Jos olisi pakko nyt valita, oletko elämässäsi oman arviosi perusteella "menestyjä" vai "luuseri"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Luuseri. En ole vieläkään keksinyt mitä lähtisin opiskelemaan vaikka iän puolesta alkaa jo olemaan kiire. En ole ikinä seurustellut kunnolla, olen vain tapaillut ihmisiä. Ystäviä minulla introverttinä ei ole montaa, mutta onneksi sentään ne harvat ystäväni ovat aivan ihania ja sellaisia keiden kanssa voi stressittä viettää aikaa.

Rahkeita minulla olisi varmasti parempaan. Luultavasti pääsisin opiskelemaan jotain mielenkiintoista ja hyväpalkkaista alaa kunhan keksisin mihin hakisin. Olin kuitenkin ysin oppilas koulussa ja ylppäreiden yleisarvosana oli välivuoden ja lähes olemattoman opiskelun jälkeen Eximia. Seurustelusta en tiedä, luultavasti sekin olisi helpompaa jos olisin avoimempi ja paremmalla itsetunnolla varustettu.

Unelmiakin minulla kyllä on. Ehkä juuri sen takia on näin luuseriolo kun periaatteessa tiedän mitä haluaisin, mutta en osaa tehdä mitään niiden saavuttamiseksi. Ja nykytilanteeni on niin kaukana noista unelmistani. Haluaisin vain olla keskituloinen ja tehdä minua kiinnostavaa työtä, sekä olla vakaassa parisuhteessa. Ajokortin haluaisin myös ajaa :-D

Luuseri.

Olen ammatillisesti aivan tyhjän päällä, vaikka olen jo orastavassa keski-iässä. Toisaalta menestys voi olla aivan kulman takana. Myös ystävyyssuhteiden kanssa on niin ja näin, en ole osannut pitää yllä kuin muutaman tärkeän ihmissuhteen. Muuten tunnen itseni menestyjäksi: olen asunut ulkomailla jo kauan ja omaksunut täkäläisen kielen ja kulttuurin, parisuhteeni on kunnossa ja mieheni kaikin puolin mahtava pakkaus, lapseni ovat ihania, suloisia ja hyväkäytöksisiä ainakin kodin seinien ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

This is Sparta!!!!

Sinccis

Win or die.

Opiskelu, ammatti, ura, taloustilanne on hyvät, mutta ihmissuhdepuolella on ollut vähän kuprua. Avioero ja muitakin eroja. Nyt on ihan hyvä parisuhde, vaikka tämä onkin jossain määrin tyytymistä, kun ikääkin alkaa olla. Mutta kai tämä kokonaisuutena kuitenkin plussalle menee, jos vertaa ihmisiin, joilla on ihan oikeesti huonosti asiat. Eli en minä kyllä voi itseäni luuseriksi moittia, vaikka ihan kaikkea haluamaani en olekaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

On se jos ei elä kompromisseille. En ole käynyt taistoon, se ei kiinnosta minua. Sanon mielipiteeni ja se on siinä. Ainut, jota kiinnostaa olenko oikeassa on minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu, ammatti, ura, taloustilanne on hyvät, mutta ihmissuhdepuolella on ollut vähän kuprua. Avioero ja muitakin eroja. Nyt on ihan hyvä parisuhde, vaikka tämä onkin jossain määrin tyytymistä, kun ikääkin alkaa olla. Mutta kai tämä kokonaisuutena kuitenkin plussalle menee, jos vertaa ihmisiin, joilla on ihan oikeesti huonosti asiat. Eli en minä kyllä voi itseäni luuseriksi moittia, vaikka ihan kaikkea haluamaani en olekaan saanut.

Hyvä juttu sulle ja onnea!

Vilpittömästi.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

On se jos ei elä kompromisseille. En ole käynyt taistoon, se ei kiinnosta minua. Sanon mielipiteeni ja se on siinä. Ainut, jota kiinnostaa olenko oikeassa on minä itse.

En mä siitä puhu, vaan irrotat pllusi maantantereelta ja opettelet lentämään.

Yläilmoissa on paljon mitä et ole koskaan nähnytkään.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

On se jos ei elä kompromisseille. En ole käynyt taistoon, se ei kiinnosta minua. Sanon mielipiteeni ja se on siinä. Ainut, jota kiinnostaa olenko oikeassa on minä itse.

En mä siitä puhu, vaan irrotat pllusi maantantereelta ja opettelet lentämään.

Yläilmoissa on paljon mitä et ole koskaan nähnytkään.

Sinccis

You lie!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

On se jos ei elä kompromisseille. En ole käynyt taistoon, se ei kiinnosta minua. Sanon mielipiteeni ja se on siinä. Ainut, jota kiinnostaa olenko oikeassa on minä itse.

En mä siitä puhu, vaan irrotat pllusi maantantereelta ja opettelet lentämään.

Yläilmoissa on paljon mitä et ole koskaan nähnytkään.

Sinccis

You lie!

Never!

Sinccis

Luuseri. Olen toivottoman laiska ja tylsä. Nytkin on vappu ja haluaisin mennä vaan peiton alle nukkumaan. En jaksa näitä juhlia. Lasten takia pitäisi jaksaa edes yrittää.

Peruspilarit on kunnossa. Oon naimisissa. Lapset. Mulla on vakityö ja keskiluokkaiset tulot. Säästöjä. Omakotitalo, tosin vanha, josta vielä neljännes lainaa. Mutta tää mieli on vaan ihan paska. Jotenkin ei vaan ole virtaa mihinkään ylimääräiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuseri niin kuin kaikki, jotka ovat työelämässä ja luulevat sen olevan jotenkin onnea ja elämää. Olen saavuttanut ns. tärkeitä asioita. Olen päässyt opiskelemaan toivomaani alaa, valmistunut, saanut töitä ja pärjännyt taloudellisesti. Olen kuitenkin työni orja ja kiinni kaupungissa. Se on mitä halusin tehdä mutta se ei ole minun elämääni. En ole niin vapaa kuin haluaisin tekemään mitä tahdon ja elämään kaukana poissa kaupungin huminasta.

Olen onnistunut löytämään hyvän puolison ja muutamia ystävyyssuhteita. Olen toistaiseksi terve mutta ikä tuo rasitteita ja stressi heikentää valoisuuttani ja vastustuskykyäni.

Sekä, sinulla ei enää ole kuolema kaukana. 

Se kolkuttaa jo ovellasi.

Sinccis

Se nyt on sama koska ei täältä kukaan selviä hengissä. Omat kokemukset ovat ainakin sellainen post scriptum, jota ei joka jampalla ja janitalla ole. Harmittaa vain riippuvaisuus työstä, ei tarpeeksi rahaa ottaa ritolat tästä kaikesta. Toisen epäonnesta en sentään lähde sössöttämään, niin pahasti ei vitutus yllä vintille asti.

Kiitos vastauksestasi. Mut sä olet ainoo ketä harmittaa. Ja mä olen ainoa joka sua voisi auttaa.

Sinccis

Hah. Ketä muutakaan oma elämä harmittaisi kuin itseään, omat valinnat muovaa oman kohtalon. Ja eipä sitä kukaan voi toista auttaa valinnoissaan, onni on omissa käsissä. Ei toiset sitä onnea tuo. Koska se kuolema kolkuttaa niin täytyy tajuta asiat. Ja jos vain luovun rahasta saan kaiken vapauden. Sehän tässä vituttaa kun ei ole kompromissia. Elämä ei ole vähän tuolla ja vähän taas toisaalla, ei minun onneni ole lomamatka, kesämökki, illanvietto, valokuva kesävarpaista voihan.. ja sitä välitilaa on eletty, rauhaton on mieli kun täytyisi uskaltaa. Mutta, kiitos enivei, kädenojennus on aina ele.

Mutta sille joka onneaan jahtaa, mieti tarkkaan koska jos se ei ole vaivan arvoista, jos et olekaan se ihminen, joksi itseäsi luulit, jos et elänyt itsellesi vain muille niin oletko muuta kuin kuivunut käärmeennahka rantakalliolla. Ei pitäisi koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että ymmärtää liian ajoissa mistä elämässä on kysymys. Silloin ainut haave on lähteä sille autiolle saarelle itsessään.

Sä olet luonut vain kaksi vaihtoehtoa. 

Niin eunukit haluaa uskotella. Vaihtoehtoja on aina enemmän.

Sinccis

Kelle on, kelle ei. On ihmisiä, joille on tasan kaksi vaihtoehtoa. Pidetään asiat simppeleinä ja muut vaihtoehdot on nähty.

Joskus tilanne näyttää siltä. Mutta ei ole sitä.

Oletko käynyt yksinäsi taistoon sataa aseistettua mistä vastaan? Minä olen.

Sinccis

On se jos ei elä kompromisseille. En ole käynyt taistoon, se ei kiinnosta minua. Sanon mielipiteeni ja se on siinä. Ainut, jota kiinnostaa olenko oikeassa on minä itse.

En mä siitä puhu, vaan irrotat pllusi maantantereelta ja opettelet lentämään.

Yläilmoissa on paljon mitä et ole koskaan nähnytkään.

Sinccis

Tarkoitatko, että mitä siellä on?

Maiju

Luuseri. Syrjäytynyt, naiseton, ex-miljonääri.

Menestyjä. Olen saanut kaiken mitä olen tavoitellut: koulutuksen, työn, taloudellisesti turvatun elämän, perheen. Olen elämääni tyytyväinen.

Menestyjä ihan ehdottomasti. Olen päässyt pitkälle totaalisella sekoilulla ja lähinnä kyvyllä olla nopeasti tilanteen tasalla ja puhua vakuuttavasti. 

luuseri, koska suomessa pitää olla miljonääri että yltää edes keskiluokkaiseen elämään eli range roveriin ja omakotitaloon

Luuseri. Koulutus on ja ihan ok toimistotyö, rakkautta ja hyvä mies vaikkei lapsia haluakaan eikä naimisiin. Säästöjäkin. Ystävyyssuhteita en ole jatkuvan muuttamisen takia saanut tai jaksanut ylläpitää. Hain opiskelemaan koodausta, joka tuntuu vielä kaukaiselta. Mutta olo yksin vappuaattona on luuseri, se taitaa olla päänsisäinen juttu enimmäkseen. Ehkä jopa olosuhteista riippumaton?