Lue keskustelun säännöt.
Äitiys eli "luuserius" pelottaa
03.07.2019 |
Hei av, tarvitsen apua järjettömään ahdistukseen ja pelkoon. Tiedän jo etukäteen, että turpaan tulee joten menen suoraan asiaan:
Pelkään, että äitiyden myötä muutun täydeksi surkimukseksi, jota jää painamaan elämätön elämä. Näen jatkuvasti ympärilläni vauvaonnen sijaan vain sitä, miten ennen fiksut ja menestyneet naiset muuttuvat vauvan myötä kestovaipoista ja lastenvaatekutsuista innoissaan jauhaviksi synnytyskoneiksi, joiden kehitys pysähtyy vauvaan. Kaikki omat unelmat lentävät romukoppaan, ja naisen osaksi muuttuu vauvojen palveleminen. Miehet sen sijaan saavat nauttia perhe-elämästä ja samalla jatkavat uraa, naiset ottavat takkiin niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Koen suunnatonta ahdistusta siitä, etten mitenkään sovi "kunnon äidin" muottiin. En ole pätkääkään kiinnostunut pukemaan vauvaa söpöihin asuihin, en halua rakentaa hiekkakakkuja tai käydä kutsuilla vaan tehdä tärkeitä ja haastavia asioita. Toisaalta pelkään kuitenkin myös sitä, että joutuisin jäämään aivan yksin vauvan kanssa, kun mies on töissä ja koska en mitenkään tunne kuuluvani minnekään kikatuskerhoon, jossa hypistellään vauvanvaatteita.
Varmasti moni nyt ehdottaa, että helppo juttu älä hanki lapsia. Kysymys ei ole siitä, etten pitäisi lapsista tai haluaisi perhettä vaan siitä, että raskaus ja äitiysloma sekä vauva-aika on minulle todella pelottava ja ahdistava ajatus.
Auttakaa, mitä voin tehdä ajatuksilleni, sekä sille että oikeasti välttäisin tuollaisen kohtalon, joka minulle olisi pahin mahdollinen?
Kommentit (104)
Esimerkiksi EU:n uusimmalla naisjohtajalla Ursula von der Leyenilla on 7 lasta. Ok, kaukaa haettu esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin siitä, että uran ja lapset voi kyllä yhdistää. Sinä itsehän sen päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiyttä suurempaa "luuseriutta" on, jos elämäntarkoitus on ura ja kilpajuoksu oravanpyörässä.
Pysähdy joskus ajattelemaan oikeasti tärkeitä asioita.
Jos ainoa keksimäsi vaihtoehto äitiydelle on tuo, niin pysähdy itse.
Ei vauvanvaatteiden hypistely ja hiekkakakkujen tekeminen ole ainoa oikea äitiyden muoto. Kollegani totesi 3 kk äitiysloman jälkeen, ettei häntä ole luotu tähän, laittoi lapsen hoitoon ja palasi työhön, josta hän nauttii. Toisen lapsensa kanssa toimi samalla tavalla, ja molemmista lapsista kasvoi fiksuja ja asiallisia nuoria miehiä. Lapset kyllä tulevat toimeen vähemmälläkin paapomisella.
Sinulla on nyt vain todella voimakkaat ennakkopelot. Et tietenkään voi asettautua lapsia tehneiden näkökulmaan, koska et ole sitä kokenut. Et tiedä miltä se tuntuu ja näet siitä vain hyvin pienen osan. Jos joku asia ei vain kiinnosta, niin sen hypettäminen tuntuu todella oudolta. Minua ei esim voi sekuntiakaan kiinnostaa jääkiekko tai golf tai mökkeily, mutta jotkut hurahtaa noihin täysillä. Voisin silti kuvitella meneväni mökille jos sellainen tilanne tulisi eteen. Tiedä vaikka siitä tykkäisinkin.
Jos mitenkään voin lohduttaa, niin vauva-aika on todella lyhyt. Ja jos kotona oleminen ahdistaa niin voit laittaa lapsen hoitoon jo vuoden ikäisenä. Yhden vuoden jaksaa vaikka päällään seisten. Se millä tavalla olet äiti on aivan sinun omassa päätettävissä. Ei tarvitse olla mikään höpöttävä äiti, eikö olla mukana missään äitikerhoissa. En minäkään ollut. Hiekkalaatikolla ja puistoissa muiden äitien joukossa tunsin itseni outolinnuksi ja erilaiseksi, mutta jotenkin sen ajan siedin. Kaikki lapseni menivät hoitoon 2-3 vuoden iässä ja ei harmita ollenkaan kun heihin panostin aikaani.
Jos vain pystyt niin lakkaa olemasta noin ennakkoluuloinen. Avaa maailmaasi ja uskalla olla oma itsesi. Lapsia ei ole mikään pakko tehdä. Tai jos teet niin ole omalla tavallasi äiti.
Jos kaikki äidit ovat mielestäsi tuollaisia, etkä näe että kykenisit itse olemaan erilainen ja halveksut tuollaista, niin eihän tuossa jää vaihtoehdoksi kuin jättää kys. touhu välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vältät sen kohtalon olemalla tekemättä niitä vauvoja. Hyvin yksinkertaista. Jos olet 30v voit käydä laitattamassa piuhat kiinni. Olet nykyajan ihannenainen. Tosi outo provoaloitus.
Tämä ei ole provo. Et tainnut jaksaa lukea koko aloitusta. Viimeiseen kappaleeseen kirjoitin: Kysymys ei ole siitä, etten pitäisi lapsista tai haluaisi perhettä vaan siitä, että raskaus ja äitiysloma sekä vauva-aika on minulle todella pelottava ja ahdistava ajatus. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos arvomaailma on sellainen että äitijutut on luuseriutta niin ei varmaan kannata alkaa äidiksi sitten. Jos ei lapsiin liittyvät asiat kiinnosta on parempi olla tekemättä niitä.
Miksi miehet saavat tehdä lapsia ilman luuserijuttuja? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samoja mietteitä ennen äitiyttä. Mutta kun lapsen saa, menee arvot uusiksi. Sitä miettii mikä on oikeasti tärkeää ja mihin haluaa aikansa käyttää. Jos se on ura, niin voi sitä uraa tehdä vaikka onkin lapsia. Suomessa onnistuu opiskelukin äideiltä, koska yhteiskunta tukee niin hyvin.
Mulla on 2 lasta enkä koe vieläkään olevani mikään pullantuoksuinen mamma. Mutta voi lapsiaan muutenkin rakastaa.
Kiitos kannustuksesta. Mukava kuulla, etten ole ainoa jolla on "vääriä" ajatuksia. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyttä suurempaa "luuseriutta" on, jos elämäntarkoitus on ura ja kilpajuoksu oravanpyörässä.
Pysähdy joskus ajattelemaan oikeasti tärkeitä asioita.Jos ainoa keksimäsi vaihtoehto äitiydelle on tuo, niin pysähdy itse.
Mistä sait käsityksen että ainoa vaihtoehto?
Aloituksesta sain vain tämän käsityksen, "miehet jatkavat uraa" ja "naiset ottavat taloudellisesti takkiin".
Ei kaikkien tarvitse eikä pidä lapsia hankkia, mutta osa jättää lapset hankkimatta järkevistä ja merkityksellisistä syistä, toiset vähemmän merkityksellisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 25 ja mun ajatukset on täysin samat kuin ap:lla. Kun siitä iästä oli puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ristiriitainen ja pimeä aloitus. Taidat ap olla vielä hyvin nuori?
Millä tavalla ristiriitainen? Järjetön ja ahdistava kyllä, senhän kirjoitin jo heti alkuun. En ole hyvin nuori, en tosin myöskään niin vanha että olisi jo kauhea kiire hankkia lapsia. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta. Olen mukauttanut elämääni paljon heidän mukaanda, mutta tehnyt myös koko ajan omia juttuja, lähinnä töitä. Mikään ei estä sua tekemästä omia juttuja lapsen ohella.
Minulla on kolme lasta, joiden kanssa olin yhteensä viisi vuotta kotona. Se aika oli aivan mahtavaa! Ensin ei kiinnostanut perhekerhot eikä vauvanvaatteet, mutta alkoivat kummasti kiinnostaa, kun sen aika oli. Nämä vuodet olin lähinnä äiti ja elo lapsentahtista, eikä se harmita yhtään, päinvastoin. Nykyisin omistan kohtalaisen ison yrityksen ja tuntuu, että kotivuodet toivat jaksamista myös työelämään, eivätkä missään tapauksessa vähennä arvoani yritysjohtajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se kokoomusnainenki 2 yliopistoutkintoa ja lapset. Naisilla ongelma on humanistiset alat. Tekniikka ja kauppatiede ei tunnu kiiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ihan omannäköisesi äiti, älä huoli. En minäkään ikinä kokenut että lasten hankkiminen tarkoittaisi vain hiekkakakkuja ja kestovaippailuja. Eniten tykkään ja saan irti lapsteni seurasta nyt kun ovat jo aikuisia ja voidaan keskustella vaikka kirjallisuudesta ja käydä aikuisten menoissa yhdessä. Tämä on vähän kuin palkinto siitä lapsuusajasta, että nyt on hieno tyyppi kasvatettu aikuiseksi ihmiseksi ja parhaimmillaan saatu siitä uusi sydänystävä :). Koen olleeni ihan kelpo kasvattaja vaikka missään kerhoissa yms ei tullut tuntikausia juostua (en tiedä onko nykyään jotenkin kovemmat paineet sellaiseen?) Monet kotityötkin on inhokkeja, onneksi meillä mies tekee yleensä ruuan ja osallistuu muutenkin puoliksi. Yrittäjänä lapset oli usein töissä mukana, päivät pitkiä. Hyvin meni.
Alkoi melkein itkettää ilosta kun luin tämän. Kiitos. Omassa lähipiirissä ei ole ketään, jolle voisin puhua suoraan tästä asiasta paitsi oma mies joka on onneksi kyllä ymmärtäväinen. Mutta helppohan hänen on, kun mitä tahansa tekeekin, se on kaikkien mielestä oikein. Jos on töissä, on perinteinen ja rehti, jos taas lapsen kanssa, on rakastava ja huolehtiva isä. Naiselle kumpikin vaihtoehto on vain huono.
Kyllä minä ainakin koen, että on ihan valtava paine olla juuri tietynlainen "aktiivinen" äiti, jonka koko elämä on vauva. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ristiriitainen ja pimeä aloitus. Taidat ap olla vielä hyvin nuori?
Olen 28 v, mutta minulla on diagnosoitu autismi ja tourette. Pissa! Ehkä sillä on vaikutusta kapeakatseisuuteeni kun on näitä rajoitteita. Kakka!
Ap.
Tosi vitsikästä. Myös törkeää kiusaamista niitä kohtaan, joilla oikeasti on autismi tai tourette. - Oikea ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vältät sen kohtalon olemalla tekemättä niitä vauvoja. Hyvin yksinkertaista. Jos olet 30v voit käydä laitattamassa piuhat kiinni. Olet nykyajan ihannenainen. Tosi outo provoaloitus.
Tämä ei ole provo. Et tainnut jaksaa lukea koko aloitusta. Viimeiseen kappaleeseen kirjoitin: Kysymys ei ole siitä, etten pitäisi lapsista tai haluaisi perhettä vaan siitä, että raskaus ja äitiysloma sekä vauva-aika on minulle todella pelottava ja ahdistava ajatus. - Ap
Punnitset itseksesi onko se lapsen arvoista vai ei. Kannattaa muistaa, että lapsen saamiseen liittyy muitakin epämiellyttäviä asioita kuin mammalomalla höperlityminen (johon voi jonkin verran vaikuttaa itselle sopivimmilla järjestelyillä). Sinun pitää mm. oppia sietämään loputonta huolta lapsesi turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Se on oikeasti aika haastava asia opetella.
Sinuna aloittaisin ihan siitä, että kirjoittaisin kaikki ajatukseni näkyvästi ja selvästi paperille ja vertailisit niitä keskenään. Pidä pieni tauko välissä ja palaa pohdintojesi pariin. Onko jokin ajatus naurettava, ristiriitainen tai ylimitoitettu? Mitä se nyt onkaan mitä oikeasti haluat tai mitä oikeasti pelkäät ja mitä voit oikeasti tehdä asialle?
Kyllähän tämä aloituksesi vaikuttaa provolta, jonka tavoite on dissata zombiäitejä tms. Ehkä oletkin itse lukenut muutaman vastaavan provon liikaa ja muodostanut todellisuutesi niiden perusteella. Sääntö numero 1: älä puhu itsellesi tärkeistä asioista av:ssa. Saat vain pahan mielen.
Valitettavasti sinä itse olen paras ja ainoa oikea tekemään ne omat valintasi ja arvottamaan kriteerisi, että nyt mietintämyssy päähän. Hyvä kyllä miettiä asiat läpi ennen tuntemattomaan hyppäämistä, siitä sinulle pisteet. Lopulta sinun on oltava valmis heittäytymään jos haluat saavuttaa haaveesi.
Kiitos asiallisista kommenteissa, myös niistä joissa ehdotettiin asiallisesti sitä että ehkä lapsen tekeminen ei ole minua varten. Sitäkin ajatusta täytyy punnita.
Sain jo nyt paljon hyviä neuvoja ja uutta ajattelemisen aihetta. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arvomaailma on sellainen että äitijutut on luuseriutta niin ei varmaan kannata alkaa äidiksi sitten. Jos ei lapsiin liittyvät asiat kiinnosta on parempi olla tekemättä niitä.
Miksi miehet saavat tehdä lapsia ilman luuserijuttuja? -Ap
Väitätkö etteivät isät hoida lapsia tai osta lastenvaatteita?
Mun tutuissa on monia menestyneitä äitejä. Pari vuotta äitiyslomalla ei pilaa kenenkään osaamista tai asiantuntijuutta. Itse olin 5 vuotta pois äitiyslomilla ja hoitovapaalla. Palasin vuosi sitten takaisin töihin ja MIKÄÄN ei ollut muuttunut, vaikka hirveesti minua siitä peloteltiin. Olen siis akateemisesti koulutettu nainen. Ihan paskapuhetta, että asiat niin nopeasti muuttuisivat. Ei kuule muutu. Ja kyllähän näppärä ja fiksu ihminen oppii hetkessä, jos jotain uutta olisikin tullut. Mutta siis ehkä se on sitä omanarvon nostoa luulla, että työt kehittyisivät ja muuttuisivat kokoajan.
Äitiys ei ole pakko. Älä ota turhan isoa kuormaa.