Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (455)
Apua, nauran vedet silmissä :D Ihana aloitus! Ja kyllä sä ap selkeesti oot lastas kuunnellut kun noin hyvin osasit selostaa sen jutut :D Tulee mieleen oma poika, se on ihan samanlainen höpöttäjä. Ja joo en mäkään aina jaksa, kyllä hiljaisuuttakin tarvitsen. Mutta onhan se myös hirveen huvittavaa kuunnella niitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kanssa todella, todella puhelias 7-vuotias poika. Varsinkin mun vaimo on välillä kypsä siihen kun puhetta tulee ja tulee:). Tuntuu että asiaa on aivan loputtomasti ja kaikkea koettua ja nähtyä pitää sanallistaa. Olen itse ajatellut asian niin, että ekstroverttiluonne tekee luonnostaan noin ja meidän introverttien on hankala ymmärtää sitä. Samoin poikani hakee usein yhteyttä meihin tuolla höpötyksellä, kun taas me vanhemmat luomme sen eri tavalla.
No mutta, aivan ihana on tuo meidän poika ja ilman häntä meillä ei olisi (oikeaa) elämää. Hänellä on paljon sellaisia todella hienoja piirteitä joita esim. minulla ei ole.
Olisitte iloisia että lapsenne osaa ilmaista itseään. Ennustaa lahjakkuutta koulussa. Itsekin olin aikoinaan höpöttelijä ja olin usein luokkani priimus. Höpöttelijöiltä syntyy myös esseet ja aineet hyvin. Näyttää tuolla valittajallakin tekstiä tulevan. Olkaa iloisia tuosta lahjasta, miettikää sellaisia, jotka eivät pysty ollenkaan puhumaan. Kumman valitsette?.
Kyllä se varmaan hermoille välillä käy ja laittaa väsyttämään, jos lapsi papattaa koko ajan. Mutta se on kuitenkin ohimenevä vaihe. Olisit tyytyväinen, että lapsesi kykenee sellaiseen.
Onko lapsi ainut lapsi? Siinä tapauksessa on ymmärrettävää, jos hän puhuu vanhemmalleen, ellei muuta seuraa kerran ole.
Kokeile ostaa hänelle joku äänityslaite, johon hän saa puhua ja sitten kuunnella omia puheitaan, jos se vaikka vähentää sinulle puhumista. Tai jotain muuta, missä hän saa kommunikoida laitteen kanssa, vastailla sille.
Mulla ainakin isovanhemmat tykkäsi haastella (hpöptellä) minulle kun olin lapsi. Olisiko apua jos mummo tai pappa pääsisi lapsen kanssa useammin juttelemaan, pari kertaa viikkoon. Mä taas lapsena olin tosi hiljainen eikä minusta ollut jutteluseuraa vaikka kovasti sitä yritettiinkin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselin tekoälyltä se kertoi (huomaa "se"), että naikkonen höpöttelee koska haluaa kokea olonsa turvalliseksi.Jos lapsesta sama selitys?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 7. Ja vielä kun välillä selostavat sisaruksen kanssa vuorotellen, muistan eräänkin kauppareissun kun toinen hiljeni, niin seuraava alotti: "äiti, kun me oltiin siellä ja mentiin sinne ja sitten sitä ja sitten tätä.."
Kun viimein päästiin kotiin, niin tiuskaisin lopulta, että onko pakko olla koko ajan äänessä?!? Nuorempi totesi siihen ihanan viattomasti, että no kun on asiaa? :D
-ap
No niistä voi tulla aikuisina sellasia ihmisiä joita kukaan ei jaksa kuunnella. Pitää opettaa lapselle empatiaa ja tunnistamaan minkälaista sosiaalista käytöstä halutaan. (siis toki molemmin puolin) Tuskallisia on aikuiset jotka vasn pälpättää kiinnittämättä lainkaan huomiota puhekumppaniin. Kyllä ihmisestä näkee jos tämä ei halua kuunnella jatkuvas puheripulia.
Ja kertomasi mukaan eivät välitä edes siitä että jo olet sanonut että puhuvat liikaa.
Aika yksinäinen elämä voi tulla, jos ei kukaan halua olla seurassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Mutta aina ajankohtainen.. :D Jotkut lapset nyt vaan on tollasia. Ne on niitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia.
Joidenkin diagnoosien oirekuviin kuuluu myös tauotonta pulinaa. ADHD:t yms. Kertoo siitä, että siellä päässä suhisee just sen tuhat asiaa yhtäaikaa. Ja niitä on tarve sitten purkaa ja käsitellä tauottomalla höpötyksellä. Mutta ajanmyötä nää tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Muija kans kälättää jatkuvasti mutta sen saa kyllä loppumaan,
kun ottaa kainaloista kiinni ja nakkaa seinälle:)
T.Mauri
Vain unissasi. Tuollaisella ei ole naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, kaikenikäiset puheliaat ihmiset on joskus rasittavia. Meillä on vasta vajaa nelivuotias, joten en ole vielä kyllästynyt höpötykseen ja kyselyihin, lähinnä nautin siitä järkevän keskustelun mahdollisuudesta, joka lapsen kanssa on pikku hiljaa kehittynyt.
Kai sille lapselle on lupa sanoa, että nyt et jaksa jutella, jatketaan ohjelman jälkeen, mene leikkimään hetkeksi keskenäsi. Muutaman vuoden kuluttua tuokin saattaa jo olla tuppisuu.
Onhan se niinkin, että kun tarpeeksi vanhaksi elää ja oppii asioita, niin kysymällä itseltään saa kaikista parhaat vastaukset. Turhaa on enää muita vaivata tyhmillä kysymyksillä.
Lapselle tulee opettaa, että tuo on epäkohteliasta eikä voi olla jatkuvasti huomion keskipisteenä. Jos tuota ei korjaa lapsena, on tuloksena usein se aikuinen joka ei pidä suutaan hetkeäkään kiinni ajatuksistaan ja asioistaan ja kummasti työpaikan kahvihuoneessakin pöytä tyhjenee ympäriltä.
Enkä nyt tarkoita, ettei saisi olla puhelias ja iloinen, mutta tuollainen jatkuva alitajuinen huomion vaatiminen ja maaninen äänessä oleminen ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 85 v sukulainen on tasan tuommoinen kuin aloituksessa
Vierailija kirjoitti:
Lapselle tulee opettaa, että tuo on epäkohteliasta eikä voi olla jatkuvasti huomion keskipisteenä. Jos tuota ei korjaa lapsena, on tuloksena usein se aikuinen joka ei pidä suutaan hetkeäkään kiinni ajatuksistaan ja asioistaan ja kummasti työpaikan kahvihuoneessakin pöytä tyhjenee ympäriltä.
Enkä nyt tarkoita, ettei saisi olla puhelias ja iloinen, mutta tuollainen jatkuva alitajuinen huomion vaatiminen ja maaninen äänessä oleminen ei ole ok.
Kuvailit todennäköisesti henkilön joka menestyy vielä monessa rekryssä elämänsä varrella. Hän kun on osallistuva ja aikaansaava. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kilpailu- osaatko olla tunnin puhumatta. Palkintona vaikka jätski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muija kans kälättää jatkuvasti mutta sen saa kyllä loppumaan,
kun ottaa kainaloista kiinni ja nakkaa seinälle:)
T.MauriVain unissasi. Tuollaisella ei ole naista.
On kuules 3 avioliittoa takana, nyt taas suhteessa uuteen naiseen
joka tykkää aikuisen miehen otteista.
T.Mauri
Niinhän nuo lapset tuppaa käyttäytymään miten niille on opetettu reagoimalla. Eli selvästi tuo pälpätys "tehoaa" jotenkin lapsen mielestä toivotulla tavalla kun hän sitä on oppinut jatkamaan.
Ne lapset, jotka höpöttävät loputtomasti aivan koko ajan ovat omalla tavallaan nepsyjä. Diagnoosin he saavat sitten jo ensimmäisillä luokilla, kun eivät pysty olemaan hiljaa ja kuuntelemaan opetusta. Heitä varten on omat luokkansa.
Vierailija kirjoitti:
Mun 85 v sukulainen on tasan tuommoinen kuin aloituksessa
Mun 98-vuotias anoppini on tuollainen. Hänellä on huomiohakuinen persoonallisuushäiriö. Ehkä näillä lapsillakin on?
Miksi halusit lapsen? Ei niitä tähän maahan enää tarvita. Suomi on jo tuhottu.
Kyllä se "paranee" kun teiniintyy.
Sitten taas valitetaan, kun teini sulkeutuu huoneeseensa, eikä edes vastaa, jos siltä jotain uskaltaa kysyä.