Jos olisi pakko nyt valita, oletko elämässäsi oman arviosi perusteella "menestyjä" vai "luuseri"?

"Antaa mennä kun on alamäki vaan..."

(vanhan iskelmän sanoin)

Vierailija kirjoitti:

Jännä kysymys, koska hyvä elämä on niin suhteellista. Omiin odotuksiin nähden olen kyllä luuseri, sillä en ole uskaltanut tavoitella unelmiani. Koen, että olen tehnyt liian monta kompromissia. Toisaalta moni pitäisi minua ylimielisenä, kun sanon näin, sillä onhan minulla perhe, tutkinto, vakituinen työ ja muutenkin elämä ihan järjestyksessä.

Minäkään en osaa vastata. Olen se 6Llän ylioppilas joka meni heti yliopistoon (opiskelemaan väärää alaa, mutta puolessa välissä ’ei enää kannattanut’ vaihtaa vaan kuvittelin ensin valmistuvani ekaan tutkintoon ja sen jälkeen siihen mikä olisi mun unelma) En uskaltanut epäonnistunumusen pelossa hakea heti ’oikeaan alaan’ koska olisi ollut häpeällistä (kiitos vanhempieni kasvatustapojen) jäädä välivuodelle, enkä toisaalta sitä osannut varmaksi tuolloin vielä tietääkään.

Minulla on kaikki ok. Koti, perhe, lapset ja työpaikka (ei tosin koulutusta vastaava, saati ’arvostusta herättävää titteliä’) mutta minusta ei tullut koskaan sitä menestyjää mitä meidän suvussa olisi pitänyt tulla, enkä mennyt toisen menestyjän kanssa naimisiin, vaan vain matalasti kouluttautuneen yrittäjän.

Jos mennään luokkakokoukseen, en ole se ’menestyjä’ vaikka niin ehkä olisin kuvitellut aikanaan, ja kaiketi myös moni ex-luokkakaveri - mutta en todellakaan koe itseäni luuseriksi, miksi kokisin?

Eli jep, kaikki on kovin suhteellista!

Olen elänyt sellaisen elämän kuin olen halunnut, kai se pitää laskea menestykseksi sitten. Ulkopuolisen silmin varmaan ihan keskiverto.

En kumpikaan. Olen vapaa sielu, "Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen, Ja paljain jaloin kierrän maailmaa..."

Menestyjä, lähtökohdat eivät olleet kovin kummoiset. Mulla on kuitenkin ihan hyvä elämä ja parasta siinä on ollut se, että olen saanut tarjota omille lapsille ihan toisenlaiset eväät.

Vierailija kirjoitti:

Suomen suurin luuseri. Häpeäpilkku itselleni, sukulaisilleni ja ystävilleni. Epäonnistuja, paska ihminen, painolasti. Turha ihminen.

Se olen minä.

Hei jotain rajaa nyt siihen itsesääliin.

Vierailija kirjoitti:

Kolmas vaihtoehto. Olen selviytyjä. Vaikeuksien kautta voittoon, joskus tappioonkin.

Minäkin valitsen tämän. En ole menestyjä enkä luuseri enkä itse asiassa käytä kumpaakaan noista sanoista.

Selviytyjä on hieno sana. Selviytyminen ei tarkoita välttämättä sitä, että onnistuu pyristelemään irti vaikeuksista, vaan vaikeuksista huolimattakin voi selviytyä. Se tarkoittaa minulle sitä, että elämä voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen suurin luuseri. Häpeäpilkku itselleni, sukulaisilleni ja ystävilleni. Epäonnistuja, paska ihminen, painolasti. Turha ihminen.

Se olen minä.

Hei jotain rajaa nyt siihen itsesääliin.

Totuus ei ole itsesääliä.

Luuseri. Hyvä työ, talo jota maksan toiseen kertaan, kolmen teinin YH isä. Selviydyn kyllä mutta luuseri koska ydinperhe hajosi.

Menestyjä. Kiusatusta pullukka-hylkiöstä kasvoin ihan kivannäköiseksi naiseksi ja pääsin opiskelemaan kiinnostavaa alaa. Nyt teen mielenkiintoista ja hyväpalkkaista työtä ja olen löytänyt aivan ihanan puolison.

Luuseri ehdottomasti. Talouden, työn, opintojen, sosiaalisen statuksen suhteen. Myös terveyden, siviilisäädyn, perhetilanteen suhteen. Kuin myös luonteen, sosiaalisten suhteiden ja oikeastaan kaiken muunkin suhteen. Oikeastaan en oo menestynyt millään mittarilla mitattuna. Ainoa positiivinen asia on se että suunta on positiivinen ja lähtötilanne täydellinen katastrofi että jos siihen vertaa niin nykytila on menestynyt, mutta yleisiin mittoihin en tän elämän aikana tule yltämään.

Menestyjä. Hienon luokkaretken olen tehnyt, pohjista ja omin ansioin, näen sen oman elämäni suurimpana saavutuksena parisuhteeni lisäksi. Menestyminen ei ole maata eikä mammona - kun on sivistys, ei sellaista tilannetta pääse käymään, että identifioituisi esim köyhäksi ja/tai luuseriksi oli sitten hetkellinen taloudellinen tilanne mitä tahansa. Menestyminen on myös matka. Kehittyy ja tulee uusia juttuja joista pääsee nauttimaan. Joskus myös onnistumisia.

Menestyminen on sitä, että saa mitä haluaa. Onnellisuus on sitä, että tykkää siitä mitä saa.

Jos joskus pääsen keskiluokkaiseen toimistotyöhön ja saan kunnollisen parisuhteen työssäkäyvän miehen kanssa, pidän itseäni menestyjänä. Luultavasti en tule kuitenkaan missään vaiheessa olemaan työkykyinen, enkä saa sitä suhdettakaan kokoon kenenkään kanssa. Ei tää ole hääviä elämää näin. Yritän olla välittämättä statusasioista mutta aika huonosti se onnistuu joten tää huono tilanne vähän masentaa. Kaverit ja harrastukset kyllä auttaa jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntinen paskaläjä, mutta uskon, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta ja sitä kautta minullekin on tarjolla ikuinen autuus.

Olet joutunut hengellisen väkivallan kohteeksi ja sinut on aivopesty naurettavaan valheeseen joka on epälooginen satu.

Eli jumala on luonut itse ihmiset paskaläjiksi, jokaisen. Ja sitten syntynyt itsekin heidän keskuteensa ja tehnyt itsemurhan näyttävällä tavalla.

Sitten hän sanoo, että uskokaa nyt että olen tehnyt tällaisen tempun, te paskaläjät.

Ja kun uskotte että tein tuollaisen näytelmän, niin en sen vuoksi joudu heittämään teitä tulimereen, vaikka itse tein teistä paskakasoja.

Ihan sama kun ihminen synnyttäisi vammaisen lapsen ja sanoisi tälle: olet pskakasa, muttta olen ampunut itseäni haulikolla polveen jotta voisin antaa sinulle anteeksi sen että olet pskaa silmissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntinen paskaläjä, mutta uskon, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta ja sitä kautta minullekin on tarjolla ikuinen autuus.

Olet joutunut hengellisen väkivallan kohteeksi ja sinut on aivopesty naurettavaan valheeseen joka on epälooginen satu.

Eli jumala on luonut itse ihmiset paskaläjiksi, jokaisen. Ja sitten syntynyt itsekin heidän keskuteensa ja tehnyt itsemurhan näyttävällä tavalla.

Sitten hän sanoo, että uskokaa nyt että olen tehnyt tällaisen tempun, te paskaläjät.

Ja kun uskotte että tein tuollaisen näytelmän, niin en sen vuoksi joudu heittämään teitä tulimereen, vaikka itse tein teistä paskakasoja.

Ihan sama kun ihminen synnyttäisi vammaisen lapsen ja sanoisi tälle: olet pskakasa, muttta olen ampunut itseäni haulikolla polveen jotta voisin antaa sinulle anteeksi sen että olet pskaa silmissäni.

Rukoilen sen puolesta, että näkisit ja ymmärtäisit totuuden.

Luuseri. Tunsin, että minulta odotettiin paljon, mutta en ole sillä tavalla fiksu, että uskaltaisin ottaa vastuuta esim. töissä. Olen huono ihmisten seurassa. Siis potentiaalia ehkä on ollut, mutta ei kykyjä ottaa sitä käyttöön. Olen epäkäytännöllinen.

up

En tiiedä. En mä ole esim koskaan fanittanut oikein kunnolla ketään erityiisesti vaan löytänyt hienoja juttuja sieltä tääältä.

Meillä oli peruskoulun luokkakokous. Tajusin olevani menestyjä koska

- en ole kuollut

- en ole vankilassa

- en ole päihderiippuvainen

- ei ole väkivaltaista puolisoa

Joo, oli vähän levoton koulu.