Lue keskustelun säännöt.
Olen lapseton, miehen lapsi ahdistaa
Titta
31.05.2019 |
Olen seurustellut nyt muutaman kuukauden ihanan miehen kanssa. Miehellä on puolitoista vuotta sitten loppuneesta avioliitosta 3-vuotias poika. En ole vielä halunnut lasta tavata, koska haluan ennen sitä olla täysin varma suhteen pysyvyydestä.
Törmäsin kuitenkin tänään mieheeni lapsineen kaupassa ja todellisuus iski yllättäen ja kovaa. Minulla ei ole vielä omia lapsia ja lapsiarki tuntuu kovin vieraalta. Tunsin jopa mustasukkaisuutta lasta kohtaan ja olen itsekin järkyttynyt siitä, en haluaisi tuntea näin! Pidän kyllä kovasti lapsista, mutta ajatus siitä, että jonain päivänä miehen lapsi olisi osana elämääni ahdistaa valtavasti. Lapsi on kuitenkin toistaiseksi minulle täysin vieras ihminen. Mies on valtavan hyvä isä, mutta on toistaiseksi saanut pidettyä minut ja lapsiperhearjen hyvin erillä toisistaan. Nyt kuitenkin ymmärsin, että viimeistään yhteen muuttaessa räkänenien pyyhkiminen ja pöydälle kaatuneet maitomukit olisivat tiiviisti osa elämääni.
Aloitan piakkoin uuden työn, joka on reissuhommaa. Olen siis vain viikonloput kotona ja minun on vain silloin mahdollista nähdä miestäni. Joka toisena näistä viikonlopuista miehelläni on lapsi luonaan. Ahdistaa ajatus myös siitä, että näinä vähinä yhteisinä päivinä joutuisin minäkin elämäni suunnittelemaan pienen lapsen rytmin mukaisesti.
Haluaisin vilpittömästi ja kovasti pitää lapsesta enkä ymmärrä itseäni. Onko täällä muita samassa tilanteessa olleita? Onko tämä jotain ohimenevää paniikkia, joka laantuu viimeistään, kun saan lapseen tutustua? Vai kuuluisiko minun jo tässä tilanteessa odottaa innolla mahdollista äitipuolen roolia? Uskoisin kyllä kiintyväni poikaan tutustuttuani häneen, sillä todella lapsista pidän ja omiakin haluan lähivuosina. Vai onko parempi erota jo näin alkuvaiheessa, kun en aidosti osaa lapsesta olla iloinen?
Mies on minulle todella sopiva ja välitämme toisistamme kovasti, enkä siksi haluaisi erota, vaikka helpompaa olisi varmasti rakentaa suhdetta jonkun laillani lapsettoman kanssa.
Kommentit (6)
Kuulostaa tosi ymmärrettävltä ongelmalta. Ehkä voisit keskustella miehen kanssa ja kertoa että sinua ahdistaa. Ehkä hän ymmärtää. Joustamista tilanne tulee sinulta vaatimaan. Kuinka paljon pidät miehestä, jaksatko häntä lapsesta huolimatta. Se on se kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rajoitu vaan räkänenien pyyhkimiseen, lapsen turvallisuus on myös vastuullasi, ainakin osittain. Entä miten toimit, jos lapsi sairastuu rajusti, kun on teidän luona? Oletko mitenkään varautunut kantamaan tällaista vastuuta? Jos olet ”äitipuolena”, sulla pitää olla hyvät välit miehen eksään, että saatte homman toimimaan ja että hän voi suhun luottaa lapsen lähellä olevaksi henkilöksi. Itse sanoisin, että 100 kertaa helpommalla pääset jos hankit lapsettoman kumppanin, jonka kanssa voit hankkia yhteisen lapsen.
No lapsi ei ole mihinkään menossa ja hän on miehelle aina kaikkein tärkein.
Ensisijaisesti lapsen ja isän suhde on oleellinen, ja ansaitsee myös sinun varauksettoman tukesi.
Jos sinua liikaa ahdistaa niin lapsettomia miehiä on myös.
Toisaalta lapsi on toki miehesi, ei sinun, joten hän on loppuviimein vastuussa niistä räänpyyhkimisistä ja maitolaseista (jotka ei ole mikään kummempi juttu). Lapsi vie miehesi aikaa, ja lapsen tarpeet ovat etusijalla suhteessa vanhempien tarpeisiin, tai sinun. Se on ehkä enemmän se mihin sinun pitää sopeutua.
Ethän sä vielä lapsen äitipuoli ole, sä olet isän kaveri, naisystävä, joskus ehkä avovaimo ja sitten vasta äitipuoli. Matkalle mahtuu paljon tutustumista lapseen ja lapsen tutustumista sinuun jos päätät jatkaa suhdetta miehen kanssa.
Eihän sulla mitään kiirettä äitipuoleksi ole, miehenkin kanssa olette seurustelleet varsin vähän aikaa. Lapsikin pysyy kärryillä kun "uusi äiti" ei vain yhtäkkiä tupsahda elämään. Kuvittelisin, että ihan helpointa on aloittaa lyhyistä tapaamisista jolloin teette yhdessä jotain kivaa. Siitä sitten pikkuhiljaa rakennatte omannäköistänne suhdetta. Menkää hitaasti ja tehkää mikä tuntuu hyvältä. Anna suhteelle mahdollisuus, ei jää ainakaan jossiteltavaa. Sit jos ei suju, niin sinun ei ole pakko jäädä hankalaan tilanteeseen.
Hyvää isyyttähän sinä et voi tietää, mutta jos lapsi ahdistaa, niin...