Rasittavat ylpeilyn aiheet
”En ole lukenut yhtään kirjaa”
”En ole ikinä käynyt ulkomailla enkä mene”
”Minä en mitään pidsoja syö”
”Mullapa ei ole älypuhelinta, lällällää - eikä internettiä”
”Ei sellaisella pankkikortilla mitään tee”
Yksi kaverini on tälläinen, rehvastelee jonkin asian puuttumisella ihan kuin tuo olisi suurikin ihme. Sinänsä ihmiset saavat tehdä valintansa miten parhaaksi näkevät, mutta ärsyttää tuommoinen ylpeily ja asian korostaminen.
Kommentit (36)
Mä oon työnarkomaani
Mä oon räväkkä
Mä oon itsepäinen
On rasittavaa, kun yhteiskunnan ulkopuolelle omalla valinnallaan heittäytyneet ylpeilevät elämäntyylillään ja "älykkyydellään". Tyhmät ne vaan töitä tekee jne.
Ihan mikä tahansa lapsiin liittyvä. Lapsesi eivät ole neroja eikä ketään kiinnosta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mikä tahansa lapsiin liittyvä. Lapsesi eivät ole neroja eikä ketään kiinnosta muutenkaan.
Lapsilla näyttävät usein ylpeilevän ne joilla ei oikeasti olisi tarvetta.
Sillon kun omat lapset oli pieniä, ärsytti aivan hirveesti, et äidit suorastaan kilpaili sillä, kellä on hankalin vauva/lapsi.
Pahimpia ivat ne, joka "sanovat suoraan oman mielipiteensä" eli eivät omaa mitään käytöstapoja ja kokevat, että on juuri heidän asiansa laukoa kaikki mahdollinen ääneen mahdollisimman ilkeällä tavalla. Ja ovat siitä erittäin ylpeitä, kun he ovat niin suoria ihmisiä.
Suorapuheisuus. Käytännössä tällä ylpeilevä töksäyttelee mielipiteitään ilman suodatinta. Käytöstavoista ei tietoakaan.
Lähtökohtaisesti kaikki ylpeily on enemmän tai vähemmän ärsyttävää. Ehkä eniten tällä hetkellä ärsyttää sellainen, että kehuskellaan kuinka ei harrasteta tavallisen rahvaan juttuja, kuten videopelit, televisiosarjat yms. Jokainen harrastakoon mitä harrastaa, mutta ei se tee kenestäkään yhtään parempaa, että ei ole omaksunut digitaalisen ajan viihdemuotoja. Ihan samaa massaviihdettä ne oopperat ja baletit ovat, ne ovat vain vanhempaa esitystekniikkaa.
Omien lapsien kehuminen muille esim. "Meidän Jaakko sai kympin kokeesta".
"Venla pääsi opiskelemaan yliopistoon"
Näin lapsettomana ei kiinnostua vtuakaan muiden lasten kuulumiset tai osaamiset.
Omilla mielenterveysongelmilla ylpeily. Hyvähän se on että on sujut asian kanssa, mutta joillain menee asian korostaminen hieman yli...
"olen pippurinen/tulinen/räväkkä"
=huono impulssionktrolli ja heikot käytöstavat
Mieheni ja minä kävimme teatterissa. Anoppi siihen silmiään pyöritellen totesi että tässä perheessä ei ole ikinä teatterissa käyty.
Minä olen tällainen suorapuheinen ihminen - eli todellisuudessa siis päin naamaa epäasiallisuuksia möläyttelevä ilkeä moukka.
Minä en ole mikään ovimatto - eli todellisuudessa täysin joustamaton, itsekeskeinen tyyppi, joka on mielestään aina oikeassa ja jonka mielestä muut ovat aina väärässä.
Nämä, jotka kehuvat, etteivät ole 40 vuoden työuran aikana olleet päivääkään sairauslomalla. Sinäsä toki upea juttu, jos on oikeasti saanut pysyä terveenä, mutta useimmiten kyseessä on "työn sankari", joka on raahautunut sorvin ääreen milloin keuhkokuumeessa, milloin jalka murtuneena. Lääkärissäkään ei käydä ja yleensä kuolo korjaa sankarin ensimmäisten eläkevuosien aikana.
Kyllä omilla lapsilla ylpeily menee top 3:een. Siis tietysti on tärkeää kehua lastaan ja olla ylpeä hänestä, mutta todella rasittavaa seuraa äidit, jotka vertaavat omien lasten kehitystä toisiin lapsiin ja puhuvat heidän lapsistaan kuin olisivat lapsineroja.
Yksi kaverini teki sellaista, että kun oma lapseni ei vaikkapa halunnut syystä tai toisesta kiivetä kiipeily telineelle, niin sanoi :"Meidän Marja kiipeää jo tonne tosi ylös ja roikkuu tangosta. On tosi kehittynyt motorisesti ikäisekseen." Ja lapset kuuntelevat vieressä..
Vierailija kirjoitti:
On rasittavaa, kun yhteiskunnan ulkopuolelle omalla valinnallaan heittäytyneet ylpeilevät elämäntyylillään ja "älykkyydellään". Tyhmät ne vaan töitä tekee jne.
Yleensä nämä väittävät että kyseessä on ollut nimenomaan oma valinta, vaikka oikeasti kyse olisi vain siitä, ettei ole ollut kapasiteettia muuhun. Sitä eivät vaan itselleen myönnä. "Kyllä minäkin voisin olla vaikka presidentti jos haluaisin..."
Älypuhelin silti on monilla jotka sanovat ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minä kävimme teatterissa. Anoppi siihen silmiään pyöritellen totesi että tässä perheessä ei ole ikinä teatterissa käyty.
Miksi ylpeilit teatterilla?
Tulee mieleen se kun taannoin joku täällä kyseli, suunnilleen, että "koska olet viimeksi syönyt hampurilaisen". Ketju täyttyi ylpeistä vastauksista, että joskus 20 vuotta sitten :D