Jos olisi pakko nyt valita, oletko elämässäsi oman arviosi perusteella "menestyjä" vai "luuseri"?
Kommentit (82)
Kolmas vaihtoehto. Olen selviytyjä. Vaikeuksien kautta voittoon, joskus tappioonkin.
Koen olevani menestyjä. Rikas en ole, mutta on ihan riittävät tulot. Ennenkaikkea olen saanut muovattua elämästä juuri sellaista kuin haluankin. Työ on kevyttä ja lähinnä toimeentuloa varten, se ei vie aikaani tai aiheuta paineita vapaa-ajalla. Minulla on rakas lapsi ja muutenkin ihmissuhteet kunnossa, rakastan naistani ja katsomme yhdessä tulevaisuuteen samoilta arvopohjilta lähtien. Ei puutu mitään. Olen kohtuullisen zen.
En oikeastaan osaa sanoa (vaikka olisikin pakko valita), koska elämäni on monelta osin vielä kovin vaiheessa. Ainakaan selvästi en tässä tilanteessa koe olevani kumpaakaan. Tavoitteita on paljon ja pyrin tekemään valintoja, jotka vievät minua niitä lähemmäs, mutta lopputulos voi olla mitä vain. Olen tietyissä asioissa melko kunnianhimoinen ja niissä menestymistä tietysti tavoittelen, mutta eihän elämästä koskaan tiedä.
Luuseri totta kai. :D Pitkäaikaistyötön jolla pelkkä lukio käytynä, lakinkin saamisesta nyt jo aikaa se 7 vuotta. Sen jälkeen on tullut parit työkkärikurssit ja pilipaliharjoittelut käytyä, sekä istuttua kansanopiston penkillä puolisen vuotta. Muuten on elämä mennyt haahuillessa, ja menee varmaan tästedeskin.
Luuseri. Suurimman osan elämääni ollut työtön. Ja siitä syystä köyhä ja ylivelkaantunut. Vaikka on montakin ammattia ei lisäkoulutuskaan ole töitä tuonut, joten ei mua kyllä menestyjäksi voi missään nimessä sanoa.
Toki mulla on perhe ja siinä mielessä ok, fiksut lapset ja hyvä mies, mutta ne nyt ei sillälailla ole mun omaa ansiota.
Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.
Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.
Luuseri.
Tajusin vasta että en ole vieläkään uskaltanut tavoitella unelmiani vaan ajautunut paikasta toiseen ja mennyt siitä mistä helpoiten päässyt.
Roikun edelleenkin lapsuuden traumoissa ja itsetunto on to-del-la heikko.
Päällisin puolin näyttää kaikki varmaan hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vaihtoehto. Olen selviytyjä. Vaikeuksien kautta voittoon, joskus tappioonkin.
Sama täällä. Vaikeat lähtökohdat enkä ole kovin älykäs, mutta kiva työ, olen terve, hyvä puoliso,ym. Perusasiat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Luuseri.
Tajusin vasta että en ole vieläkään uskaltanut tavoitella unelmiani vaan ajautunut paikasta toiseen ja mennyt siitä mistä helpoiten päässyt.
Roikun edelleenkin lapsuuden traumoissa ja itsetunto on to-del-la heikko.
Päällisin puolin näyttää kaikki varmaan hyvältä.
Olet väärässä.
Sinccis
Pelkkä 'menesty' ei riittäisi, koska sehän voi olla vähäistäkin . Siis ei, olisin mielummin oikeasti se 'winneri'...
Vierailija kirjoitti:
Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.
Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.
Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana.
Se kolkuttaa jo ovellasi.
Sinccis
'The winner takes it all'... kirjoitti:
Pelkkä 'menesty' ei riittäisi, koska sehän voi olla vähäistäkin . Siis ei, olisin mielummin oikeasti se 'winneri'...
Haluat olla wiineri ?
Mä olen kouluttanut voittajia.
Sinccis
Ihan kumpaa vaan haluat. Molempiin on perustelut. Itsekään en osaa päättää.
Menestyjäksi: pari miljoonaa omaisuutta, sadantuhannen vuositulot, tohtorin tutkinto ja kiva kansainvälinen urakehitys johtoportaasssa ja sille jatkoa luvassa. Mukava mies, onnellinen, rehellinen aikuinen lapsi. Kohtuullisesti vapaa-aikaa ja sille kivaa tekemistä.
Luuseriksi: no kun on vaan tuo yllämainittu. Aina voi sanoa, että pitäis olla enemmän. Lisäksi se lapsi on sairas ja siksi työtön, mies on muuten vaan pienituloinen, omat työsuhteet ei ole koskaan olleet vakinaisia. Ylipainoa on, tyylitajua ei, sosiaalisesti olen rajoittunut, mistään en tiedä ihan tarpeeksi.
Menestyjä.
Työläisperheen tyttärestä koulutetuksi ja hyviin töihin. Kaunis talo, ihanat lapset, hyvä parisuhde, kohtuullisen mukava elämä. Periaatteessa saanut kaiken mitä haaveilin.
Bucketlistalla on vielä muutama juttu mutta eiköhän niitäkin saa toteutettua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.
Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.
Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana.
Se kolkuttaa jo ovellasi.
Sinccis
Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.
Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.
Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana.
Se kolkuttaa jo ovellasi.
Sinccis
Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.
Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.
Sinccis
Menestyjä, koska olen saavuttanut itselleni tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja säilyttämään paljon ystävyyssuhteita. En ole päästänyt terveyttäni heikkenemään omilla huonoilla valinnoillani.