Lue keskustelun säännöt.
Pelkään parittomia numeroita?
13.05.2019 |
Minusta tuntuu todella inhottavalta, jos katson kelloa kun se on esimerkiksi 10.39 ja koetan aina välttää varsinkin sitä, että lähettäisin viestin parillisen numeron ollessa viimeisenä. Onkohan tämä fobian vai ocd:n muoto? En pelkää, että jotain tiettyä pahaa tapahtuu parittoman numeron takia, mutta se aiheuttaa vaan epämääräisen ahdistuksen ja pahaenteinen olon. Asia ei kauheasti haittaa elämääni, mutta tekee arjesta hieman hankalaa ja hidasta.
Onko kuitenkin mahdollista sekin, että kyse on normaalista taikauskosta? Välillä siedätän itseäni ja lähetän viestin tms. vaikka nro on "väärä". Asia ei jää varsinaisesti vaivaamaan pitkäksi aikaa, mutta mukavalta se ei sillä hetkellä tunnu.
Kommentit (4)
No minulla ei ihan tuollaista ole, mutten pidä parittomista numeroista. Ne ovat jotenkin mielestäni "rumia", kun taas parilliset kauniita, jotenkin pyöreitä tmv. Olen kyllä kaikessa mahdollisessa perfektionisti, joten voi johtua siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei ihan tuollaista ole, mutten pidä parittomista numeroista. Ne ovat jotenkin mielestäni "rumia", kun taas parilliset kauniita, jotenkin pyöreitä tmv. Olen kyllä kaikessa mahdollisessa perfektionisti, joten voi johtua siitäkin.
Onhan se noinkin. Jos vertaa vaikka kolmosta ja kasia, niin onhan kahdeksikko paljon miellyttävämpi. 1, 5 ja 7 vasta teräviä ovatkin. Mutta parittomiin numeroihin sisältyy tietysti aina se viesti, että yksi jää yli, mikä voi olla perfektioinistille epämieluisaa, vähän kuin ratkaisematon ongelma joka jää kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei ihan tuollaista ole, mutten pidä parittomista numeroista. Ne ovat jotenkin mielestäni "rumia", kun taas parilliset kauniita, jotenkin pyöreitä tmv. Olen kyllä kaikessa mahdollisessa perfektionisti, joten voi johtua siitäkin.
Onhan se noinkin. Jos vertaa vaikka kolmosta ja kasia, niin onhan kahdeksikko paljon miellyttävämpi. 1, 5 ja 7 vasta teräviä ovatkin. Mutta parittomiin numeroihin sisältyy tietysti aina se viesti, että yksi jää yli, mikä voi olla perfektioinistille epämieluisaa, vähän kuin ratkaisematon ongelma joka jää kiusaamaan.
Olisi "hauskaa" jos parillisten lukujen tarve yltäisi kaikkiin asioihin elämässä. Esimerkiksi jos häiritsisi, että on kolme lasta, joista kaksi poikaa ja yksi tyttö. Sitten olisi pakko tehdä neljäs, että lapsia olisi parillinen määrä ja toivoa myös kovasti, että nuorimmasta lapsesta tulisi tyttö, niin että senkin asian suhteen oltaisiin tasapainossa.
Up