Lue keskustelun säännöt.
Miten juhlia äitienpäivää väkivaltaisen ja hylänneen äidin selviytyneenä tyttärenä?
21.04.2019 |
Kysymys tulikin otsikossa ja taustaa tässä:
Kasvoin henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisten vanhempien kodissa. Sain elämälle aika huonot lähtökohdat enkä ole koskaan oikein tuntenut vanhempiani eivätkä he minua lainkaan, vaikka asuin heidän kanssaan 18 vuotta.
Minä kuitenkin selvisin, sain itselleni koulutuksen, hyvän ammatin ja oman, turvallisen perheeni (johon kuuluu ainakin toistaiseksi vain puolisoni, eli en ole itse äiti). Äitienpäivä muistuttaa siitä, miten olen joutunut itse olemaan itseni äiti, isä, tuki ja turva.
Miten juhlisin äitienpäivää? Ajattelin ainakin ostaa kotiini narsisseja, koska äitini oli melkoinen narsisti myös. Ajattelin myös nostaa maljan selvitymiselleni.
Kommentit (13)
Ehkä olisi parempi olla juhlimatta ollenkaan. Älä ainakaan niitä narsisseja osta, nehän vain muistuttaisivat äidistäsi. Onko sinulla mummoa, kummia tai anoppia, jota voisit muistaa positiivisella tavalla? Muuten voit olla juhlimatta, kunnes olet itse äiti. Sitten saat olla juhlinnan kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat lapsia, voit viettää äitienpäivää heidän kanssaan. Muutoin voit ajatella ihan tavallisena sunnuntaina.
Ei tarvi juhlia. Se on vaan yksi päivä muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos saat lapsia, voit viettää äitienpäivää heidän kanssaan. Muutoin voit ajatella ihan tavallisena sunnuntaina.
Tottakai tilanne sitten muuttuu, jos lapsia siunaantuu. Nyt vaan tuntuu, ettei päivä kuitenkaan ole tavallinen sunnuntai. En suhtaudu äitienpäivään mitenkään vihalla/isolla surulla/ahdistuksella, mutta kyllä se silti muistuttaa siitä, mitä minulla ei ole koskaan ollut.
Ja puolisonkaan puolelta ei apua löydy tähän juhlintaan, koska puolison äiti kuoli mieheni ollessa 2v ja vähän sen jälkeen isä löysi itselleen elämänkumppaniksi miehen, kenen kanssa on ollut nyt 25 vuotta yhdessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi parempi olla juhlimatta ollenkaan. Älä ainakaan niitä narsisseja osta, nehän vain muistuttaisivat äidistäsi. Onko sinulla mummoa, kummia tai anoppia, jota voisit muistaa positiivisella tavalla? Muuten voit olla juhlimatta, kunnes olet itse äiti. Sitten saat olla juhlinnan kohde.
Ymmärrän ajatuksesi. Silti jotenkin asian muistaminen helpottaa. Tottakai narsissit muistuttaisivat äidistäni, mutta kyllä minä muutenkin häntä muistaisin. Hän on ollut osa elämääni, vaikka ei iloinen sellainen.
Ja eihän siitä tiedä, tuleeko minusta äitiä. Mummuja ei ole, "anoppi" on mies ja muiden sukulaisten/vanhempien ystävänaisten juhlistaminen tuntuisi oudolta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi juhlia. Se on vaan yksi päivä muiden joukossa.
Mut eihän se oo? t. Ei-ap
No tee tuosta päivästä itsellesi oikein nautinnollinen. Mitä nyt keksit ja mistä pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi. Oletko äitiisi yhteydessä? Voisit kertoa hänelle omat tunteesi, että et katkeroidu. Itse olen käynyt tällaisen prosessin läpi nuorempana ja nykyään olen äidin kanssa tekemisissä, vaikka hän on narsisti. Osaan asettaa hänen tarinansa ja tekonsa oikeaan perspektiiviin enkä sure enää omaa menetettyä lapsuuttani, joka oli hirveä, niin kuin on ollut sinullakin hieman eri syistä tosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi juhlia. Se on vaan yksi päivä muiden joukossa.
Mut eihän se oo? t. Ei-ap
Minulla ainakin on. Ei ole äitiä, isoaitiä eikä lapsia, eikä anoppia, miksi viettäisin äitienpäivää? Siis ihan tavallinen sunnuntai se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet itse itsesi kasvattanut. Ota se vaikka ylimääräisenä synttärinä ja juhlista itseäsi miten haluat. Mulla on muuten sama tilanne, mutta oon itse äiti, eli äitienpäivät on nykyään aika mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi. Oletko äitiisi yhteydessä? Voisit kertoa hänelle omat tunteesi, että et katkeroidu. Itse olen käynyt tällaisen prosessin läpi nuorempana ja nykyään olen äidin kanssa tekemisissä, vaikka hän on narsisti. Osaan asettaa hänen tarinansa ja tekonsa oikeaan perspektiiviin enkä sure enää omaa menetettyä lapsuuttani, joka oli hirveä, niin kuin on ollut sinullakin hieman eri syistä tosin.
Kiitos vastauksesta! En ole äitini kanssa tekemisissä ja oikeastaan hän on se, joka välit laittoi lopulta poikki, kun en tehnyt hänen mielensä mukaisia koulutusvalintoja ja muutenkin aloin elää omaa elämääni. :/
Mulle äidin näkeminen onnistuisi vain, jos muuttaisin elämäni äidilleni kelpaavaksi. Pitäisi pistää (erittäin hyvä ja rakas) mieheni vaihtoon, ammattini vaihtoon (hyväpalkkainen ja arvostettu, mutta ei lakimies kuten äiti halusi) ja kotini (rivari!! Omakotitalo pitäs olla) vaihtoon ja niin edespäin. Siihen en pysty. Ja äitini ei kestä, kun valitsen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet itse itsesi kasvattanut. Ota se vaikka ylimääräisenä synttärinä ja juhlista itseäsi miten haluat. Mulla on muuten sama tilanne, mutta oon itse äiti, eli äitienpäivät on nykyään aika mukavia.
Kiitos! :) Sitten varmasti helpottaa, jos omia lapsia tulee. Hyvää äitienpäivää sinulle sitten kun se taas tulee!
Olen pahoillani puolestasi, ei kenenkään pitäisi joutua noin kasvamaan.. Tee äitienpäiväkakku ja syö se itse, koska sinä olet sen ansainnut, kun olet itsesi joutunut kasvattamaan. Osta myös lahja itsellesi.