Lue keskustelun säännöt.
"Menetin" ihastukseni ja pelkään etten ikinä löydä ketään.
23.05.2019 |
Pelkään oikeasti että jään yksin elämässä enkä esimerkiksi ikinä saa perhettä ja omia lapsia. Mulla oli ihastus jonka kanssa oli pientä flirttiäkin ja juttelua (ei mitään fyysistä), mutta asia ei oikein koskaan edennyt mihinkään. Nyt pari päivää sitten kuulin että ihastus on alkanut seurustelemaan toisen kanssa, joten se siitä.
Mietin, miksi en vain voi löytää rakkautta elämässä. Olen todella kyllästynyt olemaan yksin, olen valtaosan elämästäni ollut sinkku (takana vain yksi vuoden mittainen seurustelusuhde). Olen 26v. nainen ja vaikka järjellä ajateltuna tiedän että minulla on vielä aikaa rakastua ja perustaa perhe, niin tunnetasolla silti ahdistaa ihan kamalasti.
Nytkin menetettyäni tuon ihastuksen olen taas aivan maassa ja lannistunut. Mikä on todennäköisyyteni ikinä löytää rakkautta, kun ihastun itse todella harvoin, ja kun ihastun, niin sekään näemmä ei saa vastakaikua. Yksinäisyys tekee minut surulliseksi.
En tiedä miksi tein tämän aloituksen, kai haluaisin vain keskusteluseuraa näistä ajatuksista. Pliis älkää olko tylyjä, olen jo aivan maassa valmiiksi.
Kommentit (126)
Suomalaisessa kulttuurissa on se ikävä puoli, ettei tavallisissa arkisissa kohtaamisissa ole tapana aloittaa jutustelua tuntemattomien kanssa. Nuo mene lenkille-ohjeet ovat typeriä. Itsekin varmaan pelästyisin, jos kesken lenkin joku alkaisi puhua. Sen sijaan lenkkipolun parkkipaikalla minulle on tultu usein juttelemaan. Muutenkin moni mies ottaa kontaktia juuri parkkipaikalla, koska minulla on aika kiinnostava auto. Ja itse pitää tietysti olla avoin. Yleensä vastaan positiivisesti ja hymyillen keskustelunavauksiin. En ole sinkku eli sikäli nuo lähestymiset ovat minulle turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä voi olla kivempää yksin. Suurin osa menettää jotain parisuhteessa, se on aina kompromissi. Mies on yleensä hyötyjä parisuhteessa, naisen kannattaa pariutua vain jos ei joudu kodinhoitajaksi ja seksikoneeksi. Panosta naispuolisiin ystävyyssuhteisiin. Ne kuitenkin yleensä kestävät paremmin. Parisuhteesta ei voi koskaan tietää, kuinka kauan se kestää. Et välttämättä olisi edes onnellinen parisuhteessa, jos et ole sellaista vielä kokenut. Moni eronnut nainen on tyytyväinen omaan rauhaan. Tämän oppii tietenkin vasta elämänkokemuksen kautta.
Näitä kun luen niin olen pyöritellyt mielessäni ajatusta suuresta valtakunnallisesta sinkkutapaamisesta :) Kukahan sellaisen järjestäisi ja missä? Ei kuitenkaan laivalla koska siellä juodaan ilman mitään järkevää tekemistä jonka parissa voisi tutustua selvin päin. Sinne saisi tulla kaikki tosimielellä kaveria hakevat. Jotain tarttis tehdä...
On surullista miten kumppania vailla olevat täällä kirjoittavat, kuinkahan monta potentiaalista pariskuntaa täälläkin kommentoi... :(
En halua kuulostaa kyyniseltä, mutta kaveripiirissä tullut huomattua ettei kumppanin läsnäolo tuo aina sitä kaivattua autuutta. Löytyy tahatonta lapsettomuutta, eroja, talouskriisejä sun muuta. Onhan toki heitäkin joilla tuntuu menevän asiat kuten pitääkin. Sanoisin kuitenkin näin, jos haluat lapsia niin hanki ne yksin sillä et voi laskea toisen varaan perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Sama juttu minulla. En aio tyytyä supermallinaiseen, joka on rikkaasta suvusta ja haluaa rahoittaa kaikki harrastukseni mutta ei ole koskaan fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.
Tokihan tuollaisia on ollut tarjolla, mutta ei ole kolahtanut. Kerran oli yksi nainen, mutta sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä.
Ymmärsitköhän nyt ihan oikein? Tuo lainaamasi nainen tarkoitti, että hän ei halua esimerkiksi komeaa urheilullista lääkärimiestä (= "objektiivisesti täydellinen"), jos heidän väliltään puuttuu "se jokin". Se kipinä ja tunne että tässä tämä nyt on. Sen sijaan hän ottaisi "objektiivisesti epätäydellisen" miehen, joka tuntuisi Siltä oikealta.
Mietin välillä, että onko tämä "kemia" ja "se jokin" vain naisten kokemus. Välillä tuntuu, etteivät miehet käsitä koko konseptia. Siis sitä, kun joku ihminen vain tuntuu oikealta, ja itselle tulee varma tunne, että "kaikista maailman ihmisistä TÄMÄ on se kenen kanssa haluan olla".
No lähinnä parodioin sitä ajatusta, että satunnainen nainen voisi tyytyä ja tuosta vain ottaa objektiivisesti täydellisen miehen jos haluaisi. Aika turhaa pohdintaa tavalliselle ihmiselle, että mitä jos joutuisi tyytymään täydelliseen, jonka kanssa ei ole kipinää.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulle noin on kuitenkin kerran tapahtunut, joten on se mahdollista. Minulle osoitti kiinnostusta ihan oikeasti todella komea ja menestynyt mies. Siis ei vain minun silmissäni komea, vaan sellaisen "yleisen ihanteen" mukainen: pitkä, tumma, miellyttävät kasvonpiirteet, urheilullinen kroppa, tyylikäs pukeutuminen. Töissä korkeassa asemassa ja ilmeisen varakas, ja vielä lisäksi todella hyvätapaisen oloinen. Siis sellainen objektiivisesti tarkasteltuna napakymppi.
Toki olen itsekin ihan kaunis ja sporttinen nainen, mutta silti olin jotenkin yllättynyt noin "täydellisen" miehen huomiosta. Kävimme muutamilla treffeillä, mutta ei juttu vain oikein lähtenyt lentoon. En tuntenut sellaista kipinää välillämme, enkä perhosia vatsanpohjassa. Voin siis sanoa että tässä tapauksessa en "tyytynyt objektiivisesti täydelliseen mieheen" koska hän ei tuntunut Siltä Oikealta. N27
Sama täällä, opiskeluaikana tapasin useamman komean ja menestyvän miehen, jotka vaan eivät kolahtaneet. En lähtenyt koskaan edes treffeille, jos ei sytytä, ei sytytä. Nykyinen mies jonka kanssa oltu vuosikymmen yhdessä ei ole yhtä komea eikä menestynyt, mutta se oli menoa alusta saakka.
Nämä on jotakin feromonijuttuja, biologiaa.
Palstan u-li-miehet ei tätä tajua, kun ne luulee että puoliso valitaan kuten auto, verrataan ominaisuuksia ilman tunteita. Ei ihme että yksin jäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori, ap. Löysin itse elämäni rakkauden 34-vuotiaana. Siihen asti olin ikisinkku.
Ikisinkku? Ihminen, joka pariutuessaan oli ollut vasta viitisentoista vuotta täysi-ikäinen?
Mulla sama fiilis, täytin just 30. Ihastuin ekaa kertaa vuosiin ystävääni, jonka kanssa meillä menee kaikki jutut yksiin. En tiennyt, et kenenkään kanssa voi olla niin kivaa kuin sen. Sekin oli ihastunut, mut ei sit pystynyt mihinkään mun kanssa. Mä en vaan kerta kaikkiaan pääse tästä yli. Tuntuu pahalta, kun on paljon asioita, mitä haluisin tehdä esim. nyt tulevana kesänä. Teen paljon asioita yksin ja oon tottunut elämään "ikisinkkuna", mutta kun koen että mulla ois paljon annettavaa ja koettavaa romanttisessa suhteessa. Olen ihan äärimmäisen surullinen, että en tule kokemaan joitain asioita, kuten sitä että on joku jota rakastaa ja se rakastaisi myös mua. Fyysinen läheisyys, yhteiset lomamatkat, illanvietot ja vaan yleinen hengailu tekemättä mitään ihmeellistä. Tekisin mitä vaan, että saisin kokea sellaisia asioita ihastukseni kanssa. :(
Tuntuu mahdottomalta ja toivottomalta, että löytäisin ikinä ketään. En ole nyt edes kiinnostunut tinderiin yms, koska en vaan jaksa tutustua uusiin miehiin. Tunnen itseni kyyniseksi ja katkeraksi, ja tätä on kestänyt kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Sama juttu minulla. En aio tyytyä supermallinaiseen, joka on rikkaasta suvusta ja haluaa rahoittaa kaikki harrastukseni mutta ei ole koskaan fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.
Tokihan tuollaisia on ollut tarjolla, mutta ei ole kolahtanut. Kerran oli yksi nainen, mutta sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä.
Ymmärsitköhän nyt ihan oikein? Tuo lainaamasi nainen tarkoitti, että hän ei halua esimerkiksi komeaa urheilullista lääkärimiestä (= "objektiivisesti täydellinen"), jos heidän väliltään puuttuu "se jokin". Se kipinä ja tunne että tässä tämä nyt on. Sen sijaan hän ottaisi "objektiivisesti epätäydellisen" miehen, joka tuntuisi Siltä oikealta.
Mietin välillä, että onko tämä "kemia" ja "se jokin" vain naisten kokemus. Välillä tuntuu, etteivät miehet käsitä koko konseptia. Siis sitä, kun joku ihminen vain tuntuu oikealta, ja itselle tulee varma tunne, että "kaikista maailman ihmisistä TÄMÄ on se kenen kanssa haluan olla".
No lähinnä parodioin sitä ajatusta, että satunnainen nainen voisi tyytyä ja tuosta vain ottaa objektiivisesti täydellisen miehen jos haluaisi. Aika turhaa pohdintaa tavalliselle ihmiselle, että mitä jos joutuisi tyytymään täydelliseen, jonka kanssa ei ole kipinää.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulle noin on kuitenkin kerran tapahtunut, joten on se mahdollista. Minulle osoitti kiinnostusta ihan oikeasti todella komea ja menestynyt mies. Siis ei vain minun silmissäni komea, vaan sellaisen "yleisen ihanteen" mukainen: pitkä, tumma, miellyttävät kasvonpiirteet, urheilullinen kroppa, tyylikäs pukeutuminen. Töissä korkeassa asemassa ja ilmeisen varakas, ja vielä lisäksi todella hyvätapaisen oloinen. Siis sellainen objektiivisesti tarkasteltuna napakymppi.
Toki olen itsekin ihan kaunis ja sporttinen nainen, mutta silti olin jotenkin yllättynyt noin "täydellisen" miehen huomiosta. Kävimme muutamilla treffeillä, mutta ei juttu vain oikein lähtenyt lentoon. En tuntenut sellaista kipinää välillämme, enkä perhosia vatsanpohjassa. Voin siis sanoa että tässä tapauksessa en "tyytynyt objektiivisesti täydelliseen mieheen" koska hän ei tuntunut Siltä Oikealta. N27
Minulle on käynyt vastaavasti. Nyt viimeisimpänä kohtasin sattumalta erään tuttuni liki kymmenen vuoden takaa. Mies oli päässyt urallaan mallikkaaseen pisteeseen, on todella komea sekä huippukunnossa. Luonne hänellä on aina ollut miellyttävä, eikä tämä vaikuttanut menestyksestä huolimatta muuttuneen. Objektiivisesti katsottuna siis täydellinen mies ja varmasti moni haaveilee hänenlaisestaan.
Mies kertoi olleensa jo tuolloin vuosia sitten kiinnostunut minusta ja nyt kohdatessamme totesi, etteivät tunteet ole muuttuneet - päin vastoin, palasivat heti pinnalle entistä voimakkaampina. Itse olin jonkin verran kiinnostunut hänestä aiemmin mutta vuosien aikana olin kohdannut miehen, jota kohtaan tunteeni olivat sata kertaa voimakkaammat. Koska tiesin, miten paljon enemmän voisin tuntea, olisi suhde tämän "täydellisen miehen" kanssa tuntunut tyytymiseltä.
Vierailija kirjoitti:
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Ei se suurimmaksi osaksi tosiaan ole kiinni ulkonäöstä, mutta luonteesta yllättävänkin usein. Ujot ja sisäänpäin kääntyneet tapaavat ja juttelevat huomattavasti harvemman ihmisen kanssa kuin muut. Jos vuoden aikana olet jutellut kahdelle ihmiselle ja joku toinen kahdelle sadalle, niim onhan sillä merkitystä. Oletko helppo vai vaikea luonne määrittelee kyllä haluavatko ihmiset olla seurassasi jne. Määrätyn luonteen omaavat löytävät helpommin puolison. Vaikkei se määrätty luonne nyt mitenkään ihmeellinen ole, niin se on silti juuri sellainen jolla parisuhteita saa helposti, varsinkin jos se on yhdistetty " oikeaan" ulkonäköön.
Hyvät naiset, etsikää sieltä Suomen rajojenkin ulkopuolelta niitä miehiä. Lukemattomat naiset ovat löytäneet ja ovat tyytyväisiä heihin. Monen suominaisen luonne ei vaan sovi suomimiehelle, mutta monelle muulle kyllä. On esim. ruotsalaista, saksalaista, hollantilaista, amerikkalaista ja vaikka australialaista, jos itsensä näköistä toivoo. Ja miljardeja muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Sama juttu minulla. En aio tyytyä supermallinaiseen, joka on rikkaasta suvusta ja haluaa rahoittaa kaikki harrastukseni mutta ei ole koskaan fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.
Tokihan tuollaisia on ollut tarjolla, mutta ei ole kolahtanut. Kerran oli yksi nainen, mutta sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä.
Ymmärsitköhän nyt ihan oikein? Tuo lainaamasi nainen tarkoitti, että hän ei halua esimerkiksi komeaa urheilullista lääkärimiestä (= "objektiivisesti täydellinen"), jos heidän väliltään puuttuu "se jokin". Se kipinä ja tunne että tässä tämä nyt on. Sen sijaan hän ottaisi "objektiivisesti epätäydellisen" miehen, joka tuntuisi Siltä oikealta.
Mietin välillä, että onko tämä "kemia" ja "se jokin" vain naisten kokemus. Välillä tuntuu, etteivät miehet käsitä koko konseptia. Siis sitä, kun joku ihminen vain tuntuu oikealta, ja itselle tulee varma tunne, että "kaikista maailman ihmisistä TÄMÄ on se kenen kanssa haluan olla".
Kiitos kun avasit tuota tekstiäni, juuri noin sen siis tarkoitin.
En osaa vastata kuin omasta puolestani, mutta eri miehistä todellakin välittyy täysin erilainen tunne, yleensä heti ensitapaamisesta lähtien. En tiedä mihin se tunne oikeasta / väärästä perustuu, voihan se joskus olla pelkkää kuvitelmaakin, mutta ainakin se tuntuu siinä hetkessä todelliselta. Sitä voi varmaan olla vähän vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Olen myös siinä käsityksessä, että nämä tuntemukset ovat naisille yleisempiä kuin miehille, mutta en osaa sanoa mistä tämä voisi johtua.
Omalta osaltani voin sanoa, että 2 kertaa olen ihastunut niin että mies on tuntunut oikealta, tutulta, turvalliselta. Niin kuin olisi aina tunnettu, kuin olisi tullut kotiin. Olo on ollut täydellisen rakastettu, hyväksytty.
Toinen näistä ei johtanut suhteeseen omien sekoilujen vuoksi ja se kaihertaa vähän edelleen,vuosienkin jälkeen. Toisen kanssa olen yhdessä ja rakastan toki kovasti.
Sitten on paljon ihastumisia, jotka ovat loppuneet lyhyeen ja mies ei ole tuntunut tutulta ja turvalliselta. Se on ollut sellaista järjetöntä, typerää ihastumista joka on päättynyt ajatukseen "mitä ihmettä tuossa tyypissä näin". Mies on tuntunut väärältä. Ja vieraalta. Ihan jo hajutkin voi vaikuttaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Ei se suurimmaksi osaksi tosiaan ole kiinni ulkonäöstä, mutta luonteesta yllättävänkin usein. Ujot ja sisäänpäin kääntyneet tapaavat ja juttelevat huomattavasti harvemman ihmisen kanssa kuin muut. Jos vuoden aikana olet jutellut kahdelle ihmiselle ja joku toinen kahdelle sadalle, niim onhan sillä merkitystä. Oletko helppo vai vaikea luonne määrittelee kyllä haluavatko ihmiset olla seurassasi jne. Määrätyn luonteen omaavat löytävät helpommin puolison. Vaikkei se määrätty luonne nyt mitenkään ihmeellinen ole, niin se on silti juuri sellainen jolla parisuhteita saa helposti, varsinkin jos se on yhdistetty " oikeaan" ulkonäköön.
Hyvät naiset, etsikää sieltä Suomen rajojenkin ulkopuolelta niitä miehiä. Lukemattomat naiset ovat löytäneet ja ovat tyytyväisiä heihin. Monen suominaisen luonne ei vaan sovi suomimiehelle, mutta monelle muulle kyllä. On esim. ruotsalaista, saksalaista, hollantilaista, amerikkalaista ja vaikka australialaista, jos itsensä näköistä toivoo. Ja miljardeja muita.
Mistä näitä ulkomaalaisia sinkkumiehiä voisi löytää? Jos ei ole varaa matkustaa paikan päälle? Minulle kävisi loistavasti ulkomaalainenkin mies, haaveilen tulevaisuudessa ulkomaille muutosta ja tykkään puhua vieraita kieliä, erityisesti englantia ja espanjaa. Mutta tosiaan tällä hetkellä opiskelen vielä, eikä ole rahaa matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on yllätyksellistä ja aika harvoin tietää ennalta miten asiat menevät. Oma nuoruuteni meni 28 vuotiaaksi aika lailla yksin. Yhtään kunnon seurustelua ei ollut, muutamat kertaan tai kahteen jääneet treffit kyllä joista ei sitten sen kummempaa tullut. Samaan aikaan kaverit seurustelivat, pariutuivat ja perustivat perheitä. Nuorempana sinkkuus oli minulle ihan ok mutta vähitellen tuli kyllä kova kaipaus siihen että olisi joku lähellä ja saisi kokea kaikkea sitä mitä läheinen ihmissuhde voi antaa. Lopulta olin jo hyvää vauhtia muuttumassa katkeraksi vanhaksi piiaksi joka tuhahteli muiden seurusteluille vaikka oikeasti kadehti.
Sitten vain yhden karran eteen käveli ravintolassa mies joka oli jotain muuta kuin olin koskaan ennen tavannut. Aito, hauska, älykäs ja ihanasti ujo. Ja yhtä kokematon seurustelussa kuin minäkin. Jotenkin vain se kolahti molemmille heti saman tien ja kohtaamisen jälkeen emme käytännössä enää olleet erossa. Kuukauden päästä asuttiin yhdessä, vuoden jälkeen mentii kihloihin, kahden päästä naimisiin. Nyt jo 15 yhteistä vuotta takana ja edelleen ollaan todella onnellisia. Samaan aikaan moni aikanaan seurustelleista kavereista on jo eronnut ja liihottelee sinkkuna etsien epätoivoisena jotain niistä harvoista hyvistä miehistä jota tässä iässä enää on vapaana.
En tiedä oliko tuo kohtaaminen omalla kohdallani se lottovoitto vai olisinko vielä löytänyt myöhemmin jonkun muun mutta ei sillä toisaalta ole enää mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Ei se suurimmaksi osaksi tosiaan ole kiinni ulkonäöstä, mutta luonteesta yllättävänkin usein. Ujot ja sisäänpäin kääntyneet tapaavat ja juttelevat huomattavasti harvemman ihmisen kanssa kuin muut. Jos vuoden aikana olet jutellut kahdelle ihmiselle ja joku toinen kahdelle sadalle, niim onhan sillä merkitystä. Oletko helppo vai vaikea luonne määrittelee kyllä haluavatko ihmiset olla seurassasi jne. Määrätyn luonteen omaavat löytävät helpommin puolison. Vaikkei se määrätty luonne nyt mitenkään ihmeellinen ole, niin se on silti juuri sellainen jolla parisuhteita saa helposti, varsinkin jos se on yhdistetty " oikeaan" ulkonäköön.
Hyvät naiset, etsikää sieltä Suomen rajojenkin ulkopuolelta niitä miehiä. Lukemattomat naiset ovat löytäneet ja ovat tyytyväisiä heihin. Monen suominaisen luonne ei vaan sovi suomimiehelle, mutta monelle muulle kyllä. On esim. ruotsalaista, saksalaista, hollantilaista, amerikkalaista ja vaikka australialaista, jos itsensä näköistä toivoo. Ja miljardeja muita.Mistä näitä ulkomaalaisia sinkkumiehiä voisi löytää? Jos ei ole varaa matkustaa paikan päälle? Minulle kävisi loistavasti ulkomaalainenkin mies, haaveilen tulevaisuudessa ulkomaille muutosta ja tykkään puhua vieraita kieliä, erityisesti englantia ja espanjaa. Mutta tosiaan tällä hetkellä opiskelen vielä, eikä ole rahaa matkustaa.
https://7orbetter.com/ on yksi. Löytyy USA/Eurooppa akselilta ihan työssäkäyviä ja koulutettuja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheellinen huoli. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti löydät jonkun asiallisen ja ihanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Ei se suurimmaksi osaksi tosiaan ole kiinni ulkonäöstä, mutta luonteesta yllättävänkin usein. Ujot ja sisäänpäin kääntyneet tapaavat ja juttelevat huomattavasti harvemman ihmisen kanssa kuin muut. Jos vuoden aikana olet jutellut kahdelle ihmiselle ja joku toinen kahdelle sadalle, niim onhan sillä merkitystä. Oletko helppo vai vaikea luonne määrittelee kyllä haluavatko ihmiset olla seurassasi jne. Määrätyn luonteen omaavat löytävät helpommin puolison. Vaikkei se määrätty luonne nyt mitenkään ihmeellinen ole, niin se on silti juuri sellainen jolla parisuhteita saa helposti, varsinkin jos se on yhdistetty " oikeaan" ulkonäköön.
Hyvät naiset, etsikää sieltä Suomen rajojenkin ulkopuolelta niitä miehiä. Lukemattomat naiset ovat löytäneet ja ovat tyytyväisiä heihin. Monen suominaisen luonne ei vaan sovi suomimiehelle, mutta monelle muulle kyllä. On esim. ruotsalaista, saksalaista, hollantilaista, amerikkalaista ja vaikka australialaista, jos itsensä näköistä toivoo. Ja miljardeja muita.Mistä näitä ulkomaalaisia sinkkumiehiä voisi löytää? Jos ei ole varaa matkustaa paikan päälle? Minulle kävisi loistavasti ulkomaalainenkin mies, haaveilen tulevaisuudessa ulkomaille muutosta ja tykkään puhua vieraita kieliä, erityisesti englantia ja espanjaa. Mutta tosiaan tällä hetkellä opiskelen vielä, eikä ole rahaa matkustaa.
https://7orbetter.com/ on yksi. Löytyy USA/Eurooppa akselilta ihan työssäkäyviä ja koulutettuja miehiä.
Älkää noudattako tätä neuvoa, kävin tuon linkin etusivulla ja vaikuttaa epämääräiseltä seksinetsintäsivulta. "7 or better" viittaa peniksen pituuteen. (7 inches = 18 cm). Onkohan mitään luotettavia ja asiallisia kansainvälisiä deittisivustoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, että niin monelle sanotaan: kyllä se pari vielä löytyy, kun kaikki tietävät ettei kaikille löydy.
Ei ole aina kiinni ulkonäöstä, eikä luonteesta.
Se on mysteeri.
Mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun, ei voi jäädä odottelemaan.
Ei se suurimmaksi osaksi tosiaan ole kiinni ulkonäöstä, mutta luonteesta yllättävänkin usein. Ujot ja sisäänpäin kääntyneet tapaavat ja juttelevat huomattavasti harvemman ihmisen kanssa kuin muut. Jos vuoden aikana olet jutellut kahdelle ihmiselle ja joku toinen kahdelle sadalle, niim onhan sillä merkitystä. Oletko helppo vai vaikea luonne määrittelee kyllä haluavatko ihmiset olla seurassasi jne. Määrätyn luonteen omaavat löytävät helpommin puolison. Vaikkei se määrätty luonne nyt mitenkään ihmeellinen ole, niin se on silti juuri sellainen jolla parisuhteita saa helposti, varsinkin jos se on yhdistetty " oikeaan" ulkonäköön.
Hyvät naiset, etsikää sieltä Suomen rajojenkin ulkopuolelta niitä miehiä. Lukemattomat naiset ovat löytäneet ja ovat tyytyväisiä heihin. Monen suominaisen luonne ei vaan sovi suomimiehelle, mutta monelle muulle kyllä. On esim. ruotsalaista, saksalaista, hollantilaista, amerikkalaista ja vaikka australialaista, jos itsensä näköistä toivoo. Ja miljardeja muita.Mistä näitä ulkomaalaisia sinkkumiehiä voisi löytää? Jos ei ole varaa matkustaa paikan päälle? Minulle kävisi loistavasti ulkomaalainenkin mies, haaveilen tulevaisuudessa ulkomaille muutosta ja tykkään puhua vieraita kieliä, erityisesti englantia ja espanjaa. Mutta tosiaan tällä hetkellä opiskelen vielä, eikä ole rahaa matkustaa.
https://7orbetter.com/ on yksi. Löytyy USA/Eurooppa akselilta ihan työssäkäyviä ja koulutettuja miehiä.
Älkää noudattako tätä neuvoa, kävin tuon linkin etusivulla ja vaikuttaa epämääräiseltä seksinetsintäsivulta. "7 or better" viittaa peniksen pituuteen. (7 inches = 18 cm). Onkohan mitään luotettavia ja asiallisia kansainvälisiä deittisivustoja?
Kävisit katsomassa. Siellä on nimenomaan joukossa myös koulutettuja miehiä siihen tuo sivusto oli alunperin suunniteltukin, että sinne menisi eritoten koulutettu sekä työssäkäyvä väki näytille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
Niinpä. Ennen vanhaan otettiin vain joku suurin piirtein sopiva puoliso, pamautettiin naimisiin ja tehtiin lapset, koska se oli sosiaalinen normi. Vaikka tilastojen valossa näyttää siltä että "kaikilla" oli puoliso ja perhe, niin en usko että läheskään kaikki olivat onnellisia. Itse asiassa uskon että suuri osa ihmisistä on onnettomia aina, oli aikakausi mikä hyvänsä, onnnettomuuden syy vain vaihtelee.
Taitaa enemmänkin olla niin että ennen vanhaan oltiin valmiimpia tutustumaan ja hitsautumaan yhteen ajan kanssa.
Nyt odotellaan speksilistan kanssa Hollywood-tarinaa jossa vastaan tupsahtaa tyhjästä perfect match joka herättää supervahvat tunteet nanosekunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Sama juttu minulla. En aio tyytyä supermallinaiseen, joka on rikkaasta suvusta ja haluaa rahoittaa kaikki harrastukseni mutta ei ole koskaan fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.
Tokihan tuollaisia on ollut tarjolla, mutta ei ole kolahtanut. Kerran oli yksi nainen, mutta sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä.
Ymmärsitköhän nyt ihan oikein? Tuo lainaamasi nainen tarkoitti, että hän ei halua esimerkiksi komeaa urheilullista lääkärimiestä (= "objektiivisesti täydellinen"), jos heidän väliltään puuttuu "se jokin". Se kipinä ja tunne että tässä tämä nyt on. Sen sijaan hän ottaisi "objektiivisesti epätäydellisen" miehen, joka tuntuisi Siltä oikealta.
Mietin välillä, että onko tämä "kemia" ja "se jokin" vain naisten kokemus. Välillä tuntuu, etteivät miehet käsitä koko konseptia. Siis sitä, kun joku ihminen vain tuntuu oikealta, ja itselle tulee varma tunne, että "kaikista maailman ihmisistä TÄMÄ on se kenen kanssa haluan olla".
Olen mies ja minä ainakin tunnistan tuon asian. Se on minulle kaikki kaikessa kun etsin naista, ilman sitä ei ei ole mitään toivoa siitä että suhde etenisi mihinkään.
Mutta palstaa lueskelleena täytyy sanoa, että vaikuttaisi ihan oikeasti olevan sellaisiakin miehiä, joille tuo on täyttä utopiaa. Se on kuin vieras kieli, jota he eivät kerta kaikkiaan ymmärrä. He ajattelevat, että kumppani valitaan yksinkertaisesti katsomalla että kenellä on eniten sitä tai tätä tai parhaat nuo ja nämä. Sitten se johtaa katkeruuteen, kun ei ymmärretä alkuunkaan miten tuo homma toimii ja jäädään ihan pihalle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihastun ihan äärimmäisen harvoin siten, että voisin ajatella toisen kanssa mahdollista tulevaisuutta. Olen kyllä törmännyt kiinnostaviin miehiin, mutta vain harvoin tarpeeksi kiinnostaviin. Itse asiassa vain kerran koko elämäni aikana.
En ole kuitenkaan vielä valmis vajoamaan epätoivoon tai tyytymään "ihan hyvään", vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna kuinka täydellinen tahansa. Voi olla että mieleni muuttuu jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä jaksan odottaa löytäväni sellaisen, joka kolahtaa täysillä. Ilman etsimistä.Sama juttu minulla. En aio tyytyä supermallinaiseen, joka on rikkaasta suvusta ja haluaa rahoittaa kaikki harrastukseni mutta ei ole koskaan fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.
Tokihan tuollaisia on ollut tarjolla, mutta ei ole kolahtanut. Kerran oli yksi nainen, mutta sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä.
Ymmärsitköhän nyt ihan oikein? Tuo lainaamasi nainen tarkoitti, että hän ei halua esimerkiksi komeaa urheilullista lääkärimiestä (= "objektiivisesti täydellinen"), jos heidän väliltään puuttuu "se jokin". Se kipinä ja tunne että tässä tämä nyt on. Sen sijaan hän ottaisi "objektiivisesti epätäydellisen" miehen, joka tuntuisi Siltä oikealta.
Mietin välillä, että onko tämä "kemia" ja "se jokin" vain naisten kokemus. Välillä tuntuu, etteivät miehet käsitä koko konseptia. Siis sitä, kun joku ihminen vain tuntuu oikealta, ja itselle tulee varma tunne, että "kaikista maailman ihmisistä TÄMÄ on se kenen kanssa haluan olla".
Olen mies ja minä ainakin tunnistan tuon asian. Se on minulle kaikki kaikessa kun etsin naista, ilman sitä ei ei ole mitään toivoa siitä että suhde etenisi mihinkään.
Mutta palstaa lueskelleena täytyy sanoa, että vaikuttaisi ihan oikeasti olevan sellaisiakin miehiä, joille tuo on täyttä utopiaa. Se on kuin vieras kieli, jota he eivät kerta kaikkiaan ymmärrä. He ajattelevat, että kumppani valitaan yksinkertaisesti katsomalla että kenellä on eniten sitä tai tätä tai parhaat nuo ja nämä. Sitten se johtaa katkeruuteen, kun ei ymmärretä alkuunkaan miten tuo homma toimii ja jäädään ihan pihalle siitä.
Olen huomannut tämän saman! Minusta tuntuu että osa miehistä ymmärtää tuon "kemian" ja etsii sitä. Osa taas ei tunnu käsittävän koko ajatusta. Heille naisen etsintä on todella kuin auton valinta (kuten joku tuolla aikaisemmin vertasi): mietitään vain, mitä ominaisuuksia naisessa on ja kuinka paljon. Naisen "Se Oikeus" näille miehille syntyy siis esim. siitä, kuinka hyvännäköinen nainen on. Mitä kauniimpi, sitä oikeampi. Jos laitettaisiin esimerkiksi joku tosi söpö, kaunis ja seksikäs nainen tyyliä Shakira, niin näille miehille hän olisi heti ja ehdottomasti "se oikea". Vaikka eivät olisi koskaan tavanneetkaan Shakiraa ja eivät edes tietäisi, miltä se yhdessäolo TUNTUU.
Naisista taas ainakin oman kokemukseni mukaan lähes kaikki etsivät miestä sillä perusteella, kuka tuntuu _juuri itselle_ sopivalta. Osalla miehistä tämä ajatus, että synkkaako juuri meillä kahdella keskenämme, tuntuu ihan puuttuvan. Etsitään vain objektiivisesti mahdollisimman hyvää naista.
Esimerkiksi minusta olisi aika karua viettää elämäni häikäisevän kauniin Miss Universumin kanssa, jonka kanssa meillä ei olisi mitään yhteistä, ei yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ei mitään meidän kahdenkeskeisiä "sisäpiirijuttuja", eikä yhtenevää huumoria.
No, tulipas jaariteltua.
U