Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (455)
Voi ap, olen kokenut saman ja ihan totta, vieläpä kotiäitinä! Ei niin ketään, minne olisin voinut työntää tämän lapsen edes v-loppuisin. Minut pelasti kotimainen musiikki, kun radio oli auki, niin lapsikin kuunteli.
Lapsestani kehittyi varsin kielitaitoinen, reipas, koulutettu ja kaveririkas poika!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, alkaako tälläkin palstalla mainokset hyppiä silmille???
Exäni lapsi oli esikouluikäisenä tuollainen. Asuimme siis yhdessä. Päättelin sitten, että keskustelun virittely ja ylläpitäminen on lapsen tapa hakea kontaktia. Itse olin vielä tuolloin puhelinaspassa töissä, joten olisin arvostanut hiljaisuutta. Mutta ei sitä montaa vuotta kestänyt. Jutelkaa lastenne ja puolisoidenne lasten kanssa.
Nykyisellä puolisollani on aikuiset lapset ja heidän kanssaan on ihana höpötellä. On mielettömän ihanaa, kun he oikein hakeutuvat luokseni jutskailemaan.
Kyllä se välillä rasittavaa on.
t.ope
Joo, mutta tällaisiä aikuisiakin on. Jonkin sortin läheisriippuvaisia. Heidän kanssaan keskustelu on heidän omaa yksinpuhelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa se lapsi osaa kuitenkin leikkiä pitkiä aikojakin ilman vanhempien huomiota?
Jollei, niin sitten vasta voisi huoli nousta, onko kaikki ok.
Kaverin lapsi on tuollainen. He ulkoilevat kolmisen tuntia päivässä kun eivät jaksa kuunnella neljän seinän sisällä sitä tauotonta pulinaa. Itselläkin loppuu puhti jo 30min jälkeen ja alkaa aivot mennä spagetiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin tuo taukoamaton höpötys jatkuu aikuisenakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipa se lapsi osaa kuitenkin leikkiä pitkiä aikojakin ilman vanhempien huomiota?
Jollei, niin sitten vasta voisi huoli nousta, onko kaikki ok.
Ehkä osaisi, muttei halua. Meillä ainakin lapsi "pingaa" koko ajan vanhempaa, jos on tämän kanssa kaksin. Ilmeisesti laumaeläimelle on tärkeää saada koko ajan varmistettua, että lauma on vielä tallella.
Antaa lasten sanoa ne asiat mitkä mieleen juolahtaa, mieluummin hyper sosiaalinen kuin syrjään vetäytynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaa lasten sanoa ne asiat mitkä mieleen juolahtaa, mieluummin hyper sosiaalinen kuin syrjään vetäytynyt
No ei todellakaan ole kivaa tuollaiset jatkuvasti hyperaktiiviset papupadat
Vierailija kirjoitti:
Joillakin tuo taukoamaton höpötys jatkuu aikuisenakin
Ja päälle puhuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ilmaisu "kaverikas" poika🥰
Eihän niitä jaksa vanhemmat kuunnella. Oman lapsen kanssa ollaan hereillä päivässä n.4-5tuntia, ja sekin aika on ilmeisen raskasta. Päiväkodissa on nykyään karmeaa olla töissä, kun huomionhakuiset piltit kilvan kailottavat asioitaan ja kaipaavat huomiota. Puhutaan päälle ja ei edes huomata, vaikka toinen juttelee toisen kanssa. Ei kuunnella toisen puhetta tai ohjeita, vaan vain se oma ääni ja pajatus on tärkeintä.