Miksi nykyään on niin vaikeaa sanoa uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen ja olevansa kristitty?

Koska tiedät itsekin sen olevan täyttä roskaa.

En tiedä. Kysytäänkö sitä sitten usein?

Raamatun mukaan ei ole hyväksi kieltää uskoaan ha Jumalaa, mutta noin muuten sanotaan vain, että jos joku kysyy kuinka pelastua tai mihin ”toivosi perustuu”, niin silloin Jumala haluaa sinun kertovan.

Ei siis tarvitse sitä otsaan tatuoida.

Yhteiskunnan muuttuminen. Kristittynä alat olla vähemmistönä melkein jokaisessa ryhmässä. Niissä ryhmissä ei enää ole hirveästi edes käytännössä uskottomia tapakristittyjä, vaan yhä enemmän avoimesti uskonnollisuudelle vihamielista ateistia.

Kristinuskon tila käy Suomessa yhä ahtaammalle, sitä ahtaammalle mitä enemmän uskosi nojaa Raamattuun eikä yhteiskunnallisiin muotivirtauksiin. Valtiokirkko on avoimesti mukana tekemässä Raamattuun uskovan elämästä ahtaampaa, sinulle ei ole oikein enää kirkossakaan tilaa.

Onneksi on pieniä virkeitä seurakuntia ja yhteisöjä missä hyvä uskovien yhteys. Yhteiskuntia tulee ja menee, kirkkoja tulee ja menee, mutta usko säilyy.

Oliskohan se siitä, että varmaan vain 5-10 prosenttia suomalaisista uskoo oikeasti? Näin olen asian ymmärtänyt. Pitäisi ehkä löytää joku seurakunta, jossa voisi käydä ja olla oma itsensä? 

Älä lannistu, kerro rohkeasti uskosi. Nyt pitäisi uskovien vaan entistäkin rohkeammin julistaa evankeliumia, eikä väsyä ja uupua.

Älä syytä peiliä jos naama on väärä. Uskovilla on aukoton systeemi jonka ansioista ei tartte ikinä katsoa peiliin. Jos käyttäytyy huonosti ja ihmiset karsastaa, voi huokaista että elämme lopun aikoja ja tämä on merkki siitä. Tuo systeemi vähitellen näivettää uskonnon.

Jo vuosikymmenten ajan ihmisiä on aivopesty naureskelemaan uskovaisille. Kristinuskoa saa pilkata aivan vapaasti ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä jne. Onhan se uudessa testamentissa ennustettukin että lopunaikoina kristittyjä tullaan vainoamaan. Ei ihmisiä kiinnosta nykyään mikään muu kuin oma perse ja hedonismi kukkii.

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan se siitä, että varmaan vain 5-10 prosenttia suomalaisista uskoo oikeasti? Näin olen asian ymmärtänyt. Pitäisi ehkä löytää joku seurakunta, jossa voisi käydä ja olla oma itsensä? 

Näin se valitettavasti on ja todennäköisesti tuo 5 on lähempänä totuutta kuin 10. Valtiokirkkoon kuuluvista suurin osa on käytännössä uskottomia jotka tottumisen takia käyvät kerran vuodessa nopeassa joulusiunaustilaisuudessa hautakynttilöiden viennin yhteydessä ja uskonasiat olikin sitten siinä. Kun esim ollaan menossa naimisiin pyydetään papilta vihkikaavaa "jossa ei niin hirveästi puhuttaisi niistä jumalajutuistas". Ja sehän sopii nykyisille leipäpapeille, jotka eivät itsekään ole uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Koska tiedät itsekin sen olevan täyttä roskaa.

Tämän takia mä en viiti hirveästi puhua uskostani. Ihmisten asenteet. Minäkään en muiden uskomista tai uskomatta jättämmistä dissaa, mutta minun uskoani voi dissata vapaasti. Se on ihan paskaaa.

No, myönnän kyllä, että en nykyään viiti sanoa uskovani ihan räsästen ja muiden kahjojen takia. Koen myötähäpeää hyvin voimakkaasti tiettyä mieltä olevien uskovaisten ajatuspieruista, enkä jaksa alkaa selittämään, että minun usko on ihan toisenlaista, lempeää, suvaitsevaa, lähimmäisenrakkaus edellä menevää.

Olen taistellut tämän kanssa koko elämäni. Jo nuorena huomasin, että sydämessäni vain on usko (kristinuskon) Jumalaan enkä voi sille mitään. Yritin pitkään olla uskomatta ja ruokkimatta tätä puolta itsestäni, mutta siellä se edelleen on, vaikka ikääkin on jo kohta 40. En kuitenkaan koskaan ole voinut olla oma itseni, sillä jokaisessa työpaikassa, kaveriporukassa jne. on välillä suureenkin ääneen haukuttu uskovaisia tai mitään asiaan liittyvää. En ole niin rohkea että siihen huutaisin päälle omat mielipiteeni.

Kuten koomikko Ramy Youssef toteaa, kun hän oli nuori, hänen ystäviensä oli vaikeaa tulla kaapista homoseksuaaleina. Nyt hän asuu Kaliforniassa, ja hänen on vaikeaa tuhansien homojen keskuudessa tulla kaapista muslimina :D. Itse olen tosiaan aina kokenut näin - kaikki muu on hyväksyttyä paitsi usko.

Olen ihan tavallinen ihminen, en saarnaa enkä käännytä, ja haluan vain elää elämääni. Silti tätä yhtä asiaa minussa ei vielä kukaan ole hyväksynyt (esim. parisuhdetta en ole koskaan löytänyt tämän takia). Ja nyt jo vuosia tuntemani ihmiset eivät edes tiedä että uskon mihinkään. En vain saa sitä sanotuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmenten ajan ihmisiä on aivopesty naureskelemaan uskovaisille. Kristinuskoa saa pilkata aivan vapaasti ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä jne. Onhan se uudessa testamentissa ennustettukin että lopunaikoina kristittyjä tullaan vainoamaan. Ei ihmisiä kiinnosta nykyään mikään muu kuin oma perse ja hedonismi kukkii.

Viime Euroviisuissa Madonna pilkkasi suoraan kristinuskoa sadoille miljoonille katsojille suorassa lähetyksessä. Eipä olisi sama mennyt läpi jos kyseessä olisi ollut halveksunta juutalaisuutta tai islamia kohtaan...

Uskovien ja homojen on vaikea tulla kaapista samasta syystä: uskovat sortaa homoja.

Kuinkahan moni sydämeltään kristitty on masentunut siitä, millainen tämä maailman nykyään on? Kaikki niin pinnallista ja menestys juurikin vaan merkkaa. Pitää olla parempi kuin muut tai ainakin näyttää siltä? 

Tekisi mieli lähteä johonkin kristilliseen vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan tai muualle, jossa uskolla olisi merkitystä oikeasti. Aidolle uskolle ei ole oikein tilaa tässä maassa. ap.

Sokea usko yliluonnollisiin olentoihin on pahasti ristiriidassa modernin tieteellisen maailmankuvan kanssa. Ihan kuten maahisiin ja ufoihin uskoviakin pidetään höpsöinä ja herkkäuskoisina. Samalla tavalla moni näkee uskovaisten olevan aika lapsellisia uskonsa kanssa. Uskotaan vain sen kummemmin kyseenalaistamatta asioiden totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmenten ajan ihmisiä on aivopesty naureskelemaan uskovaisille. Kristinuskoa saa pilkata aivan vapaasti ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä jne. Onhan se uudessa testamentissa ennustettukin että lopunaikoina kristittyjä tullaan vainoamaan. Ei ihmisiä kiinnosta nykyään mikään muu kuin oma perse ja hedonismi kukkii.

Viime Euroviisuissa Madonna pilkkasi suoraan kristinuskoa sadoille miljoonille katsojille suorassa lähetyksessä. Eipä olisi sama mennyt läpi jos kyseessä olisi ollut halveksunta juutalaisuutta tai islamia kohtaan...

Totta kai olisi. Samaa roskaa ne kaikki ovat.

Luulen, että hiljaisia kristittyjä on enemmän kuin luullaan. Moni ei avoimesti kerro mutta uskoo silti.  Kyllähän edelleen joka sunnuntai kaikkiin kirkkoihin riittää väkeä ja radiotakin kotona kuunnellaan. Kristillistä kirjallisuutta luetaan ja kesätapahtumissa käydään. Hiljaista uskoa siis on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmenten ajan ihmisiä on aivopesty naureskelemaan uskovaisille. Kristinuskoa saa pilkata aivan vapaasti ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä jne. Onhan se uudessa testamentissa ennustettukin että lopunaikoina kristittyjä tullaan vainoamaan. Ei ihmisiä kiinnosta nykyään mikään muu kuin oma perse ja hedonismi kukkii.

Viime Euroviisuissa Madonna pilkkasi suoraan kristinuskoa sadoille miljoonille katsojille suorassa lähetyksessä. Eipä olisi sama mennyt läpi jos kyseessä olisi ollut halveksunta juutalaisuutta tai islamia kohtaan...

Miten pilkkasi? jäi näkemättä/ kuulematta? Onko Madonna katolinen vai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sydämeltään kristitty on masentunut siitä, millainen tämä maailman nykyään on? Kaikki niin pinnallista ja menestys juurikin vaan merkkaa. Pitää olla parempi kuin muut tai ainakin näyttää siltä? 

Tekisi mieli lähteä johonkin kristilliseen vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan tai muualle, jossa uskolla olisi merkitystä oikeasti. Aidolle uskolle ei ole oikein tilaa tässä maassa. ap.

Voin sanoa että uskoni oli vahvimmillaan kun olin tuon kaltaisessa työssä. Ei ollut tuloja eikä tietoa siitä mitä huomenna tapahtuu... :D Ja kuitenkin kaikki järjestyi, aina, juuri oikeaan aikaan. Ikinä en ollut nälässä tai taivasalla. Nyt olen juuttunut toimistorotan elämään, käyn lähikaupassa ja katson illalla leffaa yksin. En tarvitse rukousta enkä ihmeitä, eikä siis uskokaan näy taviselämässäni. Pitäisiköhän lähteä taas? ;) Olihan se elämäni parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sydämeltään kristitty on masentunut siitä, millainen tämä maailman nykyään on? Kaikki niin pinnallista ja menestys juurikin vaan merkkaa. Pitää olla parempi kuin muut tai ainakin näyttää siltä? 

Tekisi mieli lähteä johonkin kristilliseen vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan tai muualle, jossa uskolla olisi merkitystä oikeasti. Aidolle uskolle ei ole oikein tilaa tässä maassa. ap.

Tekisi mieli mennä vaikka Israeliin kibbutsiin asustamaan, tai muuten muuttaa sinne Pyhälle Maalle, mutta ainakin vielä kaikenlaisten sidosten takia ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sydämeltään kristitty on masentunut siitä, millainen tämä maailman nykyään on? Kaikki niin pinnallista ja menestys juurikin vaan merkkaa. Pitää olla parempi kuin muut tai ainakin näyttää siltä? 

Tekisi mieli lähteä johonkin kristilliseen vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan tai muualle, jossa uskolla olisi merkitystä oikeasti. Aidolle uskolle ei ole oikein tilaa tässä maassa. ap.

Voin sanoa että uskoni oli vahvimmillaan kun olin tuon kaltaisessa työssä. Ei ollut tuloja eikä tietoa siitä mitä huomenna tapahtuu... :D Ja kuitenkin kaikki järjestyi, aina, juuri oikeaan aikaan. Ikinä en ollut nälässä tai taivasalla. Nyt olen juuttunut toimistorotan elämään, käyn lähikaupassa ja katson illalla leffaa yksin. En tarvitse rukousta enkä ihmeitä, eikä siis uskokaan näy taviselämässäni. Pitäisiköhän lähteä taas? ;) Olihan se elämäni parasta aikaa.

Missäpäin maailma olit ja mitä kautta sinne hakeuduit?

t. ohis