Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen vihdoin löytänyt todella hyvän parisuhteen, mutta suren ja häpeän sitä, että vasta näin vanhana
10.04.2019 |
Ikää on aivan käsittämättömän paljon jo mittarissa: 42.
Nuorempana oli pari pitkää parisuhdetta, jotka eivät toimineet. Välillä päätin jo myös, että haluankin olla sinkku ja että häät, parisuhde ja perheen perustaminen eivät vain taida kuulua minun elämääni jostain syystä vaikka niistä haaveilin. Että jostain syystä en saanut parisuhteita toimimaan. Keskityin sitten uraan ja pitkälle opiskeluun, sekä sukulaisten lapsiin.
Nyt olen ollut yhdessä saman miehen kanssa jo 5 vuotta, ja haasteiden jälkeen tämä vaikuttaa nyt oikeasti kestävältä. Itseltäni ja häneltä meni aikaa sopeutua ajatukseen parisuhteesta enää tämän ikäisenä. Itselläni varsinkin oli välillä vaikeuksia sopeutua ajatukseen parisuhteesta, kun olin niin pitkään suhtautunut elämääni toisin.
Tunne on kuitenkin samalla pelottava ja vaikea. Nolottaa kokea, että on tavallaan siinä tilanteessa elämässä, missä olisi pitänyt olla ainakin 10 vuotta sitten. Nolottaa, että koen epäonnistuneeni elämäni rakentamisessa, kun muilla tämän ikäisillä on perheet ja elämä rakennettu ja kuosissa.
Toisaalta välillä olen iloinen siitä, että olen saanut kokea ne kaikki asiat, mitä sinkkuus mahdollisti. Työelämässä pystyn pitkälti jo vapasti päättämään mitä teen, koska koulutus ja kokemustausta on niin vahva. Silti, nyt kun yhtäkkiä antaa itselleen luvan haluta niitä perinteisiä asioita ja uskoa todella pitkästä aikaa, että minäkin saatan ansaita ne ja saatan kyetä siihen, niin tulee suru siitä, että tämä tapahtui vasta näin myöhään.
Neuvoja, kokemuksia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän positiivisuutta kehiin! Ensinnäkin sä et olis sellanen, kun sä nyt oot ilman edellisiä kokemuksia ja elettyä elämää. Et ehkä osaisi arvostaa nykyistä parisuhdetta samalla tavalla. Tai ehkä se ei toimis ollenkaan toisenlaisella elämänkokemuksella. Katso nykyisyyteen, älä menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Tämä juuri! Olen saman ikäinen kuin sinä ap. Olen eronnut ja toisella kierroksella todella hyvässä parisuhteessa. Toivon tästä loppuelämäni suhdetta.
Olemme aikoinaan olleet mieheni kanssa samaan aikaan samassa yliopistossa. Eli periaatteessa tiemne olisivat voineet kohdata aiemminkin. Olemme kuitenkin jutelleet paljon menneistä avioliitoistamme, opiskeluajoista sekä siitä miten tämä parisuhde eroaa aiemmista. Sen perusteella mitä mieheni on kertonut 20-25 vuotiaasta itsestään, en olisi alkanut hänen kanssaan silloin parisuhteeseen. Olisimme olleet liian erilaisia. Vuodet ja eletty elämä ovat kuitenkin muokanneet meidät nyt toisillemme sopiviksi. Exien kanssa kumpikaan ei yhteen palaisi, vaikka aikoinaan nämä ihmiset tuntuivat sopivilta. Ole siis iloinen, että löysit kumppanisi juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän positiivisuutta kehiin! Ensinnäkin sä et olis sellanen, kun sä nyt oot ilman edellisiä kokemuksia ja elettyä elämää. Et ehkä osaisi arvostaa nykyistä parisuhdetta samalla tavalla. Tai ehkä se ei toimis ollenkaan toisenlaisella elämänkokemuksella. Katso nykyisyyteen, älä menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Tämä juuri! Olen saman ikäinen kuin sinä ap. Olen eronnut ja toisella kierroksella todella hyvässä parisuhteessa. Toivon tästä loppuelämäni suhdetta.
Olemme aikoinaan olleet mieheni kanssa samaan aikaan samassa yliopistossa. Eli periaatteessa tiemne olisivat voineet kohdata aiemminkin. Olemme kuitenkin jutelleet paljon menneistä avioliitoistamme, opiskeluajoista sekä siitä miten tämä parisuhde eroaa aiemmista. Sen perusteella mitä mieheni on kertonut 20-25 vuotiaasta itsestään, en olisi alkanut hänen kanssaan silloin parisuhteeseen. Olisimme olleet liian erilaisia. Vuodet ja eletty elämä ovat kuitenkin muokanneet meidät nyt toisillemme sopiviksi. Exien kanssa kumpikaan ei yhteen palaisi, vaikka aikoinaan nämä ihmiset tuntuivat sopivilta. Ole siis iloinen, että löysit kumppanisi juuri nyt.
Oi, olipa ihana viesti! Onnittelut sinulle ja olipa ihana kuulla kokemuksestasi! Olet täysin oikeassa. Itse tuskin olisin tajunnut olla kiinnostunut tällaisesta miehestä 10 tai 20 vuotta sitten. Emmekä olisi varmaan silloin sopineet yhteen, vaan olisimme olleet liian erilaisia. Ehkä tosiaan tarvitsin nuo aikaisemmat kokemukset ollakseni nyt tässä tilanteessa. Ja tosiaan, meillä on myös ollut nuo keskustelut siitä, millaisia olimme esimerkiksi opiskeluaikana, ja totesimme, että tuskin olisimme silloin tavanneet ja jos olisimme, niin olisimme silloin olleet melkoisen erilaisia.
Ap
Se on ihan normaalia surra tuollaisessa tilanteessa. Minusta tarinat siitä miten se oikea löytyi joskus yhdeksänkymppisenä vanhainkodissa on todella surullisia sillä siinä on jo menetetty mahdollisuus yhteiseen elämään. Keski-ikäisenä kumppanin löytävä on menettänyt mahdollisuuden elää nuoruutta tai aikuisuuden kasvuvaiheita toisen kanssa. Tiettyjä asioita ei vaan ole enää mahdollista kokea.
Joo, voi olla että vasta nyt on oikea aika sille suhteelle mutta se suru on ihan luonnollista ja ymmärrettävää eikä sitä pitäisi väheksyä, kieltää tai selittää pois.
Apua, mä olen pian 50v ja ollut yksin jo 18v... yhtä miestä tuossa kymmenisen vuotta tapailin hetken. Mä varmaan sekoaisin onnesta, jos saisin hyvän parisuhteen!
Vierailija kirjoitti:
Apua, mä olen pian 50v ja ollut yksin jo 18v... yhtä miestä tuossa kymmenisen vuotta tapailin hetken. Mä varmaan sekoaisin onnesta, jos saisin hyvän parisuhteen!
Jos niin käy niin sitten nautitaan eikä jossitella! t. samaa ikäluokkaa, 15 v. sinkkuna
Alue: Aihe vapaa
Onnea ap, upealta tuo kuulostaa! Ei kannata murehtia turhia.