Lue keskustelun säännöt.
Millaista on lapseton 40+ elämä?
20.04.2019 |
Olen vielä (melko) nuori nainen, 27-vuotias. En tiedä haluanko lapsia tulevaisuudessa. Pelottaa tulenko olemaan todella yksinäinen 40 vuotiaana ilman lapsia vai voiko elämä olla ihan mukavaa.
Kommentit (101)
Tällaista tavallista :)
En pelkää yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munaa saa aina kun haluaa. 20-50-vuotiaat miehet käy kuumana.
PUUMA
Ihan hyvää. Eikä ne lapset ole loppuelämää vieressä kuitenkaan, voivat vaikka muuttaa Australiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsettoman elämä olisi sen yksinäisempää kuin lapsellisenkaan? Ei kai lapsettomuus ihmissuhteita estä? Kaipa minun elämäni on ihan samanlaista kuin lapsellistenkin pois lukien se aika, joka muuten vietettäisiin lapsen kanssa.
Mies tahtoo sittenkin lapsen, joten aloitimme yrittämisen 40 vuotiaina. Toistaiseksi ei ole lasta kuulunut. Muuten elämä on kunnossa. En koe olevani yksinäinen. Tiedän, että lapsen saaminen tässä iässä ei ole kovin varmaa, mutta on parempi yrittä,ä kuin jäädä miettimään, että jos olisi uskaltanut yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvää. Eikä ne lapset ole loppuelämää vieressä kuitenkaan, voivat vaikka muuttaa Australiaan.
Näin juuri. Ja vähän toisellakymmenellä lapset alkavat viihtyä paremmin kavereidensa kanssa kuin vanhempiensa kanssa. Muutama vuosi eteenpäin eikä niitä saa enää mukaansa yhtään mihinkään. Siitä vielä muutama vuosia ja muuttavat omilleen ja alkavat elää omaa elämäänsä. Kyllä meillä lapsia hankkineillakin on sukulaiset, ystävät ja kaverit, jotta ei olla yksinäisiä. Ei lapsi ole mikään yksinäisyyden poistaja.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä. Vapaus tehdä mitä huvittaa. Työura huipussaan, liksaa tulee hyvin. Ystäviä ja sukulaisia ja seuraa piisaa aina kun sitä haluaa.
Juuri tuollaista. Matkustelen paljon. On varaa pitkiin lomiin. En ole kiinni missään. Vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulla yllätyksenä, mutta ihmisen perusluonne ei muutu kauheasti täytettyään esim. 40. Riippuu siis pääasiassa siitä, millainen luonne olet nyt. Jos olet lapsia, seuraa, perhe-elämää ym. rakastava, voi sinulla olla yksinäistä lapsettomana nelikymppisenä. Jos taas viihdyt itseksesi, arvostat omaa aikaa ja rauhaa jne. lapsettomuus tulee olemaan sinulle onnenpotku.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllätyksenä, mutta ihmisen perusluonne ei muutu kauheasti täytettyään esim. 40. Riippuu siis pääasiassa siitä, millainen luonne olet nyt. Jos olet lapsia, seuraa, perhe-elämää ym. rakastava, voi sinulla olla yksinäistä lapsettomana nelikymppisenä. Jos taas viihdyt itseksesi, arvostat omaa aikaa ja rauhaa jne. lapsettomuus tulee olemaan sinulle onnenpotku.
Minä viihdyn aika paljon itsekseni. Lapset mitä olen tavannut oikeastaan ovat vain ärsyttäneet minua, ei saaneet aikaan tunteita että haluaisin omia T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munaa saa aina kun haluaa. 20-50-vuotiaat miehet käy kuumana.
PUUMA
PERTSA PERÄKAMARISTA.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllätyksenä, mutta ihmisen perusluonne ei muutu kauheasti täytettyään esim. 40. Riippuu siis pääasiassa siitä, millainen luonne olet nyt. Jos olet lapsia, seuraa, perhe-elämää ym. rakastava, voi sinulla olla yksinäistä lapsettomana nelikymppisenä. Jos taas viihdyt itseksesi, arvostat omaa aikaa ja rauhaa jne. lapsettomuus tulee olemaan sinulle onnenpotku.
Hyviä pointteja, mutta en allekirjoita tuota yksinäisyyttä. Omassa ystäväpiirissäni aikuiset tapaavat aikuisia ystäviään, eivätkä seurustele vain perheensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelisin, että rauhallista ja nautinnollista, jos on rakentanut elämäänsä ja on terve.
Ihanaa aikaa, kun vertaa veljen perheeseen jossa kaksi alle neljävuotiasta vie 110% molempien ajasta. Vanhemmat eivät ole ehtineet neljään vuoteen viettää YHTÄÄN yötä kahdestaa. Että riippuu ihan siitä mistä tykkää. Itse matkustelemme ja mökkeilemme milloin huvittaa, ja ei ole niin minkäänlaista hinkua aloittaa tuollaista rumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllätyksenä, mutta ihmisen perusluonne ei muutu kauheasti täytettyään esim. 40. Riippuu siis pääasiassa siitä, millainen luonne olet nyt. Jos olet lapsia, seuraa, perhe-elämää ym. rakastava, voi sinulla olla yksinäistä lapsettomana nelikymppisenä. Jos taas viihdyt itseksesi, arvostat omaa aikaa ja rauhaa jne. lapsettomuus tulee olemaan sinulle onnenpotku.
Minä viihdyn aika paljon itsekseni. Lapset mitä olen tavannut oikeastaan ovat vain ärsyttäneet minua, ei saaneet aikaan tunteita että haluaisin omia T. Ap
Ehkä hankit vielä lapsia, ehkä et. Vuosia on vielä jäljellä.
2 lapsen äitinä ja yli 40v olen omaan elämääni tyytyväinen. Isoja molemmat, toinen viimeisiä aikoja kotona ja toinen sinun ikäisesi ja myös lapseton.
Ei siis tarvitse vielä mummoilla, omaakin elämää on nyt ja edessä vielä enemmän.
Rahaa on hyvään ruokaan, herkkuihin ja matkusteluun. Huikeita matkoja olemme mieheni kanssa toteuttaneet. Aikaa on myös harrastamiseen. Käytännössä tosin kyllä se aika imetään työpaikoilla, jossa lapsettomasta imetään kaikki mehut. Teen usein toistenkin työt, osittain korvauksetta, osittain saan korvauksen. Mielummin olisimme lapsiperhe, muttei sitä suotu. Alan ehkä pitämään "leikekirjaa" matkoistamme, joihin ei olisi ollut varaa, eikä mahdollisuutta kahden lapsen kanssa.
Aivan ihanaa, kiitos kysymästä!
Olen taiteilija, elätän itseni taiteellani ja olen ylpeä tästä saavutuksesta. Lasta en kuitenkaan pystyisi elättämään, tai ainakin elämä taiteilijana olisi hirvittävän stressaavaa. Minulla oli pitkä ja ihan onnellinen parisuhde, mutta nykyinen mies on suoranainen unelmien täyttymys. Eksäni tapasin 25-vuotiaana ja olisin varmasti tuossa suhteessa vieläkin, jos meillä olisi lapsia. Nykyisen kanssa vasta olen osannut oikeasti ottaa ilon irti elämästä, kunnioittaa itseäni ja toista, ja nauttia seksuaalisuudestani täysipainoisesti. Olen pystynyt pienistä tuloista säästämään ja sijoittamaan järkevästi, jotta minulla on eläkeiän turvaksi ihan kiva summa ylimääräistä kassaa. Pystymme lomailemaan ja tekemään muitakin päätöksiä hetken mielijohteesta, mikä on itselleni suuri plussa (ei välttämättä kaikille, sillä jotkuthan nauttivat suunnitelmallisuudesta ja aikataulutuksesta - minä en). Ex-mieheni ja ystävieni lapset ovat läsnä minunkin elämässäni, ja saan heistä paljon iloa, joutumatta kuitenkaan ottamaan kasvatusvastuuta ja sitoutumaan jokapäiväiseen hoivatyöhön.
Jos olisin kovasti niitä omia lapsia toivonut, en ehkä kokisi elämääni näin ihanaksi, mutta kun asia on ollut minulle aina kohtalaisen yhdentekevä, niin en kyllä koe jääväni mitään olennaista paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvää. Eikä ne lapset ole loppuelämää vieressä kuitenkaan, voivat vaikka muuttaa Australiaan.
Näin juuri. Ja vähän toisellakymmenellä lapset alkavat viihtyä paremmin kavereidensa kanssa kuin vanhempiensa kanssa. Muutama vuosi eteenpäin eikä niitä saa enää mukaansa yhtään mihinkään. Siitä vielä muutama vuosia ja muuttavat omilleen ja alkavat elää omaa elämäänsä. Kyllä meillä lapsia hankkineillakin on sukulaiset, ystävät ja kaverit, jotta ei olla yksinäisiä. Ei lapsi ole mikään yksinäisyyden poistaja.
Minä käyn liki täysi-ikäisen poikani kanssa milloin missäkin, esim. risteilyillä.
Välillä tietysti yksin tai miehenkin kanssa.
Täydellistä. Vapaus tehdä mitä huvittaa. Työura huipussaan, liksaa tulee hyvin. Ystäviä ja sukulaisia ja seuraa piisaa aina kun sitä haluaa.