Lue keskustelun säännöt.
Arvotyhjiö, huonot käytöstavat ja kultturittomuus
21.04.2019 |
Mietin muutamia keskusteluja lukiessani että mitä tulee näistä lapsista ja nuorista jotka on kasvatettu täydessä arvotyhjiössä. Perinteet haukutaan ja tapakulttuuri hylätään mutta mitään muutakaan ei tuoda tilalle.
Pääsiäisenä haukutaan kristinusko ja virpomaan mennään Halloween-puvussa, jos mennään, tai vain joku ojasta poimittu risu kourassa kymppiä kinuamaan. Aikuiset taas piilottelevat lukittujen ovien takana kun 'meille ainakaan tarvi tulla millään risuilla huitomaan, annan porkkanoita jos joku tulee'. Jouluna haukutaan kristinusko ja joulutavat (meillä ei ainakaan pönötetä mitään joulupäivällisiä vaan kukin syö mitä haluaa milloin huvittaa) ja lahjat jaetaan jo aatonaaton aamuna ettei kenenkään tarvi odottaa. Vaatetuksena verkkarit ja t-paita kun mukavuus menee kaiken muun edelle.
Käytöstapoja ei ole kun ne on hienostelua ja pönöttämistä ja on ihan normaalia että keskustelua ei ole koska 'ei ole mitään konkreettista haittaa siitä että hoitaa asiansa tekstiviesteillä'. Koulua ei kunnioiteta vaan lähdetään pitkille lomille silloin kun saadaan halvalla ja teeskennellään että pystytään hoitamaan kouluasiat reissussa, ja jos opettaja ei myönnä lomaa niin sitten vaan lähdetään. Kirjoitustaitokin on mitä sattuu koska ihan hyvin tulee asia selväksi vaikkei kielioppisääntöjä noudatakaan, turhaa saivartelua.
Ja sitten näiden lasten ja nuorten pitäisi kasvaa ja mennä töihin joissa odotetaan edes jonkinlaisia käytöstapoja ja kommunikointitaitoja, ja sitä että hommat tehdään vaikkei paljo nappaakaan. Miten voi olla yhtään mitään jos on kasvatettu arvotyhjiöön ja olemattomiin vuorivaikutustaitoihin ja hyväksytty se että mistään ei tarvi kiinnostua ellei itse halua?
Sana on vapaa ja estradi teidän.
Kommentit (105)
Miten niin arvotyhjiö? Minulla ei varmaan arvokonservatiivisesta näkökulmasta katsottuna ole arvoja, mutta arvostan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kuulluksi tulemista ja osallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nykyinen vallitseva estradi on kyllä aikoinaan ollut minusta karmaiseva, nykyään hupaisa, ikään kuin kaukaa nähty. Surkuhupaisa.
Enpä oikein osaa lisätä siihen mitään muuta kuin, että onhan se toki ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin arvotyhjiö? Minulla ei varmaan arvokonservatiivisesta näkökulmasta katsottuna ole arvoja, mutta arvostan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kuulluksi tulemista ja osallisuutta.
Ja kaikkea tätä hyvistelyä voit harjoittaa vain, koska konservatiivit rakensivat ja ylläpitävät yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin arvotyhjiö? Minulla ei varmaan arvokonservatiivisesta näkökulmasta katsottuna ole arvoja, mutta arvostan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kuulluksi tulemista ja osallisuutta.
Minäkin olen tavaton ja arvoton, kun en kirkossa ole käynyt 20 vuoteen, sallin pojille hatut sisätiloissa, enkä katso Linnan juhlia.
Olen samaa mieltä. Lapsettomille aikuisille sallin kyllä millaisen elämäntavan tahansa, kunhan ei muita loukkaa, eli ihan vapaasti saa olla avaamatta ovia virpojille tai viettää joulunsa sohvalla katsoen räiskintäleffoja. Mutta lapsen kasvulle ja kehitykselle omaan kulttuuriympäristöön ja yhteiskunnan arvoihin kasvaminen on olennaista. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voi opettaa myös kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Vanhemman ei tarvitse mitenkään fanittaa jouluperinteitä tai pakonomaista käyntiä pyhäinpäivänä hautausmaalla, mutta eipä vanhemman tarvitse lapsen hampaiden pesemisestäkään tykätä, ja silti ne on pestävä.
Musta on ainakin hirveän surullista miettiä taaksepäin ja kuvitella itselleni vaihtoehtoista lapsuutta. Sellaista, jossa en olisi tutustunut serkkuihini, täteihini ja setiini, koska vanhemmille on mm. ihan turha rasitus kutsua ketään syntymäpäivilleni kun olin lapsi, "käydään perheen kesken jossain mäkkärissä". Sellaista, jossa minulle ei olisi muodostunut omia rakkaita, aikuisuuteen asti kantaneita jouluperinteitä, koska vanhemmat haluavat joku joulu lähteä äkkilähdöllä Turkkiin ja toisena käydään ABC:n lounaspöydässä aattoaterialla. Sellaista, jossa minulla ei olisi kosketuspintaa oman perheeni ja sukuni historiaan. Sellaista, jossa minua ei ole opetettu siihen, että joka päivä syödään yhdessä ja keskustellaan ajankohtaisista asioista, tuntui se sitten siinä hetkessä kivalta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin arvotyhjiö? Minulla ei varmaan arvokonservatiivisesta näkökulmasta katsottuna ole arvoja, mutta arvostan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kuulluksi tulemista ja osallisuutta.
En yritä johdatella keskustelua mihinkään suuntaan mutta miten mielestäsi on arvo se että kaikki on hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin arvotyhjiö? Minulla ei varmaan arvokonservatiivisesta näkökulmasta katsottuna ole arvoja, mutta arvostan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kuulluksi tulemista ja osallisuutta.
En yritä johdatella keskustelua mihinkään suuntaan mutta miten mielestäsi on arvo se että kaikki on hyväksyttävää?
Missä hän on noin väittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuohon paljoa lisättävää, hyvä analyysi nykymenosta.
Minusta tuli juuri sellainen aikuinen joka ei avaa ovea virpojille (tosin siksi että unohdan joka vuosi koko pääsiäisen, enkä niinkään siksi että sinänsä vihaisin virpojia) ja viettää joulua pelaamalla räiskintäpelejä (koska vietän muutkin loma-ajat pelaamalla räiskintäpelejä). En myöskään ole tavannut sukulaisiani sen jälkeen kun täytin 18 yksinkertaisesti koska he valitsevat asua Lapissa 14 tunnin matkan päässä. Vaikka kotona aina hiljennyttiin jouluruoan ääreen, käytiin pääsiäismessussa ja haudoilla pyhäinpäivänä, ja vierailtiin säännöllisesti isovanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli juuri sellainen aikuinen joka ei avaa ovea virpojille (tosin siksi että unohdan joka vuosi koko pääsiäisen, enkä niinkään siksi että sinänsä vihaisin virpojia) ja viettää joulua pelaamalla räiskintäpelejä (koska vietän muutkin loma-ajat pelaamalla räiskintäpelejä). En myöskään ole tavannut sukulaisiani sen jälkeen kun täytin 18 yksinkertaisesti koska he valitsevat asua Lapissa 14 tunnin matkan päässä. Vaikka kotona aina hiljennyttiin jouluruoan ääreen, käytiin pääsiäismessussa ja haudoilla pyhäinpäivänä, ja vierailtiin säännöllisesti isovanhempien luona.
Ja pitää nyt vielä lisätä, että siitä huolimatta että minusta tuli tällainen, opiskelen (mikä on 21-vuotiaalle ihan normaalia) ja käyn osa-aikatyössä. Käytöstapojakin löytyy silloin kun haluan niitä löytyvän (eli siis töissä/harkoissa) joskin sosiaalista pelisilmää hieman puuttuu Aspergerin syndrooman vuoksi. Vaan sille en voi mitään, vaikka on kasvatettu vuorovaikutustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Lapsettomille aikuisille sallin kyllä millaisen elämäntavan tahansa, kunhan ei muita loukkaa, eli ihan vapaasti saa olla avaamatta ovia virpojille tai viettää joulunsa sohvalla katsoen räiskintäleffoja. Mutta lapsen kasvulle ja kehitykselle omaan kulttuuriympäristöön ja yhteiskunnan arvoihin kasvaminen on olennaista. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voi opettaa myös kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Vanhemman ei tarvitse mitenkään fanittaa jouluperinteitä tai pakonomaista käyntiä pyhäinpäivänä hautausmaalla, mutta eipä vanhemman tarvitse lapsen hampaiden pesemisestäkään tykätä, ja silti ne on pestävä.
Musta on ainakin hirveän surullista miettiä taaksepäin ja kuvitella itselleni vaihtoehtoista lapsuutta. Sellaista, jossa en olisi tutustunut serkkuihini, täteihini ja setiini, koska vanhemmille on mm. ihan turha rasitus kutsua ketään syntymäpäivilleni kun olin lapsi, "käydään perheen kesken jossain mäkkärissä". Sellaista, jossa minulle ei olisi muodostunut omia rakkaita, aikuisuuteen asti kantaneita jouluperinteitä, koska vanhemmat haluavat joku joulu lähteä äkkilähdöllä Turkkiin ja toisena käydään ABC:n lounaspöydässä aattoaterialla. Sellaista, jossa minulla ei olisi kosketuspintaa oman perheeni ja sukuni historiaan. Sellaista, jossa minua ei ole opetettu siihen, että joka päivä syödään yhdessä ja keskustellaan ajankohtaisista asioista, tuntui se sitten siinä hetkessä kivalta tai ei.
Koetko, että juuri sinun perheesi tavat ja traditiot ovat ihanne, johon kaikkien tulee pyrkiä? Vai mahtuuko maailmaasi ajatus, että me ihmiset voimme olla myös erilaisia?
Ja hampaiden pesu on hygienia- ja terveyskysymys, hautausmaalla kävely ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli kyllä sikahuonot esimerkit ap:llä.. 0/5
Mahdatko ymmärtää, että aito ja oikea perinne ja arvo Suomessa on pakanuus ja ateismi? Miksi itse olet mennyt sohlimaan suomalaista perinnettä pakkotuontikristinuskolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko ymmärtää, että aito ja oikea perinne ja arvo Suomessa on pakanuus ja ateismi? Miksi itse olet mennyt sohlimaan suomalaista perinnettä pakkotuontikristinuskolla?
Suomi oli pakanallinen ja ateistinen vuonna 1917? Ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Lapsettomille aikuisille sallin kyllä millaisen elämäntavan tahansa, kunhan ei muita loukkaa, eli ihan vapaasti saa olla avaamatta ovia virpojille tai viettää joulunsa sohvalla katsoen räiskintäleffoja. Mutta lapsen kasvulle ja kehitykselle omaan kulttuuriympäristöön ja yhteiskunnan arvoihin kasvaminen on olennaista. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voi opettaa myös kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Vanhemman ei tarvitse mitenkään fanittaa jouluperinteitä tai pakonomaista käyntiä pyhäinpäivänä hautausmaalla, mutta eipä vanhemman tarvitse lapsen hampaiden pesemisestäkään tykätä, ja silti ne on pestävä.
Musta on ainakin hirveän surullista miettiä taaksepäin ja kuvitella itselleni vaihtoehtoista lapsuutta. Sellaista, jossa en olisi tutustunut serkkuihini, täteihini ja setiini, koska vanhemmille on mm. ihan turha rasitus kutsua ketään syntymäpäivilleni kun olin lapsi, "käydään perheen kesken jossain mäkkärissä". Sellaista, jossa minulle ei olisi muodostunut omia rakkaita, aikuisuuteen asti kantaneita jouluperinteitä, koska vanhemmat haluavat joku joulu lähteä äkkilähdöllä Turkkiin ja toisena käydään ABC:n lounaspöydässä aattoaterialla. Sellaista, jossa minulla ei olisi kosketuspintaa oman perheeni ja sukuni historiaan. Sellaista, jossa minua ei ole opetettu siihen, että joka päivä syödään yhdessä ja keskustellaan ajankohtaisista asioista, tuntui se sitten siinä hetkessä kivalta tai ei.
Koetko, että juuri sinun perheesi tavat ja traditiot ovat ihanne, johon kaikkien tulee pyrkiä? Vai mahtuuko maailmaasi ajatus, että me ihmiset voimme olla myös erilaisia?
Ja hampaiden pesu on hygienia- ja terveyskysymys, hautausmaalla kävely ei.
Ei tietenkään. Esimerkiksi eri uskontokunnilla on erilaisia tradioitioita, ja muslimilapselle on ihan yhtä tärkeitä ne islamin uskosta kumpuavat juhlapäivät ja ortodoksille omasta ortodoksiuskosta. Sitten ovat maalliset, kulttuuriset juhlat, kuten esimerkiksi itsenäisyyspäivä, juhannus ja syntymäpäivät. Kenenkään ei tarvitse pyrkiä juuri minun perheeni tradioitioihin, mutta mielestäni kaikkien perheiden tulee pyrkiä siihen, että on joitakin traditioita, joihin liittyy samankaltaisena toistuvia tekijöitä vuodesta toiseen.
Hautausmaalla kävelyt, kynttilöiden sytyttämiset, pääsiäisvitsojen koristelut sun muut ovat esimerkkejä sellaista teoista, joiden kautta lapsi oppii omaan kulttuuriin liittyviä tapoja, perinteitä ja arvoja. Ne eivät ole yhdentekeviä, vaan ihan tärkeä osa vanhemmuutta. On surullista, jos vanhemmuus kutistuu siihen, että pyrkimys on pitää lapsi hengissä ja jotakuinkin terveenä, kun siihen kuuluu monia muitakin todella tärkeitä aspekteja - kuten se perinteiden luominen ja välittäminen.
Nyt on arvossaan suomalaisuus, puolensa pitäminen, eteenpäin pyrkiminen, rahan tuottamien kaikilla keinoill, rotuoppi, Sosiaaliturvan siirtäminen ihmisen omaksi vastuuksi (vakuutukset yms).
Arvot muuttuu.
No, meillä ei ole ollut tapana pukeutua hienosti esimerkiksi jouluna, koska pienellä porukalla tuttujen kanssa sitä vietetään, ja kyllä, mukavuus menee edelle. Esim. häihin, hautajaisiin, rippijuhliin yms. kyllä on opetettu laittamaan asialliset vaatteet. Kristinuskoa ei ole ollut tarvetta haukkua, mutta ei se ole myöskään ollut millään tavalla mukana meidän juhlissa, kun kukaan perheestä ei ole uskovainen. Mutta yleiset käytöstavat meille on kyllä opetettu, ja perheen ja suvun tapaamisissa on aina keskusteltu eikä tuijoteltu kännykkää tms, ja on ollut juhlapyhiin liittyviä perinteitä, kuten yhteinen jouluateria ja joulupukki vasta illalla, ja lapsena panostettiin pukeutumiseen ja vitsoihin virpomaan lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Lapsettomille aikuisille sallin kyllä millaisen elämäntavan tahansa, kunhan ei muita loukkaa, eli ihan vapaasti saa olla avaamatta ovia virpojille tai viettää joulunsa sohvalla katsoen räiskintäleffoja. Mutta lapsen kasvulle ja kehitykselle omaan kulttuuriympäristöön ja yhteiskunnan arvoihin kasvaminen on olennaista. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voi opettaa myös kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Vanhemman ei tarvitse mitenkään fanittaa jouluperinteitä tai pakonomaista käyntiä pyhäinpäivänä hautausmaalla, mutta eipä vanhemman tarvitse lapsen hampaiden pesemisestäkään tykätä, ja silti ne on pestävä.
Musta on ainakin hirveän surullista miettiä taaksepäin ja kuvitella itselleni vaihtoehtoista lapsuutta. Sellaista, jossa en olisi tutustunut serkkuihini, täteihini ja setiini, koska vanhemmille on mm. ihan turha rasitus kutsua ketään syntymäpäivilleni kun olin lapsi, "käydään perheen kesken jossain mäkkärissä". Sellaista, jossa minulle ei olisi muodostunut omia rakkaita, aikuisuuteen asti kantaneita jouluperinteitä, koska vanhemmat haluavat joku joulu lähteä äkkilähdöllä Turkkiin ja toisena käydään ABC:n lounaspöydässä aattoaterialla. Sellaista, jossa minulla ei olisi kosketuspintaa oman perheeni ja sukuni historiaan. Sellaista, jossa minua ei ole opetettu siihen, että joka päivä syödään yhdessä ja keskustellaan ajankohtaisista asioista, tuntui se sitten siinä hetkessä kivalta tai ei.
Koetko, että juuri sinun perheesi tavat ja traditiot ovat ihanne, johon kaikkien tulee pyrkiä? Vai mahtuuko maailmaasi ajatus, että me ihmiset voimme olla myös erilaisia?
Ja hampaiden pesu on hygienia- ja terveyskysymys, hautausmaalla kävely ei.
Ei tietenkään. Esimerkiksi eri uskontokunnilla on erilaisia tradioitioita, ja muslimilapselle on ihan yhtä tärkeitä ne islamin uskosta kumpuavat juhlapäivät ja ortodoksille omasta ortodoksiuskosta. Sitten ovat maalliset, kulttuuriset juhlat, kuten esimerkiksi itsenäisyyspäivä, juhannus ja syntymäpäivät. Kenenkään ei tarvitse pyrkiä juuri minun perheeni tradioitioihin, mutta mielestäni kaikkien perheiden tulee pyrkiä siihen, että on joitakin traditioita, joihin liittyy samankaltaisena toistuvia tekijöitä vuodesta toiseen.
Hautausmaalla kävelyt, kynttilöiden sytyttämiset, pääsiäisvitsojen koristelut sun muut ovat esimerkkejä sellaista teoista, joiden kautta lapsi oppii omaan kulttuuriin liittyviä tapoja, perinteitä ja arvoja. Ne eivät ole yhdentekeviä, vaan ihan tärkeä osa vanhemmuutta. On surullista, jos vanhemmuus kutistuu siihen, että pyrkimys on pitää lapsi hengissä ja jotakuinkin terveenä, kun siihen kuuluu monia muitakin todella tärkeitä aspekteja - kuten se perinteiden luominen ja välittäminen.
Sen tilalle on tullut raha. Joko bisnes tai sossutukien maksimointi. Tulevaisuudessa noiden tilalle tulee ekologisuus. Kaikessa mennään se edellä.
Aika monet perinteet liittyy uskontoon. Muut perinteet ovat jo vaihtuneet moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on arvossaan suomalaisuus, puolensa pitäminen, eteenpäin pyrkiminen, rahan tuottamien kaikilla keinoill, rotuoppi, Sosiaaliturvan siirtäminen ihmisen omaksi vastuuksi (vakuutukset yms).
Arvot muuttuu.
Mulle on koulussa opetettu, että ihmisillä ei ole rotuja. Mutta 2010-luvulla kuulin, että jotkut alkoivat puhua "rodullistetuista". Onko tänä nyt sitten oikea suunta vuosikymmenten "me ollaan yhtä" -työn jälkeen.
Jännä, minut on "kasvatettu", mutta työelämässä ei kyllä näistä avuista saa mitään kiitosta! Hyvä suorittaja tietysti on ihan kiva, mutta hitto kun se ei oo hauska ja spontttaani. Ja kirjoittaakin aina spostiin kirjakieltä, ihme tiukkapipo.