Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Menetin" ihastukseni ja pelkään etten ikinä löydä ketään.
23.05.2019 |
Pelkään oikeasti että jään yksin elämässä enkä esimerkiksi ikinä saa perhettä ja omia lapsia. Mulla oli ihastus jonka kanssa oli pientä flirttiäkin ja juttelua (ei mitään fyysistä), mutta asia ei oikein koskaan edennyt mihinkään. Nyt pari päivää sitten kuulin että ihastus on alkanut seurustelemaan toisen kanssa, joten se siitä.
Mietin, miksi en vain voi löytää rakkautta elämässä. Olen todella kyllästynyt olemaan yksin, olen valtaosan elämästäni ollut sinkku (takana vain yksi vuoden mittainen seurustelusuhde). Olen 26v. nainen ja vaikka järjellä ajateltuna tiedän että minulla on vielä aikaa rakastua ja perustaa perhe, niin tunnetasolla silti ahdistaa ihan kamalasti.
Nytkin menetettyäni tuon ihastuksen olen taas aivan maassa ja lannistunut. Mikä on todennäköisyyteni ikinä löytää rakkautta, kun ihastun itse todella harvoin, ja kun ihastun, niin sekään näemmä ei saa vastakaikua. Yksinäisyys tekee minut surulliseksi.
En tiedä miksi tein tämän aloituksen, kai haluaisin vain keskusteluseuraa näistä ajatuksista. Pliis älkää olko tylyjä, olen jo aivan maassa valmiiksi.
Kommentit (126)
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt ex-ihastukseni jälkeen uutta ihastusta ja 13 vuotta on mennyt. Yksipuolinenkin ihastus olisi kelvannut.
Oletko ollut tuosta lähtien sinkku, vai päädyitkö sitten yhteen jonkun kanssa joka on ihan kiva mutta ei saanut sinua ihastumaan? Ja kiinnostaisi myös miksi tuosta 13 v takaisesta ihastuksesta ei tullut mitään? Kaikella ystävyydellä, kiinnostaa vain tänä keskustelunaihe.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
Synnyttäjien keski-ikä! Kamala. :D
Palataanko asiaan vajaan kymmenen vuoden päästä?
T. 35 vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. - Ihastunut niin monta kertaa, että en halua enää laskea, kuinka monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän puolisoa löydä jos siitä tekee ison numeron ja sitä miettii jatkuvasti. Silloin kun asiat on hyvin ja on tasapainoinen ja onnellinen muutenkin niin silloin se yleensä vasta tulee vastaan.
Voi kuulostaa tylyltä ja epäreilulta mutta niin se vain on. Pitäisi päästää irti siitä ajatuksesta että mun on nyt pakko löytää jo joku.
Rakkaus ei yleensä tule etsimällä koska silloin keskittää huomionsa ihan vääriin asioihin. Se tulee useimmiten yllättäen nurkan takaa.
Vaikeaa on, tiedän mutta kannattaa tehdä itsensä kanssa töitä että pääsisi tuon aiheen masentelusta pois.
Sen jälkeen se elämä alkaa maistua paremmalta ja kumppanikin saattaa löytyä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
Niinpä. Ennen vanhaan otettiin vain joku suurin piirtein sopiva puoliso, pamautettiin naimisiin ja tehtiin lapset, koska se oli sosiaalinen normi. Vaikka tilastojen valossa näyttää siltä että "kaikilla" oli puoliso ja perhe, niin en usko että läheskään kaikki olivat onnellisia. Itse asiassa uskon että suuri osa ihmisistä on onnettomia aina, oli aikakausi mikä hyvänsä, onnnettomuuden syy vain vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palataanko asiaan vajaan kymmenen vuoden päästä?
T. 35 vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. - Ihastunut niin monta kertaa, että en halua enää laskea, kuinka monta kertaa.
Toisten ongelmien vähättely vain sen takia, että omat tai jonkun toisen asiat on huonommin on mielestäni hyvin epäkypsää. Luonnollisesti pariutuminen mietityttää tuossa iässä, varsinkin jos mielii perheen perustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
niin siis ei löydy prinsessoille kelpaavia kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palataanko asiaan vajaan kymmenen vuoden päästä?
T. 35 vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. - Ihastunut niin monta kertaa, että en halua enää laskea, kuinka monta kertaa.
Tosi kurjaa :( Haluaisitko kertoa miksi tilanteesi on tuo?
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Ajattelen hyvin samalla tavalla. Vaikka olen vielä nyt nuori, niin aika on pelottavan katoavaista. Jos olisin 20-vuotiaana surrut tätä, niin minulle olisi varmasti sanottu että odotapa viisi vuotta niin eiköhän ole poikaystävä löytynyt. No nyt on se viisi vuotta ja ylikin kulunut, eikä ole kumppania. Miten pystyisin luottamaan siihen, että se seuraavankaan viiden vuoden kuluessa löytyisi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu myös surulliselta se, että vietän "parhaat vuoteni" yksin. Olen nuori aikuinen, olen pirteä, elämästä kiinnostunut, vielä suhteellisen optimistinen (vaikka rakastumisen suhteen optimismini jo rakoilee), vapaa tekemään mitä vain ja menemään minne vain, nättikin ja hyväkuntoinen. Ja minulla olisi niin paljon rakkautta annettavana. Tunne todella olevani tällä hetkellä parhaimmillani henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu tuhlaukselta viettää nämä vuodet yksin :/ Ap
Minä olen yli viisikymppinen ja samassa tilanteessa kuin sinä, ilman omaa kultaa. Viimeistä edellisestä ihastuksesta (yksipuolinen) on parikymmentä vuotta ja viimeinen (yksipuolinen) on kestänyt vuosia mutta on nyt hiipumassa kokonaan, kun ihastus ei enää ole ohimennen tavatessamme normaalin ystävällinen vaan oudon ivallinen. Miesystävää minulla ei ole ollut koskaan, eikä tässä iässä kai enää tarvitse edes haaveilla sellaisesta.
Et kerro mitään siitä, missä vietät aikasi. Minä olen aina viettänyt suurimman osan valveajastani joko työssä tai matkalla sinne, myös viikonloppuisin. Toimenkuvani ei salli sutinaa töissä. Ailahtelevat aikatauluni ovat estäneet kimppaharrastustoiminnan. Olen vaihtanut paikkakuntaa niin usein, ettei juuria ja kaverisuhteita ole muodostunut. Käytännössä olen opiskeluaikojeni jälkeen tavannut ihmisiä lähinnä ruokakaupoissa tai bensa-asemilla, enkä kummistakaan ole löytänyt ketään.
Minun on turha jälkiviisastella omista asioistani, mutta sinua voin neuvoa omien kokemusteni kautta. Vietä aikaa muualla kuin kotona. Älä lähde ihmisten ilmoille etsimään kumppania vaan olemaan ihmisten ilmoilla. Älä viihdy kotona niin hyvin, ettet halua poistua sieltä ollenkaan. On olemassa treffipalstoja ja nettiharrastuksia, mutta niissä ei voi antaa samaa ensivaikutelmaa kuin kasvotusten; tämän sanon tietäen ihan hyvin, että monen vuoden kasvottoman nettiharrastuksen jälkeen eräs tuttuni solmi avioliiton tuhansien kilometrien päässä asuvan ihmisen kanssa. Kyllä niinkin joskus tapahtuu, mutta sitä ei pidä jäädä odottelemaan.
Tärkein juttu: elä elämääsi kuin tietäisit, ettet koskaan löytäisi ketään. Voi olla, että et löydä - kuten minä - mutta jos löydät, olet joka tapauksessa ihminen, joka viihtyy ja pärjää omillaan. Sellainen on parisuhteessa vain iso bonus, usko pois. Tsemppiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yli viisikymppinen ja samassa tilanteessa kuin sinä, ilman omaa kultaa. Viimeistä edellisestä ihastuksesta (yksipuolinen) on parikymmentä vuotta ja viimeinen (yksipuolinen) on kestänyt vuosia mutta on nyt hiipumassa kokonaan, kun ihastus ei enää ole ohimennen tavatessamme normaalin ystävällinen vaan oudon ivallinen. Miesystävää minulla ei ole ollut koskaan, eikä tässä iässä kai enää tarvitse edes haaveilla sellaisesta.
Et kerro mitään siitä, missä vietät aikasi. Minä olen aina viettänyt suurimman osan valveajastani joko työssä tai matkalla sinne, myös viikonloppuisin. Toimenkuvani ei salli sutinaa töissä. Ailahtelevat aikatauluni ovat estäneet kimppaharrastustoiminnan. Olen vaihtanut paikkakuntaa niin usein, ettei juuria ja kaverisuhteita ole muodostunut. Käytännössä olen opiskeluaikojeni jälkeen tavannut ihmisiä lähinnä ruokakaupoissa tai bensa-asemilla, enkä kummistakaan ole löytänyt ketään.
Minun on turha jälkiviisastella omista asioistani, mutta sinua voin neuvoa omien kokemusteni kautta. Vietä aikaa muualla kuin kotona. Älä lähde ihmisten ilmoille etsimään kumppania vaan olemaan ihmisten ilmoilla. Älä viihdy kotona niin hyvin, ettet halua poistua sieltä ollenkaan. On olemassa treffipalstoja ja nettiharrastuksia, mutta niissä ei voi antaa samaa ensivaikutelmaa kuin kasvotusten; tämän sanon tietäen ihan hyvin, että monen vuoden kasvottoman nettiharrastuksen jälkeen eräs tuttuni solmi avioliiton tuhansien kilometrien päässä asuvan ihmisen kanssa. Kyllä niinkin joskus tapahtuu, mutta sitä ei pidä jäädä odottelemaan.
Tärkein juttu: elä elämääsi kuin tietäisit, ettet koskaan löytäisi ketään. Voi olla, että et löydä - kuten minä - mutta jos löydät, olet joka tapauksessa ihminen, joka viihtyy ja pärjää omillaan. Sellainen on parisuhteessa vain iso bonus, usko pois. Tsemppiä. :)
Kiitos viestistäsi ja neuvoistasi. Tuo kotoa poistuminen on varmasti sellainen asia, missä voisin skarpata. Tapaan kyllä ihmisiä töissä ja liikuntaharrastusten parissa, mutta illat vietän monesti kotona. En ole yhtään baarissakävijätyyppiä. Ehkä voisin käydä useammin ihan vaikka kävelemässä kaupungilla tai jossakin alkoholittomissa tapahtumissa. Nyt kesällä sellaisia mahdollisuuksia onkin paljon enemmän.
Olen aina kokenut että "ongelmani" ei ole se ettenkö tapaisi ihmisiä, vaan se että ihastun todella harvoin (eikä oma ihastus takaa sitä että vastapuolella olisi tunteita). Kun joku ihminen kolahtaa, niin hän kolahtaa täysillä, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Ehkä minun kannattaisi silti liikkua enemmän ihmisten ilmoilla, koska suurempi todennäköisyyshän silloin on törmätä tällaiseen harvinaisuuteen :)
Voisin muuten antaa tuon oman neuvosi takaisin myös sinulle. Ehkä nyt kesäaikaan ehtisit itsekin käydä jossain tapahtumissa tms.? Kuka tietää kenet siellä tapaisit. Toivon todella että löydät myös rakkauden, älä luovu sen mahdollisuudesta, ei ole mitään ikärajaa minkä jälkeen ihmiset eivät voisi/haluaisi rakastua
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Minkä ikäinen olet?
Reippaasti alle 30.
Voin lohduttaa, että vastaavasti monet 20-30v pitkissä parisuhteissa olevat mielessään voivottelevat, että "parhaat vuodet" menee ohi parisuhteessa kun voisi bilettää... tai jotkut voivat ajatella niin jälkikäteen.
Ei kannata pilata niitä "parhaita vuosia" pyörimällä noissa ajatuksissa...
Alue: Aihe vapaa
En ole löytänyt ex-ihastukseni jälkeen uutta ihastusta ja 13 vuotta on mennyt. Yksipuolinenkin ihastus olisi kelvannut.