Voiko terapia toimia, jos asiakas on älykkäämpi kuin terapeutti?

No siis asiat ei ole niin monimutkaisia kuin kuvittelet niiden olevan ja sitä sä nyt työstät siellä terapiassa. Sen lisäksi, että pääset tuosta älykkyyden harhaluulosta. Ehkä parin vuoden päästä terapeutti tuntuukin ihan fiksulta ja omat vanhat ajatuskuviot höpsöiltä.

Minun terapeutti sanoi minulle ettei minun kannata käydä terapiassa koska osaan niin hyvin analysoida tilannettani.

Olisin kipeästi kaivannut henkilöä jolle voin puhua ongelmistani mutta ei se sopinut.

Voi, jos terapeutti on ammattilaisena hyvä ja tunneälykäs. Sen sijaan turhaudun terapeuttiin, joka ei tunnu osaavan työtään ja on laiska siinä. 

Eli toisin sanoen et halua uskoa mitä terapeutti sanoo vaan lähtökohtaisesti kyseenalaistat. Tällaisessa tapauksessa terapia tuskin voi toimia.

Ei toimi, jollei terapeutti saa sinun ajatuskuvioistasi kiinni. Vaihda terapeuttia, varmasti löydät itseäsi älykkäämmän.

Miksi käyt (hyvin todennäköisesti) haaskaamassa yhteiskunnan varoja turhaan terapiaan, josta

et koe saavasi mitään apua?

Anteeksi, että nauroin kuvittelemallesi älykkyydelle. Hyvin todennäköisesti monilla psyykkisesti sairailla potilailla on vastaavia harhoja.

Minä koen auttajat niin, että jos on aidon kannustava ja positiivinen, se tarttuu minuun. Jos siis olet eläytymiskykyinen, niin ehkä tuollainen terapia auttaa sinua, ainakin nostaa mielialaasi sille tasolle että ongelmien ratkominen omassa päässä helpottuu. Riippuu niin ongelmien laadusta.

Toisaalta joskus sitä lyttää sellaiset neuvot, jotka olisivat oikeasti hyödyksi. Tajuaa vasta jälkeenpäin, että tuo ihminenhän sanoi tosi viisaasti ja minä en vain tajunnut.

Mielestäni terapeutti on "väline", ei "parantaja". Sinä parannat itse itsesi, terapeutti vain ohjaa tätä prosessia pyrkimällä sanomaan asioita oikeaan paikkaan, uskomalla sinuun jne.

Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.

Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.

Erittäin hyvä kysymys. Vastaus on, että riippuu tilanteesta. Joillekin voi hyvin sopia heitä itseään vähemmän älykäs terapeutti, joka ehdottelee niksipirkkoja ja on aurinkoinen ja kannustava. Mutta sinulle sellainen ei taida sopia, sinä kaipaat sitä, että terapeutti on teoreettinen ja älykäs ja oivaltaa nopeasti monimutkaisetkin ajatuskuviot asioiden taustalla. Et tainnut valita kovin huolella terapeuttiasi ja lisäksi hän ehkä edustaa sinun kannalta ei-toimivaa koulukuntaa. Onko hän ratkaisukeskeinen terapeutti vai mikä? Ja mikä on hänen pohjakoulutus? Sh?

Vierailija kirjoitti:

Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.

Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.

Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.

Tuttuja ajatuksia sinulla, olen itse käynyt samanlaisia ajatuskuvioita läpi muutamia vuosia sitten.

Harha omasta älykkyydestä, ja siitä että asiat ovat omasta mielestäsi erittäin monimutkaisia eikä kukaan niitä ymmärrä, kuuluu taudin kuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanoen et halua uskoa mitä terapeutti sanoo vaan lähtökohtaisesti kyseenalaistat. Tällaisessa tapauksessa terapia tuskin voi toimia.

Jos ap ei tunne itseään huonoksi ihmiseksi myöhästyttyään bussista, niin auttaisiko tilanne alkamalla uskoa päinvastaista? Vai niinkö terapia toimii, että luodaan asiakkaalle pseudo-ongelma ja parannetaan se, jolloin asiakas tulee terveeksi? 

Toimii kyllä, mutta sitten siitä terapiasuhteesta vaan mahdollisesti muodostuu vuorovaikutteisempi ja "tasa-arvoisempi", ei pysty kokonaan nojaamaan siihen terppaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa käydä terapiassa. Toisaalta psykoterapeutti voi sitten muutoin olla hyvinkin ammattitaitoinen, ja on paljon mukavampaa ponnistella oman hyvinvointinsa eteen, kun joku tsemppaa ja antaa uusia näkökulmia. Ja joitain asioita vain ei voi tehdä itse, esim. terapeutilta opin käytännön kautta selviytymiskeinoja, kun takaumaa ja epätodellista oloa puskee pintaan. Itse en olisi pystynyt.

Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona. 

Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.

Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.

Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.

En tarkoita filosofoinnin kaltaista kehittävää ajattelua, sellainenhan on pidemmän päälle vain hyödyksi ja avartaa. Mutta mieti tällä tavalla: jos päivät kuluvat pohtimalla omia vikoja ja maailman vikoja, mikä kaikki yhteiskunnassa vaatii korjaamista, sitähän tulee nopeasti hulluksi. Ei kukaan pysy terveenä, jos on oppinut esim. lapsuudessa kelailemaan kaikkea negatiivista ja vaatimaan itseltään valtavasti. Myös filosofia voi alkaa ahdistaa, jos melankolisena ihmisenä ahdistuu siitä, miten epävarmaa kaikki on ja miten kukaan ei tiedä mistään mitään varmaksi. Alkaa tuntua aika tyhjältä elämä, jos psyyke on yhtään epävakaa. Vakaa ihminen toki pystyy suhtautumaan rakentavasti näihin teemoihin ja on utelias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.

Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.

Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.

Jos jatkuva ajattelu ja asioiden analysointi aiheuttaa ahdistusta, siitä on silloin haittaa. Kaikkia ongelmia kun ei voi ratkaista ajattelemalla. Joskus on osattava päästää irti niistä päässä pyörivistä ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.

Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.

Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.

Masentuneena liika ajattelu on sitä, ettei pääse koskaan mihinkään lopputulokseen vaan kiertää kehää. Loputon filosofinen ajattelu on aika raskasta arkielämässä. Pitäisi osata ajatella välillä myös kevyemmin, esim. ”käyn kaupassa” eikä ”käyn kaupassa, mutta... onkohan siellä kassalla henkilö X, mitähän se minusta viimeksi ajatteli kun käyttäydyin niin ja näin, ajatteleekohan naapurin pirkkokin musta niin, olen oikeasti ihan huono ihminen, kukaan muu ei mieti tällaisia...”

Lopeta terapia! Senkus vain aikuistut ja kasvatat itsellesi selkärankaa.

t. TOSINAINEN

Vierailija kirjoitti:

Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona. 

Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.

Asiakas ei välttämättä itse tiedosta tai ole varma, mikä terapiamuoto sopisi hänelle parhaiten. Freudilaisuuden kanssa olisin ainakin itse varovainen, sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa siinä touhussa...

Vierailija kirjoitti:

Minun terapeutti sanoi minulle ettei minun kannata käydä terapiassa koska osaan niin hyvin analysoida tilannettani.

Olisin kipeästi kaivannut henkilöä jolle voin puhua ongelmistani mutta ei se sopinut.

En ihan ymmärtänyt, mitä terapeuttisi tarkoitti tuolla. Eikö terapiaa tarvita, jos sitä kokee tarvitsevansa? Vai ajatteliko hän, että kaipaat "kevyempää" apua tasoa papille juttelu luottamuksella?