Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vihdoin löytänyt todella hyvän parisuhteen, mutta suren ja häpeän sitä, että vasta näin vanhana
10.04.2019 |
Ikää on aivan käsittämättömän paljon jo mittarissa: 42.
Nuorempana oli pari pitkää parisuhdetta, jotka eivät toimineet. Välillä päätin jo myös, että haluankin olla sinkku ja että häät, parisuhde ja perheen perustaminen eivät vain taida kuulua minun elämääni jostain syystä vaikka niistä haaveilin. Että jostain syystä en saanut parisuhteita toimimaan. Keskityin sitten uraan ja pitkälle opiskeluun, sekä sukulaisten lapsiin.
Nyt olen ollut yhdessä saman miehen kanssa jo 5 vuotta, ja haasteiden jälkeen tämä vaikuttaa nyt oikeasti kestävältä. Itseltäni ja häneltä meni aikaa sopeutua ajatukseen parisuhteesta enää tämän ikäisenä. Itselläni varsinkin oli välillä vaikeuksia sopeutua ajatukseen parisuhteesta, kun olin niin pitkään suhtautunut elämääni toisin.
Tunne on kuitenkin samalla pelottava ja vaikea. Nolottaa kokea, että on tavallaan siinä tilanteessa elämässä, missä olisi pitänyt olla ainakin 10 vuotta sitten. Nolottaa, että koen epäonnistuneeni elämäni rakentamisessa, kun muilla tämän ikäisillä on perheet ja elämä rakennettu ja kuosissa.
Toisaalta välillä olen iloinen siitä, että olen saanut kokea ne kaikki asiat, mitä sinkkuus mahdollisti. Työelämässä pystyn pitkälti jo vapasti päättämään mitä teen, koska koulutus ja kokemustausta on niin vahva. Silti, nyt kun yhtäkkiä antaa itselleen luvan haluta niitä perinteisiä asioita ja uskoa todella pitkästä aikaa, että minäkin saatan ansaita ne ja saatan kyetä siihen, niin tulee suru siitä, että tämä tapahtui vasta näin myöhään.
Neuvoja, kokemuksia?
Kommentit (46)
Meneväthän jotkut naimisiin vielä yhdeksänkymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee ongelmaa olemattomasta, jokaisella meistä on oma tiensä. Mitään "oikeaa" kaavaa hyvää elämään ei ole olemassa.
Hei voit vielä hankkia yhden lapsen, laita vaan toimeksi.
Elämä on lopulta aina luopumisen opettelua. Ehkä sinä olet jo nuorempana oppinut luopumaan ja nyt epäilet, että ei olisi tarvinnutkaan. Ylläripylläri, luopumisen taito on aina ajankohtainen. Nyt luovut nuoruudestasi, koska se meni jo. Keskity keski-ikään, siitä voi tulla aivan loistava. Sekin tosin loppuu aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee ongelmaa olemattomasta, jokaisella meistä on oma tiensä. Mitään "oikeaa" kaavaa hyvää elämään ei ole olemassa.
Kiitos! Tämä oli viisaasti sanottu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi haluaa lapsia niin hän tulee jättämään sinut, sillä ikäisesi nainen ei ole enää kukkeimmassa lapsentekoiässä.
"Ehkä sinä olet jo nuorempana oppinut luopumaan ja nyt epäilet, että ei olisi tarvinnutkaan."
Tämä on totta. Ihmettelen, miksi en ollut rohkeampi ja itseluottavaisempi. Paljon kun johtui myös omasta varovaisuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä sinä olet jo nuorempana oppinut luopumaan ja nyt epäilet, että ei olisi tarvinnutkaan."
Tämä on totta. Ihmettelen, miksi en ollut rohkeampi ja itseluottavaisempi. Paljon kun johtui myös omasta varovaisuudestani.
Tämä oli siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vähän positiivisuutta kehiin! Ensinnäkin sä et olis sellanen, kun sä nyt oot ilman edellisiä kokemuksia ja elettyä elämää. Et ehkä osaisi arvostaa nykyistä parisuhdetta samalla tavalla. Tai ehkä se ei toimis ollenkaan toisenlaisella elämänkokemuksella. Katso nykyisyyteen, älä menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Mikä tässä on ongelma? Jos molemmat haluatte sitoutua niin tuohan on vaan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän positiivisuutta kehiin! Ensinnäkin sä et olis sellanen, kun sä nyt oot ilman edellisiä kokemuksia ja elettyä elämää. Et ehkä osaisi arvostaa nykyistä parisuhdetta samalla tavalla. Tai ehkä se ei toimis ollenkaan toisenlaisella elämänkokemuksella. Katso nykyisyyteen, älä menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Totta 😊
Ap
Sori mutta v**uttaa lukea tollaista vinkumista. Itse täytän 36 tänä vuonna ja ei ole kumppania. Jos nyt tapaisin jonkun potentiaalisen niin nauttisin täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, ensin surit ettet saanut, nyt kun sait, suret liian myöhään saamista.
.
Mitä seuraavaksi?
Hei ap. Nyt on tosiaan aika iloita siitä, että sulla on nyt hyvä, toimiva parisuhde!
Ajattelen, että jossittelu on yksi aikakautemme möröistä. Aina joku korvaan kuiskaa, että asioiden pitäisi olla vielä paremmin ja joku toinen on elänyt menestyksekkäämmin tms. Kuinka paljon pitäisi toiseen korvaan jaksaa kuiskailla kiitollisuutta, mikä kaikki on nyt hyvin? Läsnäoloa tähän hetkeen - menneisyys on mennyt ja tulevasta ei kukaan tiedä. Lempeyttä oman elämänpolkunsa katsomiseen.
Nolous on samaa juurta kuin häpeä. Häpeä kertoo siitä, että joku ulkopuolinen näkee sinussa jotain, mitä et itsessäsi hyväksy, ja koet sen olevan tuomitseva katse. Häpeän selättäminen vaatii paljon, mutta ennenkaikkea sitä, että joku katsoo elämääsi hyväksyvällä katseella. Sinä riität! Elämäsi on sinun elämäsi! Ei ole ulkopuolista mittaria.
Jos nolous ja häpeä liikaa määrittävät elämääå ja vievät kyvyn iloita tästä hetkestä, kannattanee asiaa puida vaikka terapiassa. Mutta kokeile itse sanoa nolouden tunteelle jotain vastaan: En suostu häpeämään sitä, että että elämäni olisi jotenkin väärin. Olen kiitollinen tästä, ja sitä ei voi minulta ottaa pois.
Olkoon parisuhteessanne hetkessä läsnäolon iloa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on ongelma? Jos molemmat haluatte sitoutua niin tuohan on vaan mahtavaa.
Kiitos 😊 Kai minä sitten itse kuvittelen ongelman. Tuntuu vain jotenkin, että tässä elämänvaiheessa olisi pitänyt olla nuorempana. Ei olla siis kumpikaan oltu aikaisemmin naimisissa eikä ole lapsia kummallakaan, ollaan oltu kumpikin enemmän uraihmisiä. Mutta ehkä kehittelen turhasta ongelmia ja pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on. Tunnen olevani vain jotenkin niin vieraalla maaperällä, kun elämä on ollut aikaisemmin niin erilaista.
Ap
Älä nyt häpeile ja sure, vaan pyri iloitsemaan siitä, että olet todella hyvässä parisuhteessa. Ilman menneisyydessä kokemaasi (myös sitä pitkää sinkkuutta) et luultavasti olisi tuossa suhteessa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap. Nyt on tosiaan aika iloita siitä, että sulla on nyt hyvä, toimiva parisuhde!
Ajattelen, että jossittelu on yksi aikakautemme möröistä. Aina joku korvaan kuiskaa, että asioiden pitäisi olla vielä paremmin ja joku toinen on elänyt menestyksekkäämmin tms. Kuinka paljon pitäisi toiseen korvaan jaksaa kuiskailla kiitollisuutta, mikä kaikki on nyt hyvin? Läsnäoloa tähän hetkeen - menneisyys on mennyt ja tulevasta ei kukaan tiedä. Lempeyttä oman elämänpolkunsa katsomiseen.
Nolous on samaa juurta kuin häpeä. Häpeä kertoo siitä, että joku ulkopuolinen näkee sinussa jotain, mitä et itsessäsi hyväksy, ja koet sen olevan tuomitseva katse. Häpeän selättäminen vaatii paljon, mutta ennenkaikkea sitä, että joku katsoo elämääsi hyväksyvällä katseella. Sinä riität! Elämäsi on sinun elämäsi! Ei ole ulkopuolista mittaria.
Jos nolous ja häpeä liikaa määrittävät elämääå ja vievät kyvyn iloita tästä hetkestä, kannattanee asiaa puida vaikka terapiassa. Mutta kokeile itse sanoa nolouden tunteelle jotain vastaan: En suostu häpeämään sitä, että että elämäni olisi jotenkin väärin. Olen kiitollinen tästä, ja sitä ei voi minulta ottaa pois.Olkoon parisuhteessanne hetkessä läsnäolon iloa.
Voi kiitos viisaasta viestistä. Tunnistan itseäni tuossa monessa kohdassa, juuri tuon, että mietin että onko tämä muiden mielestä noloa, että en ole tässä osassa elämää aikaisemmin onnistunut ja että on noloa yrittää opetella tätä osaa elämästä tämän ikäisenä, kun monet muut ovat osanneet aikuistua ja ottaa vastuuta tällä elämänalueella jo pitkään. Mutta olet oikeassa, pitää osata arvostaa sitä mitä on.
Ap
60 v isosäiti synnytti lapsenlapsensa. Hän sai alkuraskaudessa estrogeenitukihoitoa. Hae kaikkea tarjolla olevaa julkista ja yksityistä apua. Ota oikeasti selvää mitä voidaan vielä tehdä. Ongelmana on, että munasolusi vanhenevat ja esivaihdevuodet tai vaihdevuodet lakkauttavat lasten saamisen mahdollisuuden kokonaan. Toivottavasti tärppää, mutta voisiko munasoluja säilöä? Tätä kai tarkoitit perheellä?
Onnea parisuhteesi johdosta! Toivottavasti saatte lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.