Äitiys eli "luuserius" pelottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kokenut ammattijohtaja, johtoryhmätasolla ollut 15v ajan ja kolme lasta löytyy.

En nyt apn suhteen ota kantaa mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta sanon vaan sen että moni noista apn tuntemista ”aivottomista äityleistä” on saattanut valita tuon ihan tarkoituksella huomattuaan eräänlaisen yhteiskunnan huijauksen.

Tätä on vaikea esittää joutumatta kivitetyksi, mutta kyse on pohjommiltaan siitä että yhteiskunta vaatii naista llemasn mies menestyäkseen. Niin minäkin tein, opiskelin kunnianhimoisesti kaksi akateemista tutkintoa, menin nopeasti työelämään, ponnistelin uralla, taistelin ja kilpailin miesten kanssa ylennyksistä, hirveällä työllä etenin johtotasolle.

Vasta kun sai oman lapsen tajusi että tämä lapsen saaminen ON palkitsevaa ja motivoivaa toisin kun on uskoteltu. Ja että tämäkin on tärkeää ja merkityksellistä. Ja että nainen voi nauttia tästä. Sitten äitiyslomalta töihinpalatessa tajusi tupla-huijauksen: naiselta vaaditaan täydellinen suoritus työssä JA äitiydessä JA kodinhoidossa, miehille riittää ihan vaan se keskiverto suoritus työelämässä.

Olen aina palannut takaisin töihin mutta vuosi vuodelta alkanut ajatella enemmän sitä että onko tämä ns huijaus naisille hyväksi. Tottakai lahjakas nainen tarvitaan työelämässä ja hän itsekin siitä nauttii - mutta pitäisikö vaatimustasoa höllätä hetkeksi silloin kun saa lapsen? Että ihan teilusti olisi vaan kotona eikä yrittäisi taistella täydellisyyden vaarimuksissa monella kentällä samanaikaisesti?

Ja onko oikeasti sittenkään OMA HALU luoda uraa ja menestystä vai onko se yhteiskunnan tarve ja vaade?

En tiedä. Mutta asiaa kannattaa miettiä.

Mä oon ollut jo pitkään myös sitä mieltä, että omat lapset nousevat vielä arvoon arvaamattomaan, ja tämä lapsettomuusbuumi on joku masinoitu juttu ja sen tavoitteena on lisätä ihmisten juurettomuutta jolloin ihmiset ovat helpompia hallittavia. Helpompia heittopusseja työelämälle ja niin edelleen.

Itselläni toistaiseksi vain yksi lapsi ja en ole mikään pullaäiti minäkään. Ja mitä pahaa siinä olisi? Uusi idolini on Ursula von der Leyen jolla on 7 lasta ja silti akateeminen ura ja poliittinen huippu-ura.

Niin. Mitä pahaa on olla pullantuoksuinen äiti? Miksei voi sanoa, että minä olen pullantuoksuinen ja hyvä äiti, ja lisäksi olen työssäni menestynyt akateeminen nainen. Eivät sulje toisiaan millään tavalla pois. Nykyään pullantuoksuisuus ei kuitenkaan ole muotia ja äitiys nähdään uran luomisen vastakohtana. Kapea käsitys naiseudesta.

Tee vain lapsia jos haluat. Ole sellainen äiti kuin haluat; nekin, jotka höppänöityvät johonkin lapsikuplaan, palailevat sieltä kyllä. Vai montako pelkästään teineistään puhuvaa äitiä olet tavannut?

Vierailija kirjoitti:

No, analyysi on tämä:

A. Olet niellyt kaiken, mitä nykyaikana ”rummutetaan”. Etkä kykene tulemaan ulos näistä syötetyistä asenteista. Kuitenkin: olet nainen ja kaipaat äitiyttä, siksi sinua ahdistaa. Muuten tuskin ahdistaisi.

B. Oma äitisi tai lähellä olevat äidit ovat antaneet negatiivisen käsityksen hommasta. Ahdistaa, koska kaipaat äitiyttä (kts. yllä). Näitä asioita voi ratkoa terapiassa.

Nyt sinun on mietittävä millaista elämää haluat elää.

Ole hyvä, ei tarvitse maksaa.

Voi olla, että vitsailit mutta tämä on oikeasti ihan hyvä vastaus. Olen tunnollinen ja haluan tehdä asiat aina oikein. Luen kirjoja ja ohjeita siitä, miten voin saavuttaa parhaan mahdollisen lopputuloksen asioissa. Ehkä minuun siksi vaikuttaa todella voimakkaasti kaikki "näin olet hyvä vanhempi"-ohjeet ja niihin sisältyy nykyään todella uuvuttava määrä asioita: itsestäänselvyyksien kuten neuvolan ja iltasatujen lisäksi myös sormiruokailut, vauvauinnit, perhepedit, äitijooga, parisuhdeterapia, täysimetys vuosikausia, kestovaipat, raskaudesta palautuminen mahdollisimman nopeasti ja niin edelleen. Pelkkä ajatuskin aiheuttaa minulle valtavia epätoivon ja riittämättömyyden tunteita.

Lähipiirissäni on myös äitejä, jotka ovat olleet masentuneita, yksinäisiä ja jotka ovat eronneet tai joutuneet sairaslomalle uupumuksen takia joten oikeassa olit siinäkin. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kahden äiti mutta ymmärrän oikein hyvin tuon mitä ap kuvailee. Vaikka vauvan pitåäkin saada aluksi äidin ja isänkin koko huomio niin osalla asia menee kyllä yli ihan toisten lapsellistenkin mielestå.

Osa ei pysty sanomaan päivää ilman sanaa vauva kestovaippa tai sormiruokailu. Tuntuu hirveän tunkkaiselta ja raskaalta ja monesti siltä että nuo ihmiset on omasta mielestään oikeampia, parempia ja enemmän äitejä kuin toiset ja tuntuu ettå kohtuus ja terve järki on kadonnut.

Minutkin vauva vei mennessään niin kuin miehenkin mutta olin ja olen silti kuitenkin aina ensin ihminen, nainen.

T.33 v yhteistå taivalta ja lapset jo maailmalla

Osuvasti kuvailtu. Ehkä minulla painaa taustalla myös epätoivo siitä, etten pysty siihen, mitä äideiltä nykyään odotetaan vaan pelkään menettäväni mielenterveyteni jos joudun tekemään vuosia itselleni vastenmielisiä asioita. -Ap

Mitä äideiltä odotetaan... kuulostat ihmiseltä, joka suorittaa asioita. Rentoudu ja mieti puolisosi kanssa omia odotuksianne ja valintoja.

Mieheni on ihana ja osaa myös suhtautua asiaan paljon rennommin ja avoimemmin kuin minä. Minun on vaikea unohtaa esimerkiksi tilastolliset asiat siitä, miten lapset vaikuttavat naisen elämään (=negatiivisesti) . -Ap