Koiranpentu puree KOVAA

Eläinten kanssa pitää olla paljon leluja, luita, puruleluja, makupaloja – ei anna käsiä suuhun. Sanoo "ei" ja "saa" sen mukaan mitä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Miten teillä ao lopulta kävi? Meillä nyt tismalleen sama tilanne 13vk pennun kanssa, joten kiva olisi kuulla muiden kokemuksia.

Meilläkin oli tuollainen kova purija. Miehen jalat olivat yli puoli vuotta ruvella ja minulla vielä senkin jälkeen kädet, kun koira kävi hampailla käsiin kiinni lenkillä. Olemme jo useamman koiran kasvattaneita, jopa laumanvartija on ollut talossa ja silti puremisen rajuus yllätti. Kaikki vanhat hyväksi havaitut keinot kokeiltiin ja monista koira vain yltyi puremaan lisää. Muistan, kun istuimme sohvalla illalla, eikä kukaan suostunut nousemaan sohvalta pois, kun pieni purija oli kaikkein villeimmällä päällään. 

Mitään vippaskonstia en koskaan tämän tytön kanssa keksinyt. Puremisen alkaessa otin koiran jalkojeni väliin ja siinä odoteltiin rauhallisesti, kunnes höyryt haihtuivat päästä.

Nykyisin meillä on koira, joka nuolee hyvin hellästi käsistä. Pureminen ei loppunut hampaiden vaihtumiseen, mutta hiipui kyllä puolen vuoden iän jälkeen vähitellen.

Sekä purija että nuolija ovat alistuneita. En pidä alistamisella hallitsemisesta.

Meillä kans pikku piraija ja innostuu vain jos komentaa,kiljaisee tms joten olen vain lähtenyt pois tilanteesta heti kun puree tai lopettanut esim.rapsutuksen heti jos puree. Sama jos tarttuu jalkoihin kun kävelen: pysähdyn enkä liiku ennenkuin pentu rauhoittuu. Siirrän pentua eleetömästi jos sattuu.

Tämä on jo neljäs koira minulla ja tuntuu olevan paksu kalloisin ,mutta huomioitta jättäminen näkyy tehoavan meillä joten suosittelen kokeilemaan.

Minusta ongelma on siinä, että nyt olet kokeillut yhtä keinoa, toteat ei toiminut, luovuttanut ja vaihtanut toiseen. Sen sijaan valitse yksi ja pysy siinä.

Kyse on pitkälti siitä, osataanko koiran kanssa kommunikoida kunnioittavasti. Pentu voi tosin olla jo ennen luovutusta häiriintynyt. Silloin enemmän haasteita. Ennen pennut ottamista sen käytöstä olisikin tärkeää seurata ja verrata muihin pentuihin, jos mahdollista. Vilkasta pentua ei kannata yliaktivoida uuvuttamiseen asti. Täytyy osata lopettaa ajoissa - tai hyväksyä, että riehaantumisesta palautuminrn kestää joitakin minuutteja. Jos leikeissä puree, ei voi olettaa, että into katoaa sormia napsauttamalla. Ei saa suuttua, koira ei ymmärrä niin epäloogista ja aggressiivista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Miten teillä ao lopulta kävi? Meillä nyt tismalleen sama tilanne 13vk pennun kanssa, joten kiva olisi kuulla muiden kokemuksia.

Meilläkin oli tuollainen kova purija. Miehen jalat olivat yli puoli vuotta ruvella ja minulla vielä senkin jälkeen kädet, kun koira kävi hampailla käsiin kiinni lenkillä. Olemme jo useamman koiran kasvattaneita, jopa laumanvartija on ollut talossa ja silti puremisen rajuus yllätti. Kaikki vanhat hyväksi havaitut keinot kokeiltiin ja monista koira vain yltyi puremaan lisää. Muistan, kun istuimme sohvalla illalla, eikä kukaan suostunut nousemaan sohvalta pois, kun pieni purija oli kaikkein villeimmällä päällään. 

Mitään vippaskonstia en koskaan tämän tytön kanssa keksinyt. Puremisen alkaessa otin koiran jalkojeni väliin ja siinä odoteltiin rauhallisesti, kunnes höyryt haihtuivat päästä.

Nykyisin meillä on koira, joka nuolee hyvin hellästi käsistä. Pureminen ei loppunut hampaiden vaihtumiseen, mutta hiipui kyllä puolen vuoden iän jälkeen vähitellen.

Sekä purija että nuolija ovat alistuneita. En pidä alistamisella hallitsemisesta.

Purija oli pentu, joten eipä tuota vielä ollut ehditty alistaa. Nuolija nuolee makkaranrasvat sormista, joten olkoon alistunut, jos kerran tykkää siitä. 

Murise kuuluvasti ja näytä hampaat, kun pentu puree. Sitä kieltä koiranpentukin ymmärtää. Älä odota, että koira on aikuinen, ongelmia tiedossa.

Kannattaa muistaa ettei se koira tarvitse jatkuvia sirkus temppuja niillä menee vaan ylikierroksille. Huomiotta jättäminen on paras keino saada epätoivottu käytös pois sillä koiran mielestä kaikenlainen huomio on palkinto . Välillä tuntuu ,että näiden oppaiden avulla saadaan vaan tavallisista koiran pennuista sekopäitä.

Meidän koira oli ihan samanlainen ja pitkään. Nykyään 7kk ja lopettanut aikalailla tuon, paitsi että yhdelle lapsistani tekee tuota edelleen.

Ihan normaalia käytöstä pennulta. Älä kiellä puremista, laita Reinotossut jalkaan ja vaihda uusi pari kun on rikki. Välillä innosta muuhun leikkiin. Jos puree huonekaluja suihkauta vähän vettä suihkepullosta ja kiellä niin tietää että sitä ei sovi tehdä. Kaikilla pennuilla on tämä vaihe ja sitä sitten muistellaan myöhemmin ❤️

Itellä oli kans ollut "hullu purija" pentu, ja olin satavarma, et nyt on paheneva ongelma hyppysissä, syytin itseäni miks ikinä otin tän rotuisen ja kuvittelin pärjääväni, että nyt siitä kasvaa agressiivinen täystuho.

vaan eipä kasvanut, vaan mitä ihanin ja mahtavavin perheenjäsen ja koirakansalainen, koulutustunnuksiakin saavutettiin helposti.

Että usko pois, kun toimit järkevästi ja johdonmukaisesti, niin kyllä se laantuu ja oppii.. Rauhottavia leikkejä enempi (nenä ja aivotyö), toisalta vahvistaa myös saalisleikkejä, jos meinaa palkita sillä, mutta sillä oma aika ja paikka. Ja painotus rauhoittumisen opetteluun. Kyllä se siitä👍seuraava

pentu olikin sika helppo ko. Tyyppiin verrattuna ja olin ihmeisssäni, et tämmösiäkö nää normisti on.. Aikuisina molemmat olivat upeita luonteeltaan🙂 eikä oikeestaan niin kovin erilaisia. Mutta ekan kanssa rauhottumiseen tarvi panostaa vähän "ekstraa" ja siihen et käsillä ei leikitä, eikä leikitetä yhtään, aina selkee lelu millä pelataan.

Miten voisi olla kiinnittämättä mitään huomiota puremiseen, kun se oikeasti sattuu niin s#@tanasti? Ja pentu, joka ei osaa vielä olla yksin, miten sitä voi rankaista puremisesta eristämällä ja samalla koittaa opettaa, että yksin on ihan ok olla? Ettei pentu opi, että rangaistaan kun jätetään yksin?

Surullinen ketju tämä, kun jotkut luulevat, että oma tapa toimia on se ainoa oikea. Mutta se mikä auttaa yhdelle koiralle ei auta toiselle. Meillä koira sai puremishyökkäyskohtauksia yli kaksi vuotiaaksi asti. Kokeiltu oli etikat, sitruunat, kiljahdukset, huomaamattajättämiset, huuliensuuhunpainamiset, räminäpurkit, yksinjättämiset, niskastakiinnipitämiset, puruluunsuuhuntunkemiset jne. Ainoa mikä auttoi oli holding-terapia eli kiinnipitäminen, mikä meidän kohdalla tarkoitti koiran lattiaanpainamista kyljellään niin kauan, että sen syke laski ja hulluus poistui silmistä. Vähitellen sitten hyökkäykset loppuivat ja koira oppi pitämään silityksistä ja rapsutuksista ja siitä tuli kelpo koira. 

Voi olla, että huomaamattasi palkitset sitä puremisesta. Kielteinenkin huomio sinulta voi olla palkitsevaa. Kokeile jättää koira kokonaan huomiotta. Käännät selkäsi tms. lähdet pois. Tärkeintä on olla systemaattinen. Muuten annat sille ristiriitaisia viestejä. Toi kivusta kovaa kiljahtaminen, jonka joku mainitsi, toimi myös ainakin omalla koirallani. 

Kunhan et estä puremista. Pentu harjoittelee ja jos estät puremisen niin tulee ongelmakoira joka ei osaa käyttää sopivaa määrää voimaa. Eli jatka vaan kiljahtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammu vettä naamalle tai heiluta tölkkiä kädessäsi, jossa esim kolikoita sisällä.

 

Suihkupullo kokeiltu myös, ei vaikutusta. Tölkki täytyy kokeilla, veikkaan vain, ettei reaktiota, koska tämä ei myöskään pahemmin säiky eikä pelkää mitään. En ole yhtään peloreaktiota pennussa vielä nähnyt: jos on jostain epävarma niin ensin haukkuu ja sitten ryntää tutkimaan asiaa.

ap

Ehdotan, että palautat koko pennun. Noilla toimilla saat siitä ongelmakoiran kasvatettua. Et usko, miten raivo kiehahti, kun luin juttujasi. 

Jos kuitenkin haluat vielä yrittää, niin liity facessa Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koirankoulutus -ryhmään, niin saat järkeviä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammu vettä naamalle tai heiluta tölkkiä kädessäsi, jossa esim kolikoita sisällä.

 

Suihkupullo kokeiltu myös, ei vaikutusta. Tölkki täytyy kokeilla, veikkaan vain, ettei reaktiota, koska tämä ei myöskään pahemmin säiky eikä pelkää mitään. En ole yhtään peloreaktiota pennussa vielä nähnyt: jos on jostain epävarma niin ensin haukkuu ja sitten ryntää tutkimaan asiaa.

ap

Ehdotan, että palautat koko pennun. Noilla toimilla saat siitä ongelmakoiran kasvatettua. Et usko, miten raivo kiehahti, kun luin juttujasi. 

Jos kuitenkin haluat vielä yrittää, niin liity facessa Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koirankoulutus -ryhmään, niin saat järkeviä neuvoja.

Raivoa mitä raivoat mutta koirat ovat yksilöitä ja joillekin pieni pelottelu tekee vain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko olette treenanneet kontaktia? Lähde nyt vaikka siitä. Silloin sinulla voisi olla paremmat mahikset saada kontakti pentuun villiyskohtauksessa. Ja ylipäätään kaikkea muutakin kasvatusta ja temputusta, niissä koira oppii kuuntelemaan sinua ja ottamaan vastaan ohjeita. 

 

Täytyy varmaan treenata enemmän sitäkin. Harjoitellaan kyllä paljon istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, luopumista makupalalla, aarteenetsintää ja luopumista leikkiessä, mutta en jotenkin osaa soveltaa noissa opittuja siihen hillittömään puremiseen. Toki voin kaivaa makupalat ja lelut esille aina kun koira puree, ja syöttää raukan täyteen herkkuja kaikenlaisen temputuksen lomassa, mutta heti kun ohjelma loppuu, tulevat hampaat esille. Huomionhakuisuutta? Tuskin pääsääntöisesti ainakaan sitä, että tekemistä olisi liian vähän.

ap

Älä nyt ainakaan palkitse sitä puremisesta tempuilla ja makupaloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et estä puremista. Pentu harjoittelee ja jos estät puremisen niin tulee ongelmakoira joka ei osaa käyttää sopivaa määrää voimaa. Eli jatka vaan kiljahtelua.

Höpö höpö. Meillä oli runsaasti puruleluja ja pehmoja, joita työnnettiin tilalle kun pentu meinasi napata kiinni ihmisestä. Pureminen lopulta loppui ja nyt on fiksu aikuinen koira.

Älä nyt ainakaan palkitse sitä puremisesta tempuilla ja makupaloilla.

Aina makupala puremisen jälkeen niin tulee sitä kaivattua positiivista vahvistusta :D