Lue keskustelun säännöt.
Arvotyhjiö, huonot käytöstavat ja kultturittomuus
21.04.2019 |
Mietin muutamia keskusteluja lukiessani että mitä tulee näistä lapsista ja nuorista jotka on kasvatettu täydessä arvotyhjiössä. Perinteet haukutaan ja tapakulttuuri hylätään mutta mitään muutakaan ei tuoda tilalle.
Pääsiäisenä haukutaan kristinusko ja virpomaan mennään Halloween-puvussa, jos mennään, tai vain joku ojasta poimittu risu kourassa kymppiä kinuamaan. Aikuiset taas piilottelevat lukittujen ovien takana kun 'meille ainakaan tarvi tulla millään risuilla huitomaan, annan porkkanoita jos joku tulee'. Jouluna haukutaan kristinusko ja joulutavat (meillä ei ainakaan pönötetä mitään joulupäivällisiä vaan kukin syö mitä haluaa milloin huvittaa) ja lahjat jaetaan jo aatonaaton aamuna ettei kenenkään tarvi odottaa. Vaatetuksena verkkarit ja t-paita kun mukavuus menee kaiken muun edelle.
Käytöstapoja ei ole kun ne on hienostelua ja pönöttämistä ja on ihan normaalia että keskustelua ei ole koska 'ei ole mitään konkreettista haittaa siitä että hoitaa asiansa tekstiviesteillä'. Koulua ei kunnioiteta vaan lähdetään pitkille lomille silloin kun saadaan halvalla ja teeskennellään että pystytään hoitamaan kouluasiat reissussa, ja jos opettaja ei myönnä lomaa niin sitten vaan lähdetään. Kirjoitustaitokin on mitä sattuu koska ihan hyvin tulee asia selväksi vaikkei kielioppisääntöjä noudatakaan, turhaa saivartelua.
Ja sitten näiden lasten ja nuorten pitäisi kasvaa ja mennä töihin joissa odotetaan edes jonkinlaisia käytöstapoja ja kommunikointitaitoja, ja sitä että hommat tehdään vaikkei paljo nappaakaan. Miten voi olla yhtään mitään jos on kasvatettu arvotyhjiöön ja olemattomiin vuorivaikutustaitoihin ja hyväksytty se että mistään ei tarvi kiinnostua ellei itse halua?
Sana on vapaa ja estradi teidän.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Olen Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Perinteet tuovat sisältöä ja rakennetta elämään. Se, pitääkö niiden olla juuri kristillisiä perinteitä, on eri asia, mutta mielekkääseen elämään kyllä mielestäni tarvitaan hetkiä, jotka nostavat ihmisen arjen yläpuolelle ja muistuttavat hänen olevan osa jotakin yhteisöä.
Mieheni lapsuudenperhe on tuollainen arvotyhjiöperhe, ja miehen sisarukset lapsineen jatkavat samalla linjalla. Minusta se on surullista. Lapsia ei ole kasvatettu mitenkään. Ei osata kiittää, kätellä eikä katsota silmiin. Tavarat, karkki, pelaaminen ja huvipuistot ovat lasten elämän huippukohtia.
Tarinoita ei kerrota, kirjoja ei lueta, muuta mediaa kuin iltapäivälehtiä ei lueta. Mistään ei keskustella. Ja omasta suvusta ei tiedetä mitään eikä olla siitä kiinnostuneita.
Minulle tuollainen elämä olisi äärimmäisen ahdistavaa, tyhjää ja merkityksetöntä.
Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä, mutta ymmärrän silti sen, että on ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ole osa mitään yhteisöä. Osa omasta tahdostaan, osa olosuhteiden pakosta. On ihmisiä, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä, mutta aikuisiällä on vaikea saada edes uusia ystäviä. Ei se ikävä kyllä mene niin, että nyt kun päätän alkaa noudattamaan jotain perinnettä, muutun osaksi jotain yhteisöä. Jos näin olisi, Suomessa ei olisi ketään yksinäistä.
Mä olen varmaan sukuni innokkain perinteiden vaalija. Jos en olisi ottanut vastuuta kekriperinteestä vanhempieni ikäännyttyä, koko perinne olisi loppunut meillä kuin seinään. Muut eivät kekriä enää järjestä, mutta tulevat kyllä mielellään meille, kun mä järjestän. Todennäköisesti esikoiseni tulee jatkamaan perinnettä vielä senkin jälkeen, kun minä en enää jaksa perinnejuhlia järjestää. Mutta ei tekisi sitä, jos minä en olisi ylläpitänyt kekriperinnettä. Jos esikoiseni ei hanki lapsia, kekriperinne vanhempieni sukuhaarasta loppuu kokonaan. Kuopus on vielä sinkku ja hänen kohdallaan asiaan tulee vaikuttamaan se, onko hänellä joskus puoliso, joka haluaakin viettää Halloweenia tai pyhäinpäivää eikä kekriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh mitä nillitystä, uskontoa saadaan kiittää paljon enemmästä pahasta kuin hyvästä.
Ja pönötysjuhlat sitten, pinnallista ja kapeakatseista korostaa jotakin juhlavaatteita. Lapsena istuin kyllin monissa loputtoman pitkissä joulupöydissä jäykkänä, ei niistä tykänneet kyllä aikuisetkaan. Mutta tehtiin samoin kuin aina oli tehty, en tiedä miksi. Muistan vaan sen painostavan ilmapiirin ja miten helpottuneita kaikki olivat, kun joulu vihdoin oli ohi.
Meillä on sitten omat perinteemme, ei pönötystä, vaan lepoa ja rauhaa, ihan niissä verkkareissa missä kenenkin on hyvä. Joulua vietämme talvipäiväntasauksena, syömme hyvin, hautausmaalla käymme katsomassa kynttilöitä, emme pohtimassa jotakin jeesusteluja. Toki JOS osallistumme muodolliseen tilaisuuteen, niin vaatteet sen mukaan. Käytöstavatkaan eivät liity uskontoon yhtikäs mitenkään.
Harmittaa nyt aloittajaa, kun nykyään ihmisillä on vaihtoehtoja. Ja on muitakin arvoja kun ne pystyynkuolleen kristillisyyden.
Länsimainen kulttuurinarratiivi on kuin galaksi verrattuna pieneen planeettaan verrattuna kehitysmaalaiseen. Meillä on massiivinen määrä tietoa, viisautta, alakulttuureja ja tapoja valita tiemme - ja se on monelle liikaa, ja monet eivät ehkä edes löydä itseään ja osaa muodostaa koherenttia vahvaa identiteettiä tämän paljouden keskellä. Se on omalla tavallaan myös heikkous se kaikkinainen paljous ja valinnanvapaus mitä meillä länsimaalaisilla on.
Kehitysmaalaiset eivät useimmissa tapauksissa vaivaa päätään juuri muulla kuin ehkä ripauksella kantaväestön populaarikulttuuria - ja siksi mikään ei myöskään juurikaan muutu eikä tapahdu toivottavaa integraatiota kun sitä omaa kulttuurikuplaa suojellaan - se on jo noiden kulttuuriin ja yhteisöön sisäänrakennettu protektionistinen ominaisuus, vanhat perinteet, mentaliteetti ja uskonkappaleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konservatiivit, kuten ap, eivät tietenkään pysty ymmärtämään, että "tärkeistä perinteistä" ja jäykistä kulttuuriin sidotuista normeista (kuten tietynlainen pukeutuminen, oli se sitten lippis syödessä tai niqab naisilla) luopuminen ei tarkoita arvotyhjiötä.
Käytöstavat oikeastaan ovat ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. Mielestäni on aivan eri asia käyttäytyä huonosti siten, että esimerkiksi nimittelee toista ihmistä pahasti. Sen sijaan miksi ap tai muut loukkaantuvat niin hirveästi siitä, jos joku pitää kyynärpäitä pöydällä tai pukeutuu puvun sijaan farkkuihin? Me tässä juuri puolison kanssa häitä suunnittelemme, eikä ole pienintäkään aikomusta määritellä mitään pukukoodia vieraille. Kukin pukeutukoon kuten tykkää, ei minulla eikä puolisollani ole mitään syytä loukkaantua jonkun farkuista tai verkkareista, jos sellaisen kokee itselleen sopivaksi. Tällaiset ei-mihinkään (enää nykyaikana) perustuvat jäykät sosiaaliset normit ovat mielestäni aivan turhia, enkä todellakaan ymmärrä, miksi joku niiden normien rikkomisesta niin kamalasti loukkaantuu.
Kertokaa ihan oikeasti: miksi päivänne/juhlanne menee niin pilalle siitä, jos joku on pukeutunut väärään väriin, liian lyhyeen hameeseen tai ei niiaa kätellessään?
No siis ilmeisesti olet ihminen, jolla estetiikka, tyyli ja maku ei ole tärkeää. Minkä sille voi. Ap lienee jotakin muuta kuin sinä ja kaipaa eri asioita. Tuskin hän sinun häitäsi pilaa.
Kyse ei ole estetiikantajustani, vaan siitä, ettei minulla ole tarvetta vaatia muita tyydyttämään sitä.
Ei meidän perheellä ole varaa ostaa mitään pyhävaatteita.
Lenkkareissa mennään ja farkut on kalleinta mitä päälle laitetaan. Pelkästään pukupakko ja pukeutumissäännöt ajaa meidät siihen että kieltäydytään aina kaikista virallisista juhlista.