenkään tunne kuuluvani minnekään kikatuskerhoon, jossa hypistellään vauvanvaatteita.
Varmasti moni nyt ehdottaa, että helppo juttu älä hanki lapsia. Kysymys ei ole siitä, etten pitäisi lapsista tai haluaisi perhettä vaan siitä, että raskaus ja äitiysloma sekä vauva-aika on minulle todella pelottava ja ahdistava ajatus.
Auttakaa, mitä voin tehdä ajatuksilleni, sekä sille että oikeasti välttäisin tuollaisen kohtalon, joka minulle olisi pahin mahdollinen?
Kommentit (104)
Vältät sen kohtalon olemalla tekemättä niitä vauvoja. Hyvin yksinkertaista. Jos olet 30v voit käydä laitattamassa piuhat kiinni. Olet nykyajan ihannenainen. Tosi outo provoaloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos arvomaailma on sellainen että äitijutut on luuseriutta niin ei varmaan kannata alkaa äidiksi sitten. Jos ei lapsiin liittyvät asiat kiinnosta on parempi olla tekemättä niitä.
Kummallisia ja halventavia ajatuksia sinulla äitiydestä? Jos olet tosissasi, ei kannata niin hirveästi etukäteen mustamaalata asioita, ei se vauva-aikakaan niin kauaa kestä että ihan "pilalle " menisit.
uuden vauvan myötä se äidin mieli väkisinkin kapenee vaan sen vauvan kokoiseksi, luonto sen järjestänyt, että pieni ihminen saa kaiken tarvitsemansa. Mutta kyllä se perspektiivi taas laajenee sitä mukaan kun se vauva kasvaa. Mutta pakkohan niitä lapsia ei ole tehdä, jos pelkää muuttuvansa luuseriksi.
Mulla oli samoja mietteitä ennen äitiyttä. Mutta kun lapsen saa, menee arvot uusiksi. Sitä miettii mikä on oikeasti tärkeää ja mihin haluaa aikansa käyttää. Jos se on ura, niin voi sitä uraa tehdä vaikka onkin lapsia. Suomessa onnistuu opiskelukin äideiltä, koska yhteiskunta tukee niin hyvin.
Mulla on 2 lasta enkä koe vieläkään olevani mikään pullantuoksuinen mamma. Mutta voi lapsiaan muutenkin rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesi on halveksiva etkä voi mahdollisesti olla niin älykäs ja upea kuin kuvittelet olevasi. Olet henkisesti ristiriitainen. Älä hanki lasta ennen kuin opit hellittämään tuota suorittajaidentiteettiäsi.
Äitiys"lomalla" on tärkeää osata pysähtyä, muodostaa suhde lapseensa, oppia tuntemaan lapsi ja uusi itsensä. Totta h.e.lvetissä asiat muuttuvat. Jos muutosta pelkäät niin elämä ei ole sun juttu. Itsetunto kuntoon ja halveksinta helkkariin, sitten voit avoimin mielin harkita asiaa uudelleen.
(Tiesitkö, että äitejä on erilaisia, kaikki lapset on erilaisia, kaikki perheet ovat yllättävän erilaisia? Vastuu on se mikä yhdistää ja sekin hoidetaan hyvin eri tavoin)
Nyt en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Paljon on naisia tärkeissä tehtävissä ja ovat myös äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään tykännyt istua hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi tekee hiekkakakkuja. Silti istuin siellä ja ihastelin tekeleitä, koska lapsi tykkäsi. Siinä menee muutama vuosi ennen kuin lapsen voi päästää ulos yksin. Muuten se on ihan itsestä kiinni, miten innostuu lastenvaatteista. Sitä ei kukaan voi taata, miten innokkaasti mies osallistuu arkeen ja lapsen hoitamiseen lupailuista huolimatta, joten kannattaa miettiä, miten pärjäisi lapsen kanssa kahdestaan.
Onko sulla toissa ketaan jolla on lapsia ja haastava tyo? Katsele niita. Kysy miten meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samat ajatukset ja tunteet kuin ap:lla. Ja koska tiedän tasan tarkkaan, että joutuisin huolehtimaan yksin lapsesta/lapsista, en aio hankkia niitä. Yksinkertaista. Jos äitiys tuntuu ahdistavalta jo ennen kuin on yhtäkään lasta, se ainoa oikea ratkaisu on ihan oikeasti jättää lapset tekemättä.
Suomen asenneilmapiiri on vielä nykyäänkin sellainen, että äiti on aina se, joka jää kotiin ja luopuu omasta elämästään lapsen takia. Ainoa, mikä tältä kohtalolta pelastaa on se, jos kuolee synnytyksessä.
Jos olet trolli, hanki elämä. Jos olet tosissasi, niin äitiys ei kyllä todellakaan ole sinua varten. Jos ennakkoasetelmat ovat jo tuollaiset, lapset jätetään tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin todella ristiriitainen ja pimeä aloitus. Taidat ap olla vielä hyvin nuori?
Voit olla ihan omannäköisesi äiti, älä huoli. En minäkään ikinä kokenut että lasten hankkiminen tarkoittaisi vain hiekkakakkuja ja kestovaippailuja. Eniten tykkään ja saan irti lapsteni seurasta nyt kun ovat jo aikuisia ja voidaan keskustella vaikka kirjallisuudesta ja käydä aikuisten menoissa yhdessä. Tämä on vähän kuin palkinto siitä lapsuusajasta, että nyt on hieno tyyppi kasvatettu aikuiseksi ihmiseksi ja parhaimmillaan saatu siitä uusi sydänystävä :). Koen olleeni ihan kelpo kasvattaja vaikka missään kerhoissa yms ei tullut tuntikausia juostua (en tiedä onko nykyään jotenkin kovemmat paineet sellaiseen?) Monet kotityötkin on inhokkeja, onneksi meillä mies tekee yleensä ruuan ja osallistuu muutenkin puoliksi. Yrittäjänä lapset oli usein töissä mukana, päivät pitkiä. Hyvin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika yksinkertaiselta ihmiseltä noilla ajatuskuvioilla.
Sinä teet omalla elämälläsi tietenkin niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Jos lapsiasiat eivät kiinnosta ja ne ahdistavat, niin sitten lapsia ei tehdä. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ristiriitainen ja pimeä aloitus. Taidat ap olla vielä hyvin nuori?
Olen 28 v, mutta minulla on diagnosoitu autismi ja tourette. Pissa! Ehkä sillä on vaikutusta kapeakatseisuuteeni kun on näitä rajoitteita. Kakka!
Ap.
Tässä kokenut ammattijohtaja, johtoryhmätasolla ollut 15v ajan ja kolme lasta löytyy.
En nyt apn suhteen ota kantaa mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta sanon vaan sen että moni noista apn tuntemista ”aivottomista äityleistä” on saattanut valita tuon ihan tarkoituksella huomattuaan eräänlaisen yhteiskunnan huijauksen.
Tätä on vaikea esittää joutumatta kivitetyksi, mutta kyse on pohjommiltaan siitä että yhteiskunta vaatii naista llemasn mies menestyäkseen. Niin minäkin tein, opiskelin kunnianhimoisesti kaksi akateemista tutkintoa, menin nopeasti työelämään, ponnistelin uralla, taistelin ja kilpailin miesten kanssa ylennyksistä, hirveällä työllä etenin johtotasolle.
Vasta kun sai oman lapsen tajusi että tämä lapsen saaminen ON palkitsevaa ja motivoivaa toisin kun on uskoteltu. Ja että tämäkin on tärkeää ja merkityksellistä. Ja että nainen voi nauttia tästä. Sitten äitiyslomalta töihinpalatessa tajusi tupla-huijauksen: naiselta vaaditaan täydellinen suoritus työssä JA äitiydessä JA kodinhoidossa, miehille riittää ihan vaan se keskiverto suoritus työelämässä.
Olen aina palannut takaisin töihin mutta vuosi vuodelta alkanut ajatella enemmän sitä että onko tämä ns huijaus naisille hyväksi. Tottakai lahjakas nainen tarvitaan työelämässä ja hän itsekin siitä nauttii - mutta pitäisikö vaatimustasoa höllätä hetkeksi silloin kun saa lapsen? Että ihan teilusti olisi vaan kotona eikä yrittäisi taistella täydellisyyden vaarimuksissa monella kentällä samanaikaisesti?
Ja onko oikeasti sittenkään OMA HALU luoda uraa ja menestystä vai onko se yhteiskunnan tarve ja vaade?
En tiedä. Mutta asiaa kannattaa miettiä.
Äitiyttä suurempaa "luuseriutta" on, jos elämäntarkoitus on ura ja kilpajuoksu oravanpyörässä.
Pysähdy joskus ajattelemaan oikeasti tärkeitä asioita.
Samaistun. En koskaan hankkinut lapsia, ja olen kyllä onnellinen näin. Tunnen itseni jo niin hyvin että tiedän, että lasten myötä olisin väsynyt ja katkeroitunut.
Homma on selvä. Et ole äiti matskua. Älä Hanki lapsia. Älä mieti äitiyttä, niin ei ala ahdistaa.