Ihmiset, jotka ovat aina myöhässä
Voisiko joku, joka on aina myöhässä, selittää sitä logiikkaa, miksi? Odotan taas yhtä ihmistä ja hän on taas 20 min myöhässä. Todella kypsää odottaa lähtövalmiina.
Sama juttu yhdessä työkaverissa, sitä palaveria ei ole, johon hän etenkään aamulla saapuisi ajoissa, ei vaan ole. Aina myöhässä.
Onko teillä omasta mielestänne jokin oikeus odotuttaa toisia, vai miksi myöhästytte aina?
Kommentit (85)
Vinkki: jos kaverisi on krooninen myöhästyjä sano tälle esim. 20 min aikaisempi tapaamisaika, että hän on "ajoissa". Testattu ja hyväksi havaittu.
Samaa ihmettelen. Mulla on sellaisiakin kavereita, että kun tulevat kylään ja on sovittu vaikka klo 14 maissa, niin kun kello lähenee kolmea, niin alkavat soitella, että tässä meneekin vielä heillä ainakin puolitoista tuntia, kun eivät ole ollenkaan vielä valmiina.
Ja sitten on niitä kavereita, jotka ovat aina myöhässä tapaamisesta ainakin vartin jossei puoli tuntia, ja heidän selityksensä asialle on, että kyllähän sä tiedät, että olen aina myöhässä. No jos sen kerran itsekin tiedostaa, miksi ihmeessä ei sitten voi lähteä aikaisemmin. Väistämättä tulee sellainen olo, että he asettavat itsensä toistensa yläpuolelle tai että kenenkään tapaaminen ei ole niin tärkeä kuin se, että voi itse toimia miten lystää.
"Väistämättä tulee sellainen olo, että he asettavat itsensä toistensa yläpuolelle tai että kenenkään tapaaminen ei ole niin tärkeä kuin se, että voi itse toimia miten lystää."
Juuri tämä. Tosi epäkunnioittavaa ja ärsyttävää.
En enää näe heitä.
Yhden kanssa lähdettiin Tallinnaan ja me oltiin samalla varauksella. En saanut omaa lippua ulos, kun toinen ei ollut näyttämässä henkkareita.
Tuli ihan viime tipassa, mm laivalla ei ollut yhtään istumapaikkaa vapaana.
Paluussa ilmoitin lähden nyt satamaan ja hän tuli ihan viime tipassa. Itse vein laukut säilytykseen ja sain kannelta hyvän paikan. Nautin paluumatkasta täysiä.
Hän jäi ulko-oven viereen laukkujen kanssa ja ei voinut liikkua lainkaan, laiva täynnä ja ei jaksanut kantaa laukkuja.
Itse vihaan odottamista ja odottelua, siksi olen todella viimetipan ihminen jotten joudu odottamaan. Yleensä olen just enkä melkein ajallaan joka paikassa, niin että todella hilkulle menee. Joskus toki myöhästyn muutaman minuutin, jos on esim. ruuhkaa tai viimetippaisuuteni takia myöhästyn vaikka bussista ja joudun mennä seuraavalla. Vihaan tätä piirrettä itsessäni, mutta en vaan osaa muuttua. Tai olen muuttunut, ennen olin 10-20 min aina myöhässä, nykyisin sentään pääasiassa aina nippanappa ajallaan.
Inhoan myöhästelijöitä. Olen oppinut välttämään odottelua, enkä esim. koskaan sovi tapaamista mihinkään kadulle tai bussipysäkille. Voin odottaa kahvilassa tai leffateatterin aulassa, mutta jos henkilö ei tule paikalle oikeaan aikaan, juon kahvini ja lähden pois, tai menen teatteriin sisälle. Tulkoon sitten omia aikojaan, minä en odottele.
Meillä löytyy molemmilta puolilta sukua tälläiset krooniset myöhästelijät. Suututtaa, asiasta on kyllä mainittu, mutta aina sama meno jatkuu. Koen ettei seuraamme arvosteta koska ikinä ei vaivauduta ajoissa paikalle.
Vihaan myöhästelijöitå. Meillä menee töissä neukkarin ovi lukkoon tasan silloin kun palaveri alkaa. Mielestäni fiksu käytäntö, jonka aion itsekin ottaa käyttöön mikäli joskus olen niin iso heppu. Takaan, että harva enää sen jälkeen myöhästyy toista kertaa...
Se on tapa. Varaavat liian pienen valmistautumisajan. Katsovat kelloa rauhallisin mielin siinä vaiheessa kun pitäs valmistautua. Sitten kun pitäis lähteä alkavat laittamaan itseään kuntoon. Ei käykään niin nopeasti kuin kuvittelevat. Tämä joka ikinen kerta. Totuttu tapa.
Vierailija kirjoitti:
En enää näe heitä.
Yhden kanssa lähdettiin Tallinnaan ja me oltiin samalla varauksella. En saanut omaa lippua ulos, kun toinen ei ollut näyttämässä henkkareita.Tuli ihan viime tipassa, mm laivalla ei ollut yhtään istumapaikkaa vapaana.
Paluussa ilmoitin lähden nyt satamaan ja hän tuli ihan viime tipassa. Itse vein laukut säilytykseen ja sain kannelta hyvän paikan. Nautin paluumatkasta täysiä.
Hän jäi ulko-oven viereen laukkujen kanssa ja ei voinut liikkua lainkaan, laiva täynnä ja ei jaksanut kantaa laukkuja.
Viime tipassa ja viimeisellä hetkellä ei ole myöhässä. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, kun joka paikassa pitää olla hyvissä ajoin töröttämässä ja ne jotka tulevat paikalle myöhemmin tai just ajoissa saavat mulkoilut osakseen.
Minulla ocd sairautena, se tarkoittaa sitä tarkastelen kotona asioita, enkä aina osaa arvioida kuinka kauan siinä menee. Toki tähänkin tulee varata aikaa riittävästi, että ei sekään nyt täysin riitä syyksi myöhästymiseen mutta se on kuitenkin itselläni takana miksi myöhästelen.
Täällä yksi. En kylläkään ole AINA myöhässä, mutta paljon useammin kuin olisi siedettävää.
Olen hyvin häpeissäni, etenkin täällä Suomessa jossa myöhästyminen on hyvin epäkunnioittavaa. Täsmällisyys on hieno asia. En ole myöhässä ylimielisyyttäni tai laiskuuttani. Minulla on eräs neurologinen häiriö, jonka vuoksi sisäinen kelloni "jätättää" hyvin paljon, lisäksi toiminnanohjaukseni on HYVIN huonoa.
Esimerkkitilanne tosielämästä:
Olen sopinut tapaamisen kello yhdeksi. Katson reittioppaasta, miten olisin paikalla hyvissä ajoin - varttia vaille yksi. Kerään tarvittavat tavarat valmiiksi laukkuun. Laitan herätyskellon soimaan niin, että muistan lähteä pysäkille. Tällä kertaa olen ajoissa!
Herätyskello soi. Havahdun koneen äärestä, en todellakaan olisi ilman kelloa tajunnut lähteä. Eteisessä huomaan, että takkini ei ole naulakossa. Juoksen sotkuiseen huoneeseeni penkomaan vaatekasoja. Hetken pengottuani löydän sen: jostain syystä takkini on pyykkikorissa. Heitän takin päälleni ja lähden ulos. Ehdin vielä hyvin pysäkille.
Hetken käveltyäni havahdun. Olen kävellyt jo reilusti pysäkin ohi. Näen kuinka bussi, jonka kyydissä minun tulisi istua, ajaa ohitseni. Onneksi ehdin vielä seuraavalla bussilla tasan yhdeksi perille. Vai voisiko olla, että haaveilen bussissa ja ajan määränpääni ohitse? Kyllä vain.
Saavun paikalle juosten, hikisenä ja anteeksipyytelevänä, kymmenen minuuttia myöhässä.
HUOM! Ymmärrän ketutuksen, enkä pidä häiriötäni minään lupana olla myöhässä.
Mä lähes aina sählään jotain, en osaa toimia aikataulujen puitteissa kunnolla. Yritän oikeasti olla ajoissa ja olen aidosti harmissaan, kun olen usein myöhässä.
Mutta se mun myöhästely on sellaista 10-15, koska olen hukannut bussikortin ja jäänyt aikomastani linkusta. Yli puoli tuntia alkaa olla jo tosi epäkohteliasta. Yksi kaveri mulla oli joka oli aina kaksi tuntia myöhässä kyläilystä. Kerran ei ollut itse kotona, kun tultiin sovittuun aikaan! Suhde oli tässä vaiheessa aika tulehtunut ja tulkitsin passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi tuon toistuvan odotuttamisen. Enää ei onneksi nähdä!
Minä olen usein myöhässä, koska en vaan opi laittamaan itseäni valmiiksi ajoissa. Olen superpositiivinen ajan suhteen ja kuvittelen, että ehdin tehdä vielä vaikka mitä.
Unohtelen myös asioita ja joudun monta kertaa juoksemaan takaisin kotiin hakemaan laukkua, puhelinta, avainta tai lompakkoa tai milloin mitäkin.
Nykyisin yritän päättää, että ulos ovesta on lähdettävä vähintään puoli tuntia ennen kuin oikeasti pitäisi lähteä, jotta ehtisin ajoissa. Näin jää vähän aikaa säätämiseen ja usein onnistunkin sitten olemaan ajoissa. En nimittäin mitenkään nauti myöhästelystäni vaan stressaan ja häpeän sitä. On kurjaa, kun ihmiset ärsyyntyvät ja on kurjaa sännätä hikisenä paikalle.
Mä en enää osaa aikatauluttaa asioita. Kadotin sen vähäisenkin taidon siinä vaiheessa kun sain lapsia. Nykyisin sovin tapaamiset niin myöhäiseksi, että varmasti ehdin.
Itse inhoan liian ajoissa tulevia vieraita. Miehen suku harrasti sitä ja lopulta sanoin kellonajan aina puoli tuntia tai tuntia myöhäisemmäksi kuin mitä todella tarkoitin. Se auttoi kummasti.
Minulla on tuttuja jotka ovat aina myöhässä. Siksi aina asetan tapaamisen 20 min aikaisemmin kuin haluaisin tapaamisen alkavan. He myöhästyvät ja minua ei haittaa, koska olen asettanut ajan itseäni varten. Ei molempia varten, koska hän myöhästyy aina, niin kontrolloin hänen myöhästelyä tällä tavoin.
Olen älykäs mies. Taolaisen tavan mukaan ymmärrän etten voi pakottaa tai käskeä elävää olentoa tanssimaan minun mukaani. Siksi ymmärrän heitä.
Olen älykäs ihminen. Saisitte muutkin ottaa mallia minusta.
Syitä on varmasti useita.
Myöhästyjää ei ehkä olla kasvatettu lapsena siihen, että sovituista ajoista on hyvä pitää kiinni tai pitää ilmoittaa hyvissä ajoin ennen aikaa jos ei ehdi ajoissa paikalle. Jotta toinen voi käyttää myöhästymisestä johtuvan ajan omaksi hyödykseen. Hyvä organisointikyky on aina plussaa kuin myös empatiakyky.
Joskus itse myöhästynyt muutaman minuutin koska lähtenyt vain liian myöhään kotoa enkä osannut täysin arvioida kauanko kävelymatkassa menee. Yleensä olen kuitenkin etuajassa. Lähipiirissä on henkilö joka on vuosikaudet myöhästynyt jopa parikin tuntia sovituista aikatauluista. Asiasta ei saa mainita. En tiedä mistä ihmeestä hänellä on kyse koska asiasta ei saa puhua tai siis kysyä. Toki hänkin on vähän parantanut tapansa mutta silti on hyvin epävarmaa pitääkö sovittu aika ollenkaan vai onko se vain sinnepäin.