Äiti ja tytär elävät 28 neliön yksiössä: rehelliset kuvat

Pienen lapsen kanssa sillä ei varmaan väliä mutta sääliksi käy jos noin jatkavat kun lapsi kasvaa...

Ennen oli ihan tavallista, että neljän hengen perhe asui pienessä kaksiossa keittokomerolla tai yksiö alkovella + keittiö (n 40 neliötä tai vähän enemmän). Ei siellä sen enempää tilaa ollut.

Meidän lapsella oli oma sänky ja huone, mutta hän muutti pois vanhempien sängystä vasta 10-vuotiaana. Kyllä neljävuotias voi vielä hyvin nukkua äidin vieressä. Ja totesihan tuo nainen tuossa, että isomman lapsen kanssa tämä ei tietenkään toimi ja sitten he muuttavat varmaan isompaan asuntoon. 

Moni yksinhuoltaja asuu teininsä kanssa kaksiossa, kun isompaan ei ole varaa. Silloin teinillä on oma huone ja äiti nukkuu olohuoneessa. 

Onhan siinä kuva myös lapsen sängystä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan tavallista, että neljän hengen perhe asui pienessä kaksiossa keittokomerolla tai yksiö alkovella + keittiö (n 40 neliötä tai vähän enemmän). Ei siellä sen enempää tilaa ollut.

Mutta se ei haitannut, kun puolet kavereistakin asui noin ahtaasti. Oli aivan tavanomaista, että esim kaikilla lapsilla oli yhteinen huone.

Munkin suvussani esim 3 lapsella yhteinen huone. Jos olisi tehnyt järjestelyjä, siinä puutalossa olisi voinut järjestää heille omat sopet, mutta ei ollut tarvetta. Kavereillakin oli samalla tavalla.

Ei tarvitse mennä kovinkaan kausa kansakuntamme historiassa, kun tuonkokoisessa asunnossa asui kokonainen monilapsinen perhe. Lisänä saattoi olla vielä maalaisserkku alivuokralaisena. Silloin tosin lapset eivät edes osanneet vaatia omiahuoneita. Vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani 50- ja 60-luvulla, oli tavallista, että asunnot olivat pieniä eikä sellaista kuin erillinen olohuone ollut olemassakaan (paitsi joillakin yläluokkaisilla varakkailla perheillä). Se olohuoneena käytetty huone, jonka nurkkaan kannettiin sitten televisiokin, oli tavallisesti vanhempien makuuhuone. Illalla levitettiin joko heteka tai vuodesohva. Usein huoneessa nukkui myös lapsi tai pari. Eli äidille ja pikkulapselle 28 neliötä ei ole liian pieni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kovinkaan kausa kansakuntamme historiassa, kun tuonkokoisessa asunnossa asui kokonainen monilapsinen perhe. Lisänä saattoi olla vielä maalaisserkku alivuokralaisena. Silloin tosin lapset eivät edes osanneet vaatia omiahuoneita. Vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani 50- ja 60-luvulla, oli tavallista, että asunnot olivat pieniä eikä sellaista kuin erillinen olohuone ollut olemassakaan (paitsi joillakin yläluokkaisilla varakkailla perheillä). Se olohuoneena käytetty huone, jonka nurkkaan kannettiin sitten televisiokin, oli tavallisesti vanhempien makuuhuone. Illalla levitettiin joko heteka tai vuodesohva. Usein huoneessa nukkui myös lapsi tai pari. Eli äidille ja pikkulapselle 28 neliötä ei ole liian pieni.

Tää on jotenki niin jännä, kun meidän perheellä ei ole koskaan edes ollut sellaisia tuttuja, joilla ei ole olkkaria erikseen! Piti olla vieläpä erikseen keittiö ja ruokasali + sali - sen lisäksi makuuhuoneet ja tilava vieraseteinen.

Toki nyt aikuisena mulla on kavereita, jotka asuvat lapsensa kanssa niin, että ainoa makkari on lapsella. Vanhemmat tai vanhempi asuu olkkarissa. Ymmärrän todella hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kovinkaan kausa kansakuntamme historiassa, kun tuonkokoisessa asunnossa asui kokonainen monilapsinen perhe. Lisänä saattoi olla vielä maalaisserkku alivuokralaisena. Silloin tosin lapset eivät edes osanneet vaatia omiahuoneita. Vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani 50- ja 60-luvulla, oli tavallista, että asunnot olivat pieniä eikä sellaista kuin erillinen olohuone ollut olemassakaan (paitsi joillakin yläluokkaisilla varakkailla perheillä). Se olohuoneena käytetty huone, jonka nurkkaan kannettiin sitten televisiokin, oli tavallisesti vanhempien makuuhuone. Illalla levitettiin joko heteka tai vuodesohva. Usein huoneessa nukkui myös lapsi tai pari. Eli äidille ja pikkulapselle 28 neliötä ei ole liian pieni.

Tää on jotenki niin jännä, kun meidän perheellä ei ole koskaan edes ollut sellaisia tuttuja, joilla ei ole olkkaria erikseen! Piti olla vieläpä erikseen keittiö ja ruokasali + sali - sen lisäksi makuuhuoneet ja tilava vieraseteinen.

Toki nyt aikuisena mulla on kavereita, jotka asuvat lapsensa kanssa niin, että ainoa makkari on lapsella. Vanhemmat tai vanhempi asuu olkkarissa. Ymmärrän todella hyvin!

Omassa tuttavapiirissä oli myös näin. Lapsilla oli omat huoneet, nuoremmilla joskus yhteiset. Yleensä oli erikseen keittiö ja olohuone, usein myös vierashuone niissä perheissä missä vanhemmillakin oli oma makkari. Hyvin harvoin oli kavereita, joiden vanhempi nukkui olkkarissa.

Mun 5-vuotiaalla ollut oma huone ja sänky syntymästään asti. Nukkuu silti mun vieressä ja leikkii toisinaan omassa huoneessaan. Harmi vaan kun lapsen huoneeseen on alkanut salakavalasti kertyä tavaraa joka ei muualle muka mahdu ja pyykkiä kuivatan myös liian usein siellä..ja meillä on 75m2 ja kahdestaan asutaan.

En ymmärrä kun aina tehdään niin paljon lehtijuttuja näistä pienissä neliöissä asuvista ja ns. minimaalisista kodeista, joissa sitten näillä "minimalisteillakin" tuntuu olevan enemmän tavaraa kodissaan kuin itse olen edes koko elämäni aikana omistanut.

Kai pitäisi alkaa jotain omaa vlogi-blogia pitämään omasta arjestani, jos se ihmisten mielestä on niin minimalistisen kiehtovaa.

Meitä tällä hetkellä asuu vielä 5 henkilöä yksiössä, ja hyvin mahdutaan kun ei tuota ylimääräistä roinaa tai ylimääräisiä huonekaluja ole. Kesällä ollaan toki muuttamassa jo kaksioon ja todennäköisesti siellä menee ainakin seuraavat 5 vuotta, lapsille yhteinen huone ja vanhemmat mahdutaan hyvin olkkariin.

Mä tajusin 13 vuotiaana kotoa muuttaessani ulkomaille opiskelemaan, että hei, mulla ei oo omaa huonetta!

Oli niin paljon sosiaalista elämää ja muuta virikettä, etten kaivannut omaa koppia jonne sulkeutua vanhemmilta piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan tavallista, että neljän hengen perhe asui pienessä kaksiossa keittokomerolla tai yksiö alkovella + keittiö (n 40 neliötä tai vähän enemmän). Ei siellä sen enempää tilaa ollut.

Äitini asui lapsuutensa ja nuoruutensa yhden huoneen ja keittiön omakotitalossa.Lisäksi oli 3 sisarusta ja äiti ja isä.Talossa neliöitä alle tuon 40.Ehkä 30-35. Ihan hyvin mahtuivat,lapset leikki ulkona paljon. Äitini on siis syntynyt 45.

Ei tuossa pienen lapsen kanssa varmaan ole ongelmaa. Mutta jos koti olisi oma, siitä saisi rempattua paljon kätevämmän tilaihmeen kiinteillä kalusteilla. Korkeamman sängyn alle saisi paljon enemmän säilytystilaa, jopa vaatekaapit, ja sohva-penkki mahtuisi ikkunalle ruokapöydän taakse. Keittiöstäkin on turhaan täyskokoinen hellauuni.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä kuva myös lapsen sängystä.

Eihän ole. Kahdessa kuvassa näkyy yksi ja sama sänky, eri päiväpeitto vain. Eikä tuonne oikein lapselle omaa sänkyä mihinkään mahtuisikaan.

Mun kotini 70-luvun alussa: 5 lasta + äiti ja isä, talossa tupa ja kammari, yht. n. 50 neliötä. Sitten kyllä taloa laajennettiin  kahdella huoneella, olisiko sitten ollut peräti 80 neliötä. Ihan itsenäisiä meistä kasvoi kaikista. Omat sängyt kyllä kaikilla sentään oli.

Meillä sossu puuttui asiaan, kun asuin kaksiossa 7-vuotiaan lapsen kanssa. Olivat huolissaan siitä, että lapsella ei ole omaa huonetta (oli kyllä, olkkari oli yhteinen/mun huone) sekä siitä että lapsella ei ole omaa sänkyä (oli, itse nukuin sohvalla olohuoneessa). Sossun konkakti tuli siitä, kun tarvitsin lapsiperheiden kotipalvelua sairastumisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan tavallista, että neljän hengen perhe asui pienessä kaksiossa keittokomerolla tai yksiö alkovella + keittiö (n 40 neliötä tai vähän enemmän). Ei siellä sen enempää tilaa ollut.

Äitini asui lapsuutensa ja nuoruutensa yhden huoneen ja keittiön omakotitalossa.Lisäksi oli 3 sisarusta ja äiti ja isä.Talossa neliöitä alle tuon 40.Ehkä 30-35. Ihan hyvin mahtuivat,lapset leikki ulkona paljon. Äitini on siis syntynyt 45.

Minun äiti syntynyt myös -45. Mikä sattuma! Mekin ollaan sitten varmaan täysin saman ikäisiä.

t.tuleva? mie(s)hesi

Onko nykyään siis noloa jakaa huone sisarusten kanssa? Meillä on neljä lasta ja tytöt jakavat huoneen keskenään, pojat keskenään. Vielä vähän ennen kuin esikoinen meni kouluun nukuimme miehen kanssa vuodesohvalla olkkarissa (päivällä vain sohvaksi ja peite päälle ja peitot/tyynyt senkin sisään). Olemme suhtkoht hyvätuloisiakin, ei vaan haluttu sijoittaa äärimmäisesti seiniin vaan siihen, että voidaan tehdä mahdollisimman monenlaista seinien ulkopuolella. Eikä ole juuri siivottavaa meillä. Itsekin jaoin teininä huoneen veljeni kanssa enkä kokenut, että yksityisyyteni on uhattuna. Suihkusta tullessa toinen meni olkkariin siksi aikaa. Tuskin velikään tuosts järjestelystä suuremmin kärsi, hyvä vain, että opimme ottamaan muutkin huomioon.

Ihan hyvin voi yh asua 4-vuotiaan kanssa yksiössä, en tuomitse vaikka olisiko sillä merkitystäkään.

Eikö kellään ole huonoja kokemuksia pienesti asumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä kuva myös lapsen sängystä.

Eihän ole. Kahdessa kuvassa näkyy yksi ja sama sänky, eri päiväpeitto vain. Eikä tuonne oikein lapselle omaa sänkyä mihinkään mahtuisikaan.

Tutkipa nyt oikein tarkkaan niitä sänkykuvia, seiniä ym.