Millaista on lapseton 40+ elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvää. Eikä ne lapset ole loppuelämää vieressä kuitenkaan, voivat vaikka muuttaa Australiaan.

Näin juuri. Ja vähän toisellakymmenellä lapset alkavat viihtyä paremmin kavereidensa kanssa kuin vanhempiensa kanssa. Muutama vuosi eteenpäin eikä niitä saa enää mukaansa yhtään mihinkään. Siitä vielä muutama vuosia ja muuttavat omilleen ja alkavat elää omaa elämäänsä. Kyllä meillä lapsia hankkineillakin on sukulaiset,  ystävät ja   kaverit, jotta ei olla yksinäisiä. Ei lapsi ole mikään yksinäisyyden poistaja. 

Tämäkin riippuu niin lapsista ja perheestä. Itse viihdyin kotona hyvin ja tehtiin aikuisikään saakka reissuja ym. lapsuudenperheeni kanssa, välillä edelleen.

Samoin omat lapseni (17 ja 15v) ovat kotikissoja, jotka lähtevät kyllä meidän kanssa moneen paikkaan. On heillä ystäviä, ei se sitä tai takertuvuutta ole, mutta eivät vain tykkää luusuta kylillä.

Ollaan siis perhekeskeisiä, ja oletan että jos lapset saavat omia lapsia, ovat edelleen tekemisissä myös meidän kanssamme =)

Boring af, mutta hiljaisuutta toki saa just silloin, kun haluaa. Tämä siis varsinkin silloin, kun ei ole muutenkaan perhettä.

Sitä odotellessa, kun ikää tulee vielä lisää, eli omasta äidistäkään ei ole enää juttuseuraa. Ei ehkä itsellä kovin valoisa tulevaisuus edessä, kun makoilee yksin jossain vanhainkodissa, jossa tuskin sisaruksen lapset kovin ahkerasti vierailevat.

40v on uusi 30, melkein teinejä siis vielä, sun täytyy kysyä asiaa paljon vanhemmilta.

Miltä tuntuu olla 70v jos ei ole lapsia ja kavereita alkaa kuolla ympriltä.

Vierailija kirjoitti:

Boring af, mutta hiljaisuutta toki saa just silloin, kun haluaa. Tämä siis varsinkin silloin, kun ei ole muutenkaan perhettä.

Sitä odotellessa, kun ikää tulee vielä lisää, eli omasta äidistäkään ei ole enää juttuseuraa. Ei ehkä itsellä kovin valoisa tulevaisuus edessä, kun makoilee yksin jossain vanhainkodissa, jossa tuskin sisaruksen lapset kovin ahkerasti vierailevat.

Ja lisäyksenä vielä, että hieman ihmetyttää täällä jotkut romantisoinnit, jotka antavat ymmärtää, että ihkua on ja seuraa piisaa jne. Ihan kiva, jos joillakin on näin, mutta lapsettomuus sulkee helposti lapsikuplien ulkopuolelle eikä mammat hellojen ja lapsien äärestä hirveästi ole lähdössä syömään, kylille, keikoille jne., vaan se on lähinnä lypsämistä saada heitä jonnekin.

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Elämä voi olla todella mielekästä ilmankin lapsia, jos on hyvä asenne ym. Se taas on väritettyä totuutta, että lapsettomien elämä on pelkkää shampanjantuoksuista bling blingiä.  Luulen että tuon kuvan antaminen sisältää vähän ellei enemmänkin defensiivisyyttä. Lapsi on yksi iso ihana elämän sisältö, jos se puuttuu, täytyy tietenkin olla muita ihania ja isoja sisältöjä. Joillekin se rakkaus on  palkkatyö, paitsi että lapsettomuus mahdollistaa niin pakkokin panostaa siihen, jotta on mielekäs elämä. Ja jotta voi rahoittaa niitä reissuja.

Mutta samaa mieltä kuin edellinen, että pitää kysyä vähän vanhemmilta miltä se tuntuu, koska 40v on keskellä hyvää ikää. Sitten kun alkaa bling blingit hiipua, niin mikä sitten elämässä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Riippuu tietysti, mutta jos katsotaan tilastoja ja harrastetaan todennäköisyyslaskentaa, niin tyypillisellä 40-vuotiaalla on lapsi tai lapsia. Voisi siis puhua jonkinlaisesta onnenpotkusta, jos kaveriporukassa on useampia lapsettomia.

Lapseton elämä on ihanaa. Minulla on velaton paritalon puolikas, hyvä työ, jonkin verran ystäviä ja vapaus tehdä mitä huvittaa koska huvittaa. Kukaan ei ole riippuvainen minusta enkä minä ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Matkustelen aika paljon, käyn leffassa ja ulkona syömässä useamman kerran viikossa. Oma rauha, hiljaisuus ja siisti koti ovat itsestäänselvyys. En vaihtaisi tätä lapsiperhe-elämään mistään hinnasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Riippuu tietysti, mutta jos katsotaan tilastoja ja harrastetaan todennäköisyyslaskentaa, niin tyypillisellä 40-vuotiaalla on lapsi tai lapsia. Voisi siis puhua jonkinlaisesta onnenpotkusta, jos kaveriporukassa on useampia lapsettomia.

Olen itse 40v ja kaikki ystäväni ovat 40 tai hiukan päälke - meistä kenelläkään ei ole lapsia eikä todennäköisesti tulekaan. Eli ei kaikilla nelikymppisillä todellakaan lapsia ole.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Elämä voi olla todella mielekästä ilmankin lapsia, jos on hyvä asenne ym. Se taas on väritettyä totuutta, että lapsettomien elämä on pelkkää shampanjantuoksuista bling blingiä.  Luulen että tuon kuvan antaminen sisältää vähän ellei enemmänkin defensiivisyyttä. Lapsi on yksi iso ihana elämän sisältö, jos se puuttuu, täytyy tietenkin olla muita ihania ja isoja sisältöjä. Joillekin se rakkaus on  palkkatyö, paitsi että lapsettomuus mahdollistaa niin pakkokin panostaa siihen, jotta on mielekäs elämä. Ja jotta voi rahoittaa niitä reissuja.

Mutta samaa mieltä kuin edellinen, että pitää kysyä vähän vanhemmilta miltä se tuntuu, koska 40v on keskellä hyvää ikää. Sitten kun alkaa bling blingit hiipua, niin mikä sitten elämässä on tärkeää.

Miksei vanhempanakin voi olla bling blingiä? Mitä se sitten kellekin edustaa. Itse saan eniten voimaa ja energiaa jaksaa omasta rauhasta ja siitä, että saan ajatella asioita itsekseni yksin. Edes rokkikeikat ja ulkomaanreissut eivät tätä tee, vaan lapsesta asti sitä minulle on tuonut itsekseni oleminen.

Ja kerropa, mikä on se hyvä asenne ilman lapsia elämiseen? Ja mitä nämä muut ihanat ja isot sisällöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Elämä voi olla todella mielekästä ilmankin lapsia, jos on hyvä asenne ym. Se taas on väritettyä totuutta, että lapsettomien elämä on pelkkää shampanjantuoksuista bling blingiä.  Luulen että tuon kuvan antaminen sisältää vähän ellei enemmänkin defensiivisyyttä. Lapsi on yksi iso ihana elämän sisältö, jos se puuttuu, täytyy tietenkin olla muita ihania ja isoja sisältöjä. Joillekin se rakkaus on  palkkatyö, paitsi että lapsettomuus mahdollistaa niin pakkokin panostaa siihen, jotta on mielekäs elämä. Ja jotta voi rahoittaa niitä reissuja.

Mutta samaa mieltä kuin edellinen, että pitää kysyä vähän vanhemmilta miltä se tuntuu, koska 40v on keskellä hyvää ikää. Sitten kun alkaa bling blingit hiipua, niin mikä sitten elämässä on tärkeää.

Miksei vanhempanakin voi olla bling blingiä? Mitä se sitten kellekin edustaa. Itse saan eniten voimaa ja energiaa jaksaa omasta rauhasta ja siitä, että saan ajatella asioita itsekseni yksin. Edes rokkikeikat ja ulkomaanreissut eivät tätä tee, vaan lapsesta asti sitä minulle on tuonut itsekseni oleminen.

Ja kerropa, mikä on se hyvä asenne ilman lapsia elämiseen? Ja mitä nämä muut ihanat ja isot sisällöt ovat?

Ihan en nyt ymmärtänyt pointtejasi, mut koitetaan.

Tottakai voi olla minkälaista bling blingiä vaan vanhempanakin. Jos shampanjahuurua mietitään, sitä on valitettavankin monella vanhuksella, toisaalta näin voi käydä oli lapsia tai ei.

Introverteille vanhemmuus on varmasti asteen haastavampaa kuin ekstroverteille. Itse olen ekstrovertti, silti kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, onneksi saan sitä tarpeeksi vaikka on kolme lasta. Ekan kerran kuulen, että hiljaisuus on bling blingiä, mutta mikä ettei =)

Jos haluat lapsia mutta et saa (et löydä miestä, fyysistä estettä ym) vaatii asenteen, että voi olla onnellinen ilmankin. Nythän toki puhuttiin veloista, tai puoliveloista koska ap ei vielä teidä, onko lapseton vain ei. Mutta vaikka olisitkin vela, voi vaatia asenteen, jotta selviää lapsellisten ystävien kohkauksesta. Yleensä varmaan tulee etsittyä uusia ystäviä toisista veloista.

Niin, mitä kaikkea ihanaa ja isoa elämässä on? Mitä kelläkin. Perhe, ystävät, työ, harrastukset, luonto?

Lapsettoman elämä on taivaallista. Mieti nyt, voit elää vain itsellesi ja kehittää itseäsi ja välittää piut paut kenenkään lapsista. Älä hanki lapsia. Se on paras teko, minkä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tahtoo sittenkin lapsen, joten aloitimme yrittämisen 40 vuotiaina. Toistaiseksi ei ole lasta kuulunut. Muuten elämä on kunnossa. En koe olevani yksinäinen. Tiedän, että lapsen saaminen tässä iässä ei ole kovin varmaa, mutta on parempi yrittä,ä kuin jäädä miettimään, että jos olisi uskaltanut yrittää.

Älä hullu hanki, kun olet tuohon asti päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Munaa saa aina kun haluaa. 20-50-vuotiaat miehet käy kuumana.

PUUMA

Jaahas. Alapeukuista päätelleen tämä taitaa harmittaa montaakin lehmää. ;oD

PUUMA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munaa saa aina kun haluaa. 20-50-vuotiaat miehet käy kuumana.

PUUMA

Jaahas. Alapeukuista päätelleen tämä taitaa harmittaa montaakin lehmää. ;oD

PUUMA

Menes Pertsa niiden omiesi luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Riippuu tietysti, mutta jos katsotaan tilastoja ja harrastetaan todennäköisyyslaskentaa, niin tyypillisellä 40-vuotiaalla on lapsi tai lapsia. Voisi siis puhua jonkinlaisesta onnenpotkusta, jos kaveriporukassa on useampia lapsettomia.

Olen itse 40v ja kaikki ystäväni ovat 40 tai hiukan päälke - meistä kenelläkään ei ole lapsia eikä todennäköisesti tulekaan. Eli ei kaikilla nelikymppisillä todellakaan lapsia ole.

Oletteko löytäneet kaveriporukan nimenomaan lapsettomuuden perusteella? Tai esim. baarissa tutustuneet toisiinne vanhemmalla iällä. Tämä eri asia kuin esim. se, että puhutaan lapsuuden tai nuoruuden kaveriporukasta.

Niin tai näin, todennäköisyyslaskenta ei poissulje tällaista tilannetta. Kuten sanoin, voi sattua joskus onnenpotku sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boring af, mutta hiljaisuutta toki saa just silloin, kun haluaa. Tämä siis varsinkin silloin, kun ei ole muutenkaan perhettä.

Sitä odotellessa, kun ikää tulee vielä lisää, eli omasta äidistäkään ei ole enää juttuseuraa. Ei ehkä itsellä kovin valoisa tulevaisuus edessä, kun makoilee yksin jossain vanhainkodissa, jossa tuskin sisaruksen lapset kovin ahkerasti vierailevat.

Ja lisäyksenä vielä, että hieman ihmetyttää täällä jotkut romantisoinnit, jotka antavat ymmärtää, että ihkua on ja seuraa piisaa jne. Ihan kiva, jos joillakin on näin, mutta lapsettomuus sulkee helposti lapsikuplien ulkopuolelle eikä mammat hellojen ja lapsien äärestä hirveästi ole lähdössä syömään, kylille, keikoille jne., vaan se on lähinnä lypsämistä saada heitä jonnekin.

Luulisin että lapsettomat haluavatkin olla lapsikuplien ulkopuolella lukuunottamatta lähipiiriä. Riippuu myös asuinpaikasta. Esim Helsingissä on tekemistä niin paljon kuin jaksaa sekä mahdollisuus saada useampia kavereita ym.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sinulla on paljon aikaa vielä miettiä asiaa. 

Paljonhan se riippuu siitäkin, saavatko ystäväsi lapsia. Jos suurimmalla osalla on omat perheet, saatat helpoti jäädä hieman ulkopuolelle. Tai sitten et, jos ystäväsi ovat fiksuja. Mutta jos ystävillä on lapsia, on paljon enemmän yhteistä kun itselläkin on samantyyppinen elämäntilanne. Mutta tuo pelkästään on tietenkin typerä syy hankkia lapsia.

Elämä voi olla todella mielekästä ilmankin lapsia, jos on hyvä asenne ym. Se taas on väritettyä totuutta, että lapsettomien elämä on pelkkää shampanjantuoksuista bling blingiä.  Luulen että tuon kuvan antaminen sisältää vähän ellei enemmänkin defensiivisyyttä. Lapsi on yksi iso ihana elämän sisältö, jos se puuttuu, täytyy tietenkin olla muita ihania ja isoja sisältöjä. Joillekin se rakkaus on  palkkatyö, paitsi että lapsettomuus mahdollistaa niin pakkokin panostaa siihen, jotta on mielekäs elämä. Ja jotta voi rahoittaa niitä reissuja.

Mutta samaa mieltä kuin edellinen, että pitää kysyä vähän vanhemmilta miltä se tuntuu, koska 40v on keskellä hyvää ikää. Sitten kun alkaa bling blingit hiipua, niin mikä sitten elämässä on tärkeää.

Sanoisin näin 65v lapsettomana että niin kauan kun terveys säilyy sillä tasolla että jaksaa kaikkea niin elämä on sitä samaa bling blingiä. Kun fyysiset voimat vähenevät niin elämä väkisinkin rauhoittuu vähhän pienempään piiriin. Mutta tuskin se haittaa. Hyvähän se olisi jos omat kaverit ja sukulaiset säilyisivät rinnalla mahdollisimman pitkään.

Mikään ei ole niin katkera kuin lapsettomaksi jäänyt yli nelikymppinen nainen.

Kelpaavat lähinnä tekemään töitä, töitä ja töitä. Sitten voikin maatua pois.

Ihan radikaalivelanakin olen kyllä sitä mieltä, että lapsivapaana on paljon isompi todennäköisyys olla yksinäinen. Täytän tänä vuonna 40, ja olen koko aikuisikäni ollut yksinäinen. Mulla on puoliso ja yksi ystävä joka asuu yli 2000km päässä, ja siinä se. Ei ole sukua, enkä muita ystäviä ole vuosien mittaan onnistunut pysyvästi saamaan.

Ns väliaikaistenkin tuttavuuksien/kavereiden löytäminen ja tutustuminen on niin ison työn takana, etten ole sitäkään jaksanut tehdä enää viimeiseen viiteen vuoteen. Ei ole vaivan ja emotionaalisen panostuksen arvoista, kun nuo kaveruudet tuntuvat aina jäävän yksipuolisesti mun kannateltaviksi.

Olenko vanhana (yhä) yksinäinen? No lähes varmasti. Auttaisiko lisääntyminen? Oletettavasti, kun tulisi luultavasti paljon enemmän sosiaalista kanssakäymistä muiden lapsiperheiden kanssa. Mutta haluaisinko mamma-kavereita tai vaikka soccer-mom yhteisöön? Jos nyt unohdetaan että en edes missään nimessä halua niitä lapsia, niin ei, en kyllä hirveästi haluaisi kaveerata muiden mammojen kanssa. Luonteeni saisi muuttua TÄYSIN erilaiseksi, jotta mammakerhot olisivat minulle positiivista kanssakäymistä. Eli ainoa mitä jää jäljelle on ne lapset - jotka ensin on ainakin 15 vuotta liian nuoria että niistä olisi aikuista seuraa, ja sitten ne kohta muuttaakin omaan elämään joka voi olla vaikka 10 tuhannen kilometrin päässä.

Eli - lapsettomuus varmasti altistaa enemmän yksinäisyydelle kuin lapsellisuus. Ei se silti mitenkään ole peruste tehdä vastentahtoisesti lapsia, koska lasten mukana tulevat ihmissuhteet tuskin ovat sellaisia mitä lapseton kaipaa, eikä lapsista (etenkään vastentahtoisesti tehdyistä) välttämättä ole vanhemmilleen mitään seuraa.

Koko kysymys on siis aika turha, koska yksinäisyyden pelko on todella huono syy lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämä on taivaallista. Mieti nyt, voit elää vain itsellesi ja kehittää itseäsi ja välittää piut paut kenenkään lapsista. Älä hanki lapsia. Se on paras teko, minkä voit tehdä.

Taivaallista, itsekkäästi omaa napaa hedonistisesti tuijottaen? Hmmm, todellakin olisi syytä sinun kehittää hieman vielä itseäsi ;)