Nainen! Piditkö jättämääsi miestä luuserina ja miesvauvana? Varo ettei sinulle käy kuten...
Kalle Päätalon ex-vaimolle. Tai monelle muulle naiselle, joka ei ole nähnyt miehensä potentiaalia ja tukenut tätä tarpeeksi. Voit päätyä epämairittelevassa sävyssä (historian) kirjojen lehdille.
Kommentit (86)
Minun eksäni oli psyykenlääkkeiden lihottama, sosiaalisesti taidoton reppana, jonka asunto muistutti kaatopaikkaa. Jotenkin tuntuu, että tein oikean päätöksen lopettaessani tapailun. Mutta voihan tietysti olla, että hänestä kuoriutuu lähivuosina kalsarimalli ja miljardööri ja saan katua katkerasti. Mistäs sitä tietää.
Ex-vaimolleni tulee käymään noin. Väitti etten koskaan saa suoritettua korkeakoulututkintoa vaativalta alalalta. Erosta ja kaikista sen irvokkaista kierteistä huolimatta suoritin tutkinnon ja elämä parantuu pikkuhiljaa. Eksä sen sisään pukannut kaksi lasta lisää uuden taivaanrannanmaalarimiehen kanssa.
Jossain vaiheessa puhun suuni puhtaaksi kun kysytään tai jos ei muuten niin teen omakustanteena omaelämäkertakirjan jälkipolville.
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Epäilen vahvasti kykeneekö yksikään eksistäni saamaan mitään kirjallista tuotosta aikaan. Vaikka saisikin, niin mitä väliä. Olen ihanan miehen kanssa suhteessa enkä välitä tippaakaan mitä mieltä exäni minusta ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Minua ei kiinnosta miehen (mahdollinen tuleva) maine ja kunnia – vain, onko hän hyvä minulle.
"Taustalla vaikuttivat karvaat nuoruudenkokemukset. Teini-iässä Taivalkoskella tytöt eivät kelpuuttaneet köyhän talon Kallea seurustelukumppanikseen, suorastaan pilkkasivat ryysyissä kulkenutta poikaa. Se jätti pysyvät jäljet. Päätalo halusi näyttää, että kelpaa."
Eli vähän kuin tämän palstan kiltit miehet! Jo tuolloin piti olla SUPERSANKARI tai ei kelpaa!
Vierailija kirjoitti:
"Taustalla vaikuttivat karvaat nuoruudenkokemukset. Teini-iässä Taivalkoskella tytöt eivät kelpuuttaneet köyhän talon Kallea seurustelukumppanikseen, suorastaan pilkkasivat ryysyissä kulkenutta poikaa. Se jätti pysyvät jäljet. Päätalo halusi näyttää, että kelpaa."
Eli vähän kuin tämän palstan kiltit miehet! Jo tuolloin piti olla SUPERSANKARI tai ei kelpaa!
Siitä sen näkee, että paikkaansa se sanonta pitää: Mies rakastuu naisen kehoon.. tyttö rakastuu miehen lompakkoon.
Nainen rakastuu miehessä siihen, mitä hän voi tarjota naiselle. Eli ns. "muonittaja" pitäisi olla. Kalle ei ollut silloin, kuten ei nykyiset kiltit miehetkään pärjää Dubai porta potties kilpailussa.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen vahvasti kykeneekö yksikään eksistäni saamaan mitään kirjallista tuotosta aikaan. Vaikka saisikin, niin mitä väliä. Olen ihanan miehen kanssa suhteessa enkä välitä tippaakaan mitä mieltä exäni minusta ovat.
Kuitenkin olen yksi sun eksistäsi. Oon juuri parhaillaan kirjoittamassa kirjaa.
M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Höpö höpö. Raskas työ ei vaadi mitään raskaita huveja. Juopottelu ja pettäminen eivät mitenkään selity raskaalla työllä, vaan ovat ihan oma valinta.
Niin että vaikka mies tuntuisi kaikin puolin suhteeseen kelvottomalta, naisen pitää roikkua matkassa siltä varalta että miehestä tuleekin yllättäen rikas ja kuuluisa? Tuskin se raha ja kuuluisuus miestä yhtäkkiä rauhoittaa parisuhdekelpoiseksi kullanmuruksi. Ihan turhaa katkeroittaa itseään kurjilla ihmissuhteilla.
Sillee ne lapsimiehet tekee. Kostaa. Joittenki kaa menee ns hyvin kunhan saa täyshoidon ja kerta kiellon päälle.
Ei toisen tarvi leikkii kryptoniittii peräsmiehelle. Mut kyl nää eräät osaa.
Ottakoon joka jaksaa ja viitsii.
On niiiin nähty.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen vahvasti kykeneekö yksikään eksistäni saamaan mitään kirjallista tuotosta aikaan. Vaikka saisikin, niin mitä väliä. Olen ihanan miehen kanssa suhteessa enkä välitä tippaakaan mitä mieltä exäni minusta ovat.
Kuitenkin olen yksi sun eksistäsi. Oon juuri parhaillaan kirjoittamassa kirjaa.
M25
Mitä kivaa aiot minusta paljastaa? Sen ettei peppuseksi kiinnosta vai jotain hurjempaa?
Mä vaan kysyn, miksi kukaan nainen haluaisi miehen jota pitää tukea? Kuka haluaa uhrata itsensä ja tavoitteensa, jotta joku muu saisi tehtyä hienoja asioita? Miksei tekisi itse?
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan kysyn, miksi kukaan nainen haluaisi miehen jota pitää tukea? Kuka haluaa uhrata itsensä ja tavoitteensa, jotta joku muu saisi tehtyä hienoja asioita? Miksei tekisi itse?
Koska aika harva nainen pystyy siihen kovista puheista huolimatta.
Mies on naiselle vain hyödyke ja lompakko. Tämäkin ketju sen osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Kirjailijana loistava, mutta aviomiehenä ei. Ero oli varmasti vaimon kannalta oikea ratkaisu.