Koiranpentu puree KOVAA
Ihan normaalia käytöstä (kai?) 12 viikkoiselta koiranpennulta, mutta tuo riiviö ei tee oikein mitään muuta kuin PUREE. Illalla saa sellaisia hulluja näykkimiskohtauksia, joissa vain hyökkäilee päälle, roikkuu lahkeissa ja puree niin, että olen jo ihan mustelmilla ja verinaarmuilla. Parhaimmillaankin on näykkijä, ei esimerkiksi onnistu silittely ilman, että on hampaat ranteessa kiinni.
Olen kokeillut kaikkea! Jäähyä (pentu toiseen huoneeseen), sylissä pitämistä (ei onnistu enää, koska on niin iso, että yltää puremaan), kieltämistä (ei mitään tehoa - tuskin ymmärtää kieltosanaa), lelun työntämistä suuhun käden sijaan (ei ole puremiskohtauksessa kiinnostunut lelusta, vaan haluaa vain purra ihmistä). On leikitty, lenkitetty, koulutettu, rymytty metsässä ja pihalla, käyty pentukoulussa, sosiaalistettu jne jne.
Loppuuko tämä oikeasti hampaiden vaihtoon, vai onko tuosta pennusta tulossa hirveä ongelmakoira, jota en saa kasvatettua fiksuksi koirakansalaiseksi?
Kommentit (125)
Oletteko puhuneet kasvattajan kanssa? Millaisia rotuominaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Ei lopu ikinä jos annat purra.
Tiukka linja ettei yhtään puraidua.
Itse olen pennut opettanut ettei saa purra, niin jotta ole kiljahtanut kimeästi kuten koiratkin tekee ja se on merkki että ylitti rajan
Ei auta kiljahtelu, sitäkin olen kokeillut :( Kallistelee hetken päätään ihmettelevän näköisenä ja pureminen jatkuu taas.
ap
Ammu vettä naamalle tai heiluta tölkkiä kädessäsi, jossa esim kolikoita sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko puhuneet kasvattajan kanssa? Millaisia rotuominaisuuksia?
Ei olla vielä oltu kasvattajaan yhteydessä. Kyseessä on paimenkoirarotu, mutta tämä lapsukainen ei ole yhtään pehmeä, vaan tuntuu, ettei pahemmin välitä vastoinkäymisistä. Reipas, energinen, kovapäinen.
Olemme tainneet hankkia itsellemme ongelmakoiran :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lopu ikinä jos annat purra.
Tiukka linja ettei yhtään puraidua.
Itse olen pennut opettanut ettei saa purra, niin jotta ole kiljahtanut kimeästi kuten koiratkin tekee ja se on merkki että ylitti rajanEi auta kiljahtelu, sitäkin olen kokeillut :( Kallistelee hetken päätään ihmettelevän näköisenä ja pureminen jatkuu taas.
ap
Kimakasti kiljahdat joka kerta eli niin kauan ettei enää jatka.
Jos vaihdat tyyliä kieltämiseen joka kerran fi koira sitä ymmärrä vaan ottaa sen leikkinä ja entistä innokkaammin puree jatkossa
Vierailija kirjoitti:
Ammu vettä naamalle tai heiluta tölkkiä kädessäsi, jossa esim kolikoita sisällä.
Suihkupullo kokeiltu myös, ei vaikutusta. Tölkki täytyy kokeilla, veikkaan vain, ettei reaktiota, koska tämä ei myöskään pahemmin säiky eikä pelkää mitään. En ole yhtään peloreaktiota pennussa vielä nähnyt: jos on jostain epävarma niin ensin haukkuu ja sitten ryntää tutkimaan asiaa.
ap
Ärähdä. Kunnolla. Ja tärkeintä on se, että sinun energiasi pitää olla korkeampi kuin pennun ja kuulostaa, että pennulla se on aika korkealla noissa kohtauksissa. Siis ei mitään aggressioa, vaan jämäkkyyttä että pentu tajuaa, että sinä et anna periksi ja sinä määräät ja olet samalla turvallinen, jota voi arvostaa ja kunnioitttaa.
Ottaisin niskasta kiinni ja kääntäisin selälleen joka kerta kun näykkäisee.
Voi olla myös neurologinen häiriö tai koira on kipeä jostain. Eläinlääkäriin? Toki paimenkoirat on jalostettu näykkimällä paimentamaan. Ei kaikki mutta iso osa. Näpäytät kuonoon joka ikinen kerta pienen luunapin ja "murahdat. Jos sinulla on koira sinun pitää komentaa sitä kuten koira komentaa koiraa. Kannattaa myös kokeilla toisen koiran antamaa kurinpalautusta tehoaa yleensä jos ei ihan tyhmä ole.
Millään kilkkeillä ei ole mitään merkitystä, jos sinä et ole henkisesti teistä se, joka kertoo miten homma menee. Sinähän vaan viihdytät pentua epätoivoisilla sirkustempuilla suikutellessasi.
Vierailija kirjoitti:
Ärähdä. Kunnolla. Ja tärkeintä on se, että sinun energiasi pitää olla korkeampi kuin pennun ja kuulostaa, että pennulla se on aika korkealla noissa kohtauksissa. Siis ei mitään aggressioa, vaan jämäkkyyttä että pentu tajuaa, että sinä et anna periksi ja sinä määräät ja olet samalla turvallinen, jota voi arvostaa ja kunnioitttaa.
Huh, tuntuu, että ärähtämisestä vain yltyy. On tosi taisteluhaluinen, eli rymyää vaan uudelleen kimppuun. Yhden kerran olen onnistunut kiljaisemaan/ärähtämään niin kovaa, että pentu luikki tiehensä ja rauhoittui sitten hetkeksi nukkumaan. Herättyään pureminen alkoi taas...
ap
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin niskasta kiinni ja kääntäisin selälleen joka kerta kun näykkäisee.
Se ei auta, että se tehdään fyysisesti, koska kyseessä on se, että se pitäisi tehdä henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärähdä. Kunnolla. Ja tärkeintä on se, että sinun energiasi pitää olla korkeampi kuin pennun ja kuulostaa, että pennulla se on aika korkealla noissa kohtauksissa. Siis ei mitään aggressioa, vaan jämäkkyyttä että pentu tajuaa, että sinä et anna periksi ja sinä määräät ja olet samalla turvallinen, jota voi arvostaa ja kunnioitttaa.
Huh, tuntuu, että ärähtämisestä vain yltyy. On tosi taisteluhaluinen, eli rymyää vaan uudelleen kimppuun. Yhden kerran olen onnistunut kiljaisemaan/ärähtämään niin kovaa, että pentu luikki tiehensä ja rauhoittui sitten hetkeksi nukkumaan. Herättyään pureminen alkoi taas...
ap
No etpä ole vielä kertaakaan käynyt taistelua loppuun asti. Kokeilepa jaksaa niin saat kunnioituksen. Jos et jaksa, pentu on vahvempi ja toimii haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin niskasta kiinni ja kääntäisin selälleen joka kerta kun näykkäisee.
Se ei auta, että se tehdään fyysisesti, koska kyseessä on se, että se pitäisi tehdä henkisesti.
Joo, en ehkä tähän fyysiseen kurittamiseen itse lähtisi. Olen kyllä muutaman kerran joutunut ottamaan niskasta pentua kiinni, kun on ollut hampaat ihossa ja on vaan ollut pakko saada pentu irti ja kauemmas.
ap
Ikävä kyllä nyt on väärällä ihmisellä koira.
Ongelmakoiraa ei ole vaan kasvatus ei ole oikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin niskasta kiinni ja kääntäisin selälleen joka kerta kun näykkäisee.
Se ei auta, että se tehdään fyysisesti, koska kyseessä on se, että se pitäisi tehdä henkisesti.
Pitää käyttää niitä keinoja mitä on repertuaarissa.
Loppuu se. Minusta paras keino puremiseen on yksinkertaisesti se ettei ikinä anna purra. Ihan alusta asti vetää käden pois ulottuvilta jos puree. Hartaita pentu leikkimään pallolla, vetoleikkejä, namin etsintää tms.
Kaikenlainen taistelu ja kieltosanat vaan provosoi pentua, ja kuluttaa omia hermoja. "Ärähtäminen" on seuraava konsti, minkäänlaista alistamista tai satuttamista en hyväksy. Kun selviää pentuajasta lempeillä keinoilla, on aikuisen koiran kanssa helppo toimia. Koira tottelee, koska haluaa totella sinua, kunniottaa sinua, ja pitää sinusta, eikä sen takia koska pelkää seuraamuksia...
Aikuinen koiramme ärähtää aika kovastikin pennulle, jos pentu yrittää purra. Pentu ei uskalla purra koiraa.
Katso se yle:n avaintenheilutusraiskausvideo. Eli sinun pitää opetella henkisesti ja kehonkielelläsi sanomaan pennulle, että tuo homma ei vaan sovi, sinun henkilökohtaiselle alueellesi ei tulla puremaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä nyt on väärällä ihmisellä koira.
Ongelmakoiraa ei ole vaan kasvatus ei ole oikeaa.
No mikä sitten on oikeaa kasvatusta? Olen kokeillut KAIKKI neuvot, mitä olen saanut? Mitä mahdan tehdä väärin?
En väitä, että koirassa on vikaa, mutta jotenkin se nyt pitää saada kasvatetuksi. En aio antaa pois ja luovuttaa.
ap
Ei lopu ikinä jos annat purra.
Tiukka linja ettei yhtään puraidua.
Itse olen pennut opettanut ettei saa purra, niin jotta ole kiljahtanut kimeästi kuten koiratkin tekee ja se on merkki että ylitti rajan